Olen aina, jo pienestä saakka, ollut peruspositiivinen ja optimistinen. Mutta tuossa välissä minut melkein lannistettiin, minuuteni ikään kuin hukkui. Nyt olen löytänyt sen takaisin ja meneillään on kasvun kausi. Katselen asioita paljon avarammin. Olen tullut myös armollisemmaksi itseäni kohtaan. Olen alkanut kiinnittää huomiota sellaisiin asioihin, joihin en ole aikaisemmin kiinnittänyt. Esimerkiksi ravintoon. Yksi lapsistani toimii minulle tuutorina siinä; ostan niin paljon luomua kuin mahdollista. Pyrin välttämään kemikaaleja. Kasvorasvat ja pesuaineet ovat vaihtuneet luomuun. Näin omalta osaltani kannan vastuuta luonnosta ja myös omasta hyvinvoinnistani.

Olen aina miettinyt, että kaikella on tarkoituksensa. Joskus tarkoituksen löytäminen voi vain viedä pidemmän aikaa. Vielä vuosi sitten olin sitä mieltä, että tällä pitkällä, vaikealla prosessilla ei ollut mitään tarkoitusta. Että se oli vain tuhoisa kokemus. Mutta nyt ymmärrän, että kyllä sillä tarkoitus olikin. Saan yhä ihan vierailta ihmisiltä palautetta, että olin tuossa prosessissa todella rohkea. Ei se ehkä silloin tuntunut siltä, mutta nyt kun pystyn katsomaan tilannetta ulkoapäin, niin olihan siinä rohkeuttakin mukana. Ihana tunne päästää irti.

Uskon, että olemme täällä elämässä oppimassa ja kasvamassa. Enää en mieti, mitä joku ajattelee, tai mitä joku sanoo. Menen omaa tietäni enkä halua loukata ketään.

Hilkka Ahde on AKT:n yhteyspäällikkö.

Juttu ilmestyi ensin Demokraatin viikkolehdessä 21.1. 2016