– Varmasti tulee poutapilvien tilalle tummia pilviä ja hyvin epävakaata säätä. Sen verran paljon on ladattu hallitusohjelmaan asioita, jotka heijastuvat työmarkkinoille ja työelämäasioihin, Palola kiteyttää.

Palolan mukaan vielä on liian aikaista sanoa, nähdäänkö syksyllä ay-liikkeen mielenilmaisuja. Elokuun alussa keskusjärjestö STTK:n hallitus ei ole vielä ehtinyt koolle.

– Viikon kuluttua hallitus kokoontuu ja silloin varmasti kuullaan liittojen tuntemuksia. Se ei tietenkään ole itsetarkoitus, että mielenilmaisuihin ryhdytään, mutta jos asioita viedään hallitusohjelman mukaisesti eteenpäin, eivät ne ole millään tavalla mahdottomia.

Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala ja Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto arvioivat heinäkuun lopulla Demokraatille, että työryhmät ovat ”kosmeettista teatteria”, eikä työntekijöille ole luvassa niistä mitään hyvää. Työnantajilla ei kaksikon mielestä ole syytä aitoon neuvotteluun, kun hallitusohjelma sopii täysin niiden pirtaan. Palola on taipuvainen samanlaiseen ajatteluun.

HALLITUSOHJELMAN ajatuksesta, että taloutta on sopeutettava Suomen kilpailukyvyn vahvistamiseksi, Antti Palola sanoo olevansa samaa mieltä. Siihen positiiviset sanat ohjelmasta jäävätkin.

– Hallitusohjelma pistää yksittäiset suomalaiset tosi ahtaalle. Ajattelen myös niin, että talouspolitiikan sotkeminen työmarkkinapolitiikkaan on aika erikoinen tapa nähdä asioita. Sitä on todella vaikea uskoa, että Suomen taloutta pelastetaan näillä työmarkkinauudistuksilla, joita hallitusohjelmassa on.

– Tämä on hyvin ideologinen hallitusohjelma. Hallitusta yhteenliimaava voima on talous. Työmarkkinareformit ovat ilmeisesti niin tärkeä ja pyhä asia, että kokoomus on joutunut monista arvoistaan tinkimään, mutta se on kokonaan toinen juttu, Palola toteaa kesän rasismikeskusteluihin viitaten.

Samaan hengenvetoon Palola huomauttaa itse keskittyneensä hallitusohjelman perkaamisessa nimenomaan työelämää, työmarkkinoita ja sosiaalilainsäädäntöä koskeviin asioihin. Hän ei siis tyrmää, etteikö ohjelmassa voisi olla jossain muualla joitain kannatettaviakin kirjauksia.

NEUVOTTELUJÄRJESTELMÄN kehittäminen ja työrauhan parantaminen -alaotsikon alla Petteri Orpon (kok.) hallituksen ohjelmassa linjataan, että hallitus vahvistaa vientivetoista työmarkkinamallia. Käytännössä se tarkoittaisi, ettei palkankorotuksia koskevissa työriidoissa valtakunnansovittelijan sovintoratkaisu voisi ylittää niin sanottua vientiteollisuuden yleistä linjaa.

Antti Palola on huolissaan hallituksen neuvottelujärjestelmää koskevista suunnitelmista muun muassa työelämän tasa-arvon näkökulmasta. Hän kuvaa STTK:ta hyvin naisvaltaiseksi keskusjärjestöksi, jonka jäsenistä merkittävä osa työskentelee julkisella sektorilla – valtiolla, kunnissa tai hyvinvointialueilla.

– Vientivetoisen markkinamallin vahvistaminen olisi huomattava heikennys pienipalkkaisten ja ennen kaikkea naisvaltaisten alojen suhteelliseen asemaan työmarkkinoilla. Sillä olisi kielteinen vaikutus työelämän tasa-arvon toteutumiseen ja miesten ja naisten välisen palkkaeron kaventamiseen.

– Olen huolissani tästä, koska toteutuessaan tämä hallitusohjelman tavoite tarkoittaisi, että julkisille ja hyvinvointialoille ei voitaisi sopia mitään erillistä palkkaohjelmaa.

Palolan mukaan Ruotsin malliin vetoaminen tämän kirjauksen yhteydessä ei kestä lähempää tarkastelua. Ruotsissa asiasta ei nimittäin ole kirjattu lakiin, vaan siitä on sovittu työmarkkinaosapuolten kesken.

– Meillä ei ole yhteistä käsitystä ja näkemystä, yhteisesti sovittua mallia. Suhtaudun hyvin kielteisesti siihen, että hallitus suunnittelee, että se hoidettaisiin lainsäädännöllä.

HALLITUS valmistelee ”työrauhaa parantavia” esityksiään niin, että ne annetaan eduskunnalle vielä alkavan syysistuntokauden aikana. Hallitus kaavailee poliittisen työtaisteluoikeuden rajaamista ja tukityötaisteluja koskevia lakimuutoksia.

Palola toteaa, että väistämättä hänenkin mieleensä on noussut julkisuudessa esitetty ajatus, että hallitus pyrkii ripeästi saamaan muutokset työrauhalainsäädäntöön ja kaventamaan mahdollisuutta osallistua työtaisteluihin ennen kuin ryhdytään viemään läpi muita, taatusti vastustusta herättäviä hallitusohjelman esityksiä.

Palola torppaa hallituksen kaavailut säätää sanktioita yksittäiselle työntekijälle työtuomioistuimen laittomaksi tuomitseman lakon jatkamisesta. Poliittisten työtaistelujen suitsimishinkua hän hämmästelee.

– En oikein ymmärrä sitä, koska poliittisia työtaisteluita on ollut todella marginaalisesti. Mieleeni ei tule muuta kuin Sipilän hallituksen aikaan pakkolakia vastustava mielenosoitus, jonka aikana ilmeisesti joillain alueilla järjestettiin joitain työnseisauksia.

Ongelmallisena Palola pitää myös tukilakkoja koskevaa kirjausta. Jatkossa laillisia tukityötaisteluita olisivat ne, jotka ovat ”kohtuullisia suhteessa tavoitteisiin ja joiden vaikutukset kohdistuvat vain työriidan osapuoliin”.

– Miten tukilakkojen suhteellisuus pystytään määrittelemään, sitä on aika hankala ymmärtää.

Hän huomauttaa, että kun työnantajapuolen halusta neuvottelu- ja sopimusjärjestelmää on haluttu hajauttaa yhä pienempiin kokonaisuuksiin, on tukilakoille myös entistä enemmän tarvetta. Joillain aloilla neuvotellaan toimialakohtaisista yleissitovista työehtosopimuksista, mutta esimerkiksi metsäteollisuudessa tehdään jo puhtaasti yrityskohtaisia sopimuksia.

– Miten tällaisessa hajautetussa järjestelmässä jonkin yksittäisen pienen yrityksen työntekijät pystyisivät edunvalvontaan, kun siellä ei ole mitään mahdollisuuksia painostustoimiin? Silloin tukityötaistelut ovat ainoa mahdollisuus.

ANTTI PALOLA pitää poikkeuksellisena aiempiin hallitusohjelmiin verrattuna sitä, että Orpon hallituksen ohjelmasta puuttuu tasapaino.

– Jos lähdetään karsimaan ja heikentämään vaikkapa työttömyysturvaa, niin sitten ei pitäisi samalla esimerkiksi helpottaa irtisanomisia tai säätää, että määräaikaisia työsuhteita voidaan solmia ilman perusteita yhdeksi vuodeksi. Ei se voi olla niin, että työntekijän näkökulmasta heikennetään sekä turvaa että palvelussuhdeasemaa.

Ristiriitaisuuttakin hallitusohjelmassa riittää. Yhtäältä hallitus haluaa parantaa työllisyyttä, puuttua työvoimapulaan ja panostaa koulutukseen, mutta samalla kaavaillaan esimerkiksi aikuiskoulutustuen lakkauttamista.

– Tämä on kyllä hallitusohjelmassa negatiivisesti sanottuna kirsikka kakun päällä. Kuka ihme tämän on saanut päähänsä, että se pitää lakkauttaa, en voi ymmärtää. Sehän on ihan hölmöläisen hommaa, kun mietitään sitä, miten meillä työelämä muuttuu nopeasti, Palola päivittelee.

Hän muistuttaa, että työelämään vaikuttaa vahvasi paitsi teknologinen kehitys myös tavoitteet ehkäistä luontokatoa ja ilmastonmuutosta. Työtehtäviä katoaa ja uusia tulee tilalle.

– Ja kun pitkään on vannottu jatkuvan oppimisen nimeen, niin tuntuu ihan ihmeelliseltä, että viedään tällainen kunnollinen väylä jo työssä olevien ihmisten syventää ja laajentaa osaamistaan, hän jatkaa.

STTK:laisittain tarkastellen on Palolan mielestä erikoista, että näin esimerkiksi lähihoitajien mahdollisuuksia kouluttautua aikuiskoulutustuen turvin sairaanhoitajaksi heikennetään. Hän näkee myös vaarana, että kouluttautumisesta – joko oman osaamisen syventämisestä tai kokonaan uudelle alalle suuntaamisesta – tulee hyvin toimeentulevien etuoikeus.

– Jos nykymalliin ei olla tyytyväisiä, niin ratkaisu ei voi olla, että lakkautetaan, vaan pitäisi miettiä, mitä parantamista tai kehittämistä siinä olisi, Palola summaa.

TYÖMARKKINAJÄRJESTELMÄN myllerrys – työnantajan halu hajauttaa sopimustoimintaa – vaikeuttaa paitsi työehtosopimuksista neuvottelua myös kokonaisvaltaisempaa työelämän kehittämistä.

Antti Palola sanoo, että keskusjärjestöjen aseman muututtua enää pöydillä ei ole laajempia kokonaisuuksia, joista aidosti neuvoteltaisiin ja haettaisiin kompromissia.

– Aikaisemmin saattoi olla työ- ja sosiaalilainsäädännöstäkin useita asioita samanaikaisesti pöydällä ja siitä kokonaisuudesta pyrittiin saamaan kompromissi, joka tyydytti kaikkia. Eli yhdessä asiassa toinen koki saavansa omien tavoitteidensa mukaisen lopputuloksen, kun taas toisesta asiasta toinen koki niin. Tämä toimi varsin hyvin, Palola kuvaa.

Nyt pöydällä saattaa olla yksi asia kerrallaan ja pöytään mennään hyvin vastakkaisin näkemyksin. Kompromissin leipominen on tässä asetelmassa vaikeaa, Palola toteaa.

– Sitten usein on niin, että jossain työ- tai sosiaalilainsäädännön asiassa kolmikantaisessa valmistelussa ei ole saatu yksimielistä lopputulosta, jolloin hallitus vie sitä eteenpäin. Tilanteesta riippuen se saattaa olla jomman kumman osapuolen tavoitteiden mukainen linja. Varmasti tällä hallituskaudella tullaan näkemään, että jollei yhteisymmärrystä löydy, se on enemmän työnantajajärjestöjen tavoitteiden mukainen.

Vaikka jonkin toisen hallituksen aikaan vaaka voisi keikahtaa työntekijäpuolen näkökulmasta suotuisaan suuntaan, ei Palola pidä sitä silloinkaan hyvänä.

– Mielestäni se luo työmarkkinoille ja työlainsäädännön työelämän kehittämisen kannalta hyvin epävakaan ja poukkoilevan tilanteen.