Hän pitää oikeana ratkaisuna sitä, että Suomi päätti karkottaa venäläisdiplomaatin – kuten jo yli 20 eurooppalaista maata vastalauseena entisen venäläisagentin murhayrityksestä venäläisperäisellä hermomyrkyllä.

Hän pitää ymmärrettävänä, että länsimaat uskovat Venäjän olevan viimeisimmän myrkkyiskun takana.

– Venäjä itse tietenkin kiistää syytteet ja jatkaa valitsemaansa linjaa pitää muuta maailmaa ja yhteisiä sopimuksia pilkkanaan.

Hussein ihmettelee muun muassa entisen ulkoministerin Erkki Tuomiojan (sd.) kantaa, kun tämä pitää karkotuksia virheliikkeenä.

– Hän haluaisi Suomen jatkavan linjaa, jossa Venäjän kanssa käydään sivistyneitä keskusteluja, joiden seurauksena hän ilmeisesti olettaa Venäjän huomaavan ihan vahingossa tehneensä kansainvälisiä rikoksia, katuvan ja muuttavan tapojaan, Hussein kirjoittaa.

Hän kertoo näkevänsä Venäjän vähemmän (ruusun)punaisten lasien läpi:

– Venäjällä ei uskota kansainväliseen diplomatiaan. Venäjällä uskotaan uhitteluun, voimankäyttöön, kiristykseen, pelolla taktikointiin, laittomiin pidätyksiin, kidutuksiin, vainoon, salamurhiin ja tarvittaessa sotaan.

Hussein ei ihmettele myöskään yhtään sitä, kuinka näyttö Venäjän taannoisten vaalien laajamuotoisesta vaalivilpistä käy yhä kiistattomammaksi.

– Venäjä haluaa niin kovasti pitää kiinni ajatuksesta jostain kultaisesta suurvaltamenneisyydestään. Aika vain on ajanut sen ohi. Se yrittää epätoivoisesti todistella olevansa yhä yksi isoista pelureista muun muassa asevarustelulla, johon sillä ei yksinkertaisesti ole varaa, hän analysoi.

Helsinkiläispoliitikko uskoo, että venäläisdiplomaatin karkotus ei ollut varmasti helppo päätös jo Suomen geopoliittisen aseman takia.

– Eikä siksi, että seurauksena on melko varmasti se, että Venäjä kostaa tapahtuneen karkottamalla suomalaisdiplomaatin.

Abdirahim Hussein pelkää, että ”Venäjän yhä kestämättömämmäksi käyvä ylimielisyys ja piittamattomuus niistä arvoista sekä käytännöistä, joihin me muut olemme sitoutuneet, tulee vain ajamaan sitä kauemmas kansainvälisestä yhteisöstä”.

– Meitä muita se puolestaan ajaa entistä enemmän miettimään, olisiko Nato sittenkin oikea ratkaisu. Ja siitä Venäjä saa syyttää vain omaa röyhkeyttään, hän pohtii blogissaan.