Lakisääteisen minimihenkilöstömitoituksen tarkoituksena on ollut turvata ympärivuorokautiseen hoitoon riittävä määrä koulutettuja hoitajia, kun asiakkaat ovat siellä kaikkein hauraimmassa asemassa ja elämän loppuvaiheessa olevia kansalaisia.

– Suomessa ollaan nyt paikoin hyvin epäinhimillisessä tilanteessa ikääntyneiden palveluiden saannissa koko vanhustenhoidossa, Paavola toteaa kertoo tiedotteessa.

Paavola oli seurannut tänään Yleltä keskustelua vanhustenhoidon tilasta. Vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo ja yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger kertoivat olevansa huolissaan vanhustenhoidon tilasta ja alueellisten erojen kasvamisesta sekä ympärivuorokautisen hoidon paikkojen vähyydestä.

TERVEYDEN ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n mukaan muistisairausdiagnoosin saa vuosittain huomattavasti useampi kuin aiemmin on arvioitu. Uusi tutkimus osoittaa, että muistisairauteen sairastuu Suomessa vuosittain noin 23 000 ihmistä aiemman noin 14 500 sijasta.

– Tällä on valtava merkitys hoidon tarpeelle, Paavola huomauttaa.

Vanhustenhoidon uutena säästötoimena on yhteisöllinen asuminen. Superin mukaan se ei sovellut kaikille vaan tarvitaan Perin selvää ohjeistusta kriteereistä ja kaikkien on saatava tarpeenmukaista hoitoa.

– Vanhustenhoito on ollut monien säästötoimien kohteena vuosikymmeniä. Monia ratkaisuja on yritetty keksiä, mutta henkilöstön saatavuuteen ei ole panostettu riittävästi, Paavola kritisoi.

Päättäjien täytyy hänen mielestään tunnistaa ja tunnustaa, ettei digitalisaatio korvaa hoitajia, ja vanhustenhoidossa tarvitaan aina koulutettua hoitohenkilökuntaa riittävä määrä.

– Se on turvallisen hoidon edellytys. Me emme saa Suomessa jättää ikääntyneitä heitteille. Myöskään hoitajia ei saa jättää pärjäämään yksin valtavan eettisen kuorman kanssa.

PAAVOLA jakaa professori Krögerin huolen siitä, että Suomesta on tulossa omaishoitoyhteiskuntaa, jossa keski-ikäiset naiset jäävät pois ansiotyöstä ja hoitavat kotona omaisiaan.

– Tilanne on todella vakava ja vaikuttaa tulevaisuudessa erityisesti naisten työssäkäynnin mahdollisuuksiin ja urakehitykseen, ellei asialle tehdä jotakin. Työelämä on suurten muutosten edessä, jotka vaikuttavat myös maan talouteen.

Työelämää pitää kehittää kehittää niin, että työntekijät kokevat hoitoalan palkkauksen ja työolot houkuttelevina, Paavola vaatii.

– Maan hallituksen työelämäheikennykset heikentävät mahdollisuuksia parantaa alan vetovoimaa ja syventävät työvoimapulaa. On kummallista, ettei tätä yhteyttä haluta nähdä. Työmarkkinat eivät toimi niin, että oletetaan ihmisten hakeutuvan tietylle alalle olosuhteista riippumatta. Ihmisillä on valinnanvapaus ammattinsa suhteen ja sitä pitää kunnioittaa.