Ennen Westphalia ja hänen seuraajiaan homoutta ei Foucaultin mukaan käsitelty tieteellisesti, eikä homoseksuaalisesti käyttäytyneitä niputettu ryhmäksi samalla tavoin kuin ihmisiä on tavattu ryhmitellä esimerkiksi etnisyyden perusteella. Homous oli osa seksuaalisen käyttäytymisen kirjoa, jota saatettiin paheksua tai ymmärtää, mutta jota ei liiemmin analysoitu.

Westphal ja hänen seuraajansa pitivät diagnosoimaansa homoseksuaalisuutta poikkeavuutena miehen ja naisen suhteesta, jonka näkivät luonnollisena. Psykiatria luokitteli homot sairaiksi ja karsinoi ison joukon ihmisiä, joiden ainoa yhdistävä tekijä oli jonkinasteinen seksuaalinen viehtymys samaa sukupuolta oleviin kanssaihmisiin. Ensi kertaa historiassa seksuaalisuus valjastettiin määrittämään identiteettiä.

Joku voisi pitää ironisena, että torikammon nimennyt Westphal oli omalta osaltaan ajamassa homoja kaappiin.

– Tänä päivänä on homoja, mutta jos kysytään oliko Raamatun aikana homoja, niin vastaus on, että silloin oli ihmisiä, joille patriarkaalinen heteronormi ei syystä tai toisesta sopinut. Homoseksuaalisuutta ei ollut, koska sitä ei oltu vielä keksitty, Nissinen sanoo.

Viimeistään 1900-luvulla ryhdyttiin Nissisen mukaan ajamaan psykiatrian löytämää homoutta sisään Raamattuun. Tätä tehdään edelleen.

– Kristilliseen perinteeseen ja Raamattuun rakennetaan homoseksuaalisuuden käsite, jota ei siellä ole. Sellaisia tekstejä, jotka puhuisivat aiheesta yritetään haravoida tiukalla kammalla ja saadaan kokoon puolenkymmentä Raamatun katkelmaa. Niiden perusteella tehdään sitten valtavia johtopäätöksiä.

Nissinen ottaa esimerkiksi apostoli Paavalin ja hänen noin 50-luvulla jkr. kirjoittamansa kirjeen Rooman kristityille. Roomalaiskirjeen vaikutushistoria on merkittävä muun muassa 1500 vuotta myöhemmin syntyneen luterilaisuuden kannalta.
Paavali maalaa kirjeensä ensimmäisessä luvussa kuvan miehistä, jotka harjoittavat keskenään säädyttömyyttä, mutta kertoo sen olevan Jumalan langettama rangaistus epäjumalan palvonnasta. Miesten viehtymys toisiinsa on Paavalin maailmassa seurausta Jumalan hylkäämisestä. Jumala on jättänyt ihmiset ”häpeällisten himojen valtaan”. Identiteettiä määrittävästä seksuaalisuudesta ei löydy jälkeäkään.

Nissinen huomauttaa, ettei tekstiä usein lueta eteenpäin.

Kirje listaa pitkästi kaikkea mahdollista kielteistä murhanhimosta vanhempien tottelematta jättämiseen. Ikävät asiat asettuvat osaksi himojensa valtaan jätettyjen miesten irstailua.

– Tämä on retorista vihapuhetta. Paavalin sisäislukija on tässä jo raivon vallassa. Mutta kun luetaan eteenpäin, Paavali sanoo, että tuomitessasi toisen, julistat tuomion myös itsellesi. Eli ensin lukija lietsotaan haluttuun mielentilaan ja sitten vetäistään matto alta. Hahaa, kiinni jäit. Luulitko olevasi parempi.

Roomalaiskirjettä käytetään lyömäaseena, jolla tölvitään homoseksuaaleja. Kun Raamatussa ei tunneta seksuaali-identiteettejä, on asiaan vihkiytymättömän hankala löytää sieltä myöskään apua esimerkiksi kirkolliseen avioliittokeskusteluun.

– Onhan se selvä, ettei Paavalin aikaisessa yhteiskunnassa ollut minkäänlaista yhteiskunnallista paikkaa oman aikakautemme samansukupuolisten avioliitoille. Suhteita varmasti oli ja yleensä ne kuvataan aika irstaassa valossa, koska aikalaiskirjoittajat tykkäävät piehtaroida tällaisessa niin kuin nykyisetkin.

– On kivaa, kun ihmiset tekevät jotakin sellaista mihin kunnollisen ihmisen ei sovi sotkeutua. On sitten jotakin jota paheksua ja johon rajata itsensä. En minä nyt ainakaan tuollainen ole ja nimenomaan tämän asian Paavali nostaa tässä esille, se on Roomalaiskirjeen logiikka.

Parisuhteet olivat Nissisen mukaan Raamatun aikakauden patriarkaalisessa maailmassa selkeän valtarakenteen läpäisemiä. Mies oli hierarkiassa naista ylempänä. Nykyinen miehen ja naisen perinteinen avioliitto on peräisin tästä järjestyksestä, mutta Raamatun aikakauden perhe sekään ei Nissisen mukaan ole.

– Raamatulliseen perheeseen kuului enemmän ihmisiä ja se oli hierarkkinen. Myös sukupuolisuhde oli hierarkkinen. Naisen tehtävä oli täyttää miehen tarpeita eikä passivinen rooli sopinut vapaalle miehelle.

Tästä on seurauksia myös tapaan, jolla homoseksuaaliseen käyttäytymiseen suhtauduttiin.

– Assyrian laki säätää, että se joka levittää perätöntä huhua, että mies tekee sitä toisen miehen kanssa saa raippaa ja pakkotyötä, ja joka tekee sitä itse, kastroidaan, koska hän on muuttanut sen toisen miehen seksuaalisen statuksen. Ilmeisesti ajatus on, että kun mies on kerran joutunut toisen miehen pantavaksi, niin hän ei siitä toivu, joten myös aktiivisen osapuolen status muutetaan kastroimalla.

Vanhan testamentin 3. Mooseksen kirjassa mennään vielä pidemmälle. Jos mies makaa miehen kanssa kuten naisen kanssa maataan, tulee molemmat Mooseksen kirjan mukaan tappaa.

– Teko määritellään kauhistuttavaksi, rajanylitykseksi, josta ei ole paluuta vaikka useimmat synnit sovitetaan ja 3. Mooseksen kirja on täynnä ohjeita siitä, miten se tapahtuu. Tässäkin tapauksessa on kysymys toisen miehen statuksen viemisestä.

Paavalin Roomalaiskirjeen lisäksi myös 3. Mooseksen kirjaa on lainattu ahkerasti, kun homoseksuaalien yhteiskunnallisia oikeuksia on vastustettu. Nissinen pitää tällaista raamatuntulkintaa vastuuttomana.

– Napataan viisi kuusi jaetta, jossa tapahtuu jotakin samansukupuolista, ollaan lukevinaan ne kirjaimellisesti ja sen perusteella luodaan raamatullinen oppi. Siinä ajetaan raamatun tekstiin sisään homoseksuaalisuuden käsite ja luetaan se sitten sieltä ulos ja kuvitellaan, että tämä tarkoittaa homoja.

Homoseksuaaliseen käyttäytymiseen Mooseksen kirjassa liittyvä kammo kytkeytyy valtarakenteeseen, johon harva nykyisin tunnustaa uskovansa. Hierarkkinen ajatus sukupuolista ja perheestä on muuttunut. Nykyparisuhteissa tavoitellaan tasa-arvoa ja vastavuoroisuutta.

– Ajatellaan, että puolisot ovat toisiaan varten. Tämäkään ei ole ihan epäraamatullista, Nissinen sanoo ja tuo esiin piiloon jääviä näkökulmia, joista voisi olla hyötyä esimerkiksi kirkollisessa avioliittokeskustelussa.

Avain on Vanhan testamentin alun luomiskertomuksen alkutila, jossa ihmiset on luotu kumppaneiksi toisilleen.

– Paratiisielämästä ei sanota muuta kuin, että ihmiset olivat alasti eivätkä hävenneet. Se on kertomus tilanteesta, josta hierarkia puuttuu, koska häpeä puuttuu. Kertoja tietää jo ennen Freudia, että lankeemuksen hetkellä häpeä tulee ennen syyllisyyttä.

Ihmiset lankeavat syömään kiellettyä hedelmää ja tajuavat olevansa alasti. Alkaa spontaani viikunanlehden etsintä. Illan tullen saapuu ihmisiä huhuileva Jumala.

– Vasta kun auktoriteetin askeleet alkavat kumahdella illan viileydessä, tulee syyllisyys. Teosta ollaankin vastuussa jollekin auktoriteetille ja sitten siirretään syytä eteenpäin. Kun turhautunut Jumala karkottaa luomansa ihmiset paratiisista, patriarkaalinen järjestys astuu voimaan.

Nissisen mukaan paratiisin tasa-arvoisuus luodaan Raamatussa uudelleen fantasiana rakastavaisten suhdetta kuvaavassa runomuotoisessa Laulujen laulussa.

– Myös siinä häpeä ja hierarkia puuttuvat miehen ja naisen väliltä. Patriarkaalinen maailma on taustalla, mutta pariskunta pyrkii olemaan siitä mahdollisimman irrallaan. Patriarkaalinen järjestys ei ollut niin myötäsyntyistä, etteivät ihmiset olisi osanneet kuvitella sille vaihtoehtoja. Meillä on siitä todisteita tässä vanhassa kirjassa.

Yhteiskunnassa järjestys oli pitkään ainoa oikea. Länsimaissa patriarkaalinen maailma alkoi murentua vasta 1900-luvulla.

– Suuressa osassa maailmaa se ei ole murtunut vieläkään eikä osoita mitään murtumisen merkkejä, päinvastoin. Kun tämä öykkäreiden internationaali vielä tuosta kasvaa ja vahvistuu, voi olla, että postpatriarkaaliset ajat alkavat olla elettyjä päiviä, Nissinen sanoo ja viittaa muun muassa Venäjään ja Turkkiin.

Nissinen on itse tasa-arvoisen yhteiskunnan asialla myös raamatuntutkijana. Hän on professori, joka on Helsingin yliopiston lisäksi työskennellyt muun muassa Institute for Advanced Studyssa Princetonissa. Lisäksi hän on Suomalaisen tiedeakatemian jäsen ja johtaa Suomen Akatemian huippuyksikköä ”Pyhät tekstit ja traditiot muutoksessa”. Nissinen osallistui homoseksuaalisuudesta käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun jo vuonna 1994 kirjallaan Homoerotiikka Raamatun maailmassa. Kirjan englanninkielinen versio tunnetaan hyvin ympäri maailmaa.

– Tässä vaiheessa näyttää siltä, että meillä halutaan pitää kiinni matalan hierarkian tasa-arvoisesta yhteiskunnasta myös pari- ja sukupuolisuhteissa. Sitä pidetään moraalisesti arvokkaana ja se on suositeltavaa myös Raamatun ja kristillisen perinteen pohjalta.

Hänen mukaansa Raamatusta tarvitaan kirkolliseen avioliittokeskusteluun vain yksi kertomus, joka korostaa uskonnollisten sääntöjen olevan olemassa ihmisiä varten, ei päinvastoin. Kertomuksessa Jeesus ja opetuslapset taittavat sapattina viljapellosta tähkäpäitä ja syövät niitä nälkäänsä. Paikalliset uskonoppineet, fariseukset, paheksuvat uskonnollisen pyhäpäivän rikkomista.

– Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja, jos ymmärtäisitte mitä tämä tarkoittaa, te ette tuomitsisi syyttömiä, Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumissa. Minusta tämä pitäisi naulata jokaisen kirkolliskokousedustajan otsaan, Nissinen sanoo.

– Tämä on Raamatun tulkintaa, jota minä pidän vastuullisena ja semmoisena, joka kuuntelee ihmisiä. Sapatti on ihmisiä varten väittää Jeesus ja todella tuntuu tarkoittavan tätä. Minusta tämä on ainoa Raamatun teksti, jota tässä kohtaa kannattaa siteerata.