Lukijaristeily2017
tuntematonsotilas

HS: Nykyihminen ei osaa käyttää edes sähköpostia niin kuin pitäisi, väittää kouluttaja

Nykyihmisen uusavuttomuudesta on puhuttu ja kirjoitettu paljon. Sähköpostikouluttaja Minna Koivisto tuo esiin Helsingin Sanomissa vielä uudenlaisen kulman ihmisen osaamattomuuteen: hänen mukaansa käytämme sähköpostia tyystin väärin.

Koivisto on kirjoittanut kirjan sähköpostin tehokkaasta käytöstä ja luennoi aiheesta yrityksille. Hän listaa HS:n jutussa kaikkiaan kahdeksan vinkkiä, joilla parantaa sähköpostin käyttöä.

Hän kehottaa esimerkiksi siivoamaan postin.

— Käy kansiosta läpi yhden kuukauden viestit joka työpäivä. Se vie todennäköisesti noin 10 minuuttia. Aloita vanhimmista viesteistä, koska niistä suurin osa on täysin turhia. Silloin pääset hyvin vauhtiin.

Jottei uusia viestejä jää laatikkoon hautumaan, Koivisto kehottaa reagoimaan viesteihin välittömästi.

— Tehokkainta on tarttua jokaiseen viestiin vain kerran. Voit toteuttaa postissa pyydetyt toimenpiteet heti, tai tuhota sen saman tien. Kaikki välimuodot tekevät työstäsi tehottomampaa.

Koiviston mukaan aina ei kannata edes käyttää sähköpostia.

— Sähköpostia ei ole alun perin tehty keskusteluvälineeksi, sillä sähköpostilla asiat etenevät hitaasti etkä itse voi vaikuttaa tilanteen etenemiseen. Puhelu toimii paremmin myös ihmisten motivoimisessa: jos asian etenemisestä sovitaan puhelimessa, homman hoitaminen ei todennäköisesti jää roikkumaan.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Tervon jäähyväisjaksossa vieraana oleva Feldt-Ranta: ”Olen salaa ihastunut häneen”

Kuva: Kari Hulkko
Kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta.

Uutisvuodon ainoa alkuperäisjäsen kirjailija Jari Tervo jättää keskusteluohjelman ensi viikon lauantaina esitettävän jakson jälkeen.

Tervo kertoi viime tammikuussa tulevan kevään olevan hänelle viimeinen Uutisvuodon kapteenina.

– Missä tahansa työssä 19 vuotta on aivan riittävä aika. Se on pidempi kuin keskimääräinen elinkautinen Suomessa. Se riittää hyvin minulle, Tervo perusteli tuolloin päätöstään Helsingin Sanomille.

Tervo on ollut Yleisradion keskusteluohjelman toinen vakiovieras lähes 20 vuoden ja yli 600 jakson ajan.

Hänen jäähyväisjaksossaan vieraina ovat kansanedustajat Ilkka Kanerva (kok.) sekä Maarit Feldt-Ranta (sd.).

Hän on paitsi hieno kirjailija, niin myös taitelija ja älykkö.

Feldt-Ranta kertoo Demokraatille Uutisvuodon olevan ehdoton osa suomalaista poliittista satiiria.

– On ollut huikeaa saada seurata kyseistä ohjelmaa ja olen kerran aikaisemmin saanut myös osallistua siihen.

Hänen mukaansa Uutisvuoto on lukuisille suomalaiselle iso osa viikonlopunviettoa. Jari Tervon poisjääminen on siis suuri muutos monille.

– Minulla oli tänä vuonna kunnia avata Helsingin kirjamessut. Jälkeeni kirjamessuilla puheen piti Tervo. Paljastin sitten siinä päälavalla noin tuhannelle hengelle, että on huikeaa olla avaamassa nämä kirjamessut, mutta vielä huikeampaa on saada olla samalla lavalla Jari Tervon kanssa, johon olen salaa ihastunut.

– Hän on paitsi hieno kirjailija, niin myös taitelija ja älykkö, jota ihailen suuresti.

Uutisvuodossa on piillyt karjaalainen ”nokkeluuskeskittymä”.

Uutisvuodon muut alkuperäisjäsenet, Tommy Tabermann sekä Peter Nyman, ovat jättäneet ohjelman jo aikaisemmin. Tabermann siirtyi vuonna 2006 SDP:n kansanedustajaksi. Hän kuoli vuonna 2010.

Peter Nyman puolestaan siirtyi vuonna 2010 MTV3:n uutisankkuriksi.

Heidän tilalleen ohjelmaan tulivat Stan Saanila sekä Baba Lybeck. Molemmat ovat yhä mukana ohjelmassa.

Karjaalta kotoisin oleva Feldt-Ranta paljastaa, että Uutisvuodossa on piillyt karjaalainen ”nokkeluuskeskittymä”.

– Peter Nyman on viettänyt nuoruutensa Karjaalla ja Tommi Taberman oli karjaalainen. Myös Tervoa viime kerralla tuurannut Petteri Ahomaa on Karjaalta.

– Tämänkin hauskan yksityiskohdan vuoksi tuntuu hauskalta osallistua jälleen Uutisvuotoon.

Feldt-Ranta vieraili Uutisvuodossa viimeksi yli kymmenen vuotta sitten.

– Viime kerralla olin Jari Tervon parina, joten nyt on hauskaa päästä Stanin pariksi. Olen näet ihastunut salaa myös häneen, Feldt-Ranta naurahtaa.

Perintäkirje hävettää useimpia suomalaisia – estää jopa velkaongelmien ratkomista

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen

Perintäkirjeen saaminen hävettää useimpia, käy ilmi kyselytutkimuksesta. Häpeä voi estää jopa velkaongelmien ratkomista.

TNS Kantarin toukokuun alkupuolella tekemässä kyselyssä 64 prosenttia vastaajista kertoi häpeävänsä perintäkirjeen saamista. 43 prosenttia koki perintään liittyvän häpeän lannistavana ja uskoi sen estävän maksuvaikeuksien ratkomista.

Vajaalla puolella kyselyyn vastanneista oli joskus ollut maksuvaikeuksia. He arvioivat häpeän muita useammin lannistavaksi.

Valtaosa kaikista vastaajista katsoi, että perintätoimistot lisäävät velallisten ahdinkoa.

Kyselyn teettäneen OK Perinnän johtajan Petter Lingonbladin mukaan vastaukset osoittavat, että perintäala on epäonnistunut viestimään toimintansa nykytilasta.

Myös toiminnanjohtaja Juha A. Pantzar Takuusäätiöstä katsoo, että vallalla on edelleen käsitys perintätoimistoista eräänlaisina tuomion täytäntöön panijoina. Pakkoperintä on kuitenkin vain yksi ja viimesijainen perintätoimiston keinoista.

– Perintätoiminnassa ollaan aiempaan aikaan nähden merkittävästi neuvottelevampia ja yritetään löytää sopuratkaisua, Pantzar sanoo.

Kyselytutkimukseen vastasi reilu tuhat 15–74-vuotiasta suomalaista.

Täysikasvuinen karhu nähty tallustelemassa Nurmijärvellä ja Tuusulassa

Kuva: LEHTIKUVA / AFP PHOTO

Keski-Uudellamaalla on tehty yhteensä neljä karhuhavaintoa eilisillan ja aamun aikana.

Itä-Uudenmaan poliisin mukaan eilen noin kello 20 karhusta tehtiin havainto Nurmijärven Klaukkalassa Valkjärven lounaispuolisessa maastossa. Puolen yön jälkeen havainto ilmoitettiin Valkjärven itäpuolelta.

Tänä aamuna karhusta tehtiin kaksi havaintoa kello 8:n ja 9:n välillä Tuusulan Vetikosta.

Poliisi kertoo, että havaintojen perusteella kyseessä ei olisi täysikasvuinen karhu.

Poliisin mukaan linnuntietä havaintopaikkojen välillä on reilut 15 kilometriä.

Kirkon ulkomaanapu aikoo perustaa hävikkiruokakaupan

Kuva: Lehtikuva / Roni Rekomaa
Elintarvikkeita saapui Suomen ensimmäiseseen, Vantaan kaupungin ja seurakuntien yhteiseen, hävikkiruokavaraston Vantaalla vuonna 2015.

Kirkon ulkomaanapu aikoo perustaa pääkaupunkiseudulle hävikkiruokaa myyvän kaupan.

Tavoitteena on vähentää ruokahävikkiä myymällä ruokaa, joka muuten päätyisi kaatopaikalle. Yhteistyökumppaneiksi haetaan muun muassa ravintoloita ja isoja kauppaketjuja.

Järjestö kerää varoja kaupan perustamiseksi joukkorahoituskampanjalla, johon osallistujat voivat ostaa 15 euron arvoisia ”virtuaaliosakkeita”.

Vapaaehtoisvoimin toimiva kauppa tulee myymään ruokaa 50–70 prosenttia normaalihintoja edullisemmin. Tuotoilla tuetaan järjestön toimintaa kehitysmaissa ja katastrofitilanteissa.

Esimerkkiä on otettu Tanskasta, missä toimii jo kaksi Kirkon ulkomaanavun sisarjärjestön DanChurchAidin hävikkiruokakauppaa.

Koivisto elää ihmisten muistoissa: ”Väärin puhallettu”, presidentti puhkui pelin jälkeen

Kuva: Nora Vilva
Nina (etualalla) ja Venla laskivat punaiset ruusut Mauno Koiviston haudalle.

Hietaniemen hautausmaalla presidentti Mauno Koiviston haudalle kävi perjantaina yhtämittainen virta. Ihmiset hiljentyivät presidentin muistoa kunnioittamaan. Hautapaikka ikuistettiin lukuisilla kameroilla ja kännyköillä.

Ylimääräinen ohjelmanumero nähtiin aamupäivällä, kun Koiviston hautapaikalle tuotiin väliaikainen koruton hautakivi.

Väliaikainen hautakivi koristaa hautaa.

Haudalle oli ilmestynyt lukuisia kukkia jo vajaassa vuorokaudessa hautajaisten jälkeen. Suosituin näytti olevan punainen ruusu. Sellaisen toi myös helsinkiläinen Pirkko Kettunen.

Hän seurasi Koiviston hautajaisia televisiosta.

– Mielestäni ne olivat erittäin kauniit ja tyylikkäät ja puheenvuorot olivat hyvin lämpimiä, Kettunen kiitteli.

Koivisto oli hänelle hyvänpäiväntuttu. 1970-luvulla Kettunen oli Hakaniemessä Pitkänsillanrannassa talonmiehenä. Suomen Pankin silloisen pääjohtajan reitti töihin kulki Kettusen ”työmaan” kautta.

– Aina olin sutimassa katua, kun hän käveli ohi. Tervehdimme ja vaihdoimme joitakin sanoja aina. Hän oli hyvin helposti lähestyttävä, Pirkko Kettunen muistelee.

– Ja hän oli mies paikallaan presidenttinä.

Kansalaiset hiljentyivät kunnioittamaan presidentin muistoa hänen haudallaan.

Presidentin muistoa kunnioittamaan olivat tulleet Vantaalta myöskin Sirpa ja Jukka Timonen.

– Hän oli hieno mies ja teki paljon hyvää Suomelle, Sirpa Timonen pohtii.

Aviomies Jukka pelasi 1980–1990-luvun taitteessa kaksi lentopallopeliä Mauno Koivistoa vastaan ja vaikuttui kätellessä presidentin isosta kourasta. Viitossarjassa pelannut Maarinkunnan kilpa oli etukäteen asennoitunut voittamaan Sikariportaan mennen tullen, mutta…

– Meitä jännitti niin, että voitimme täpärästi erin 3–2.

Toisessa pelissä nuori naistuomari antoi vähän koppurasormisille sikariportaalaisille anteeksi epäpuhtaitakin kosketuksia, vaikka Timosen joukkue vaati puuttumaan niihin.

– Jossain neljännessä erässä tyttö vihelsi viimein kaksoiskosketuksesta – ja virheen tekijä oli Manu.

Timonen muistaa, kuinka suihkuhuoneessa Koivisto vielä puhkui ”ei se mikään käsittelyvirhe ollut, väärin puhallettu”.

Timosen pariskunta katsoi torstaiset hautajaiset alusta loppuun. Tilaisuus oli heidän mielestään sydämellinen ja koruton, hyvin Koiviston persoonaan istuva.

Sirpa ja Jukka Timonen muistavat presidentti Koiviston hienona miehenä ja presidenttinä.

4-vuotias Nina ja samanikäinen serkku Venla toivat omat kukkansa haudalle. Ninan äiti Susanna Jaskanen toivoo, että tytöille jää jonkinlainen muistikuva tapahtumasta.

Hautajaisten seuraaminen jäi Jaskaselta väliin, koska hän oli niiden aikaan lentokoneessa. Hän koki tärkeäksi tulla haudalle jättämään jäähyväiset ”Suomen demokratian ja EU-jäsenyyden merkkihenkilölle”.

– Koivistolla oli ratkaiseva rooli, että Suomi liittyi Euroopan unioniin, Luxemburgissa EU-virkamiehenä toimiva Jaskanen pohtii.

Yksiin tämänvuotisiin valtiollisiin hautajaisiin hän ehti osallistua. Susanne Jaskasen puoliso on portugalilainen ja perhe vieraili Lissabonissa tämän vuoden alussa, kun Portugalin ex-presidentti Mario Soares, sosialidemokraatti hänkin, haudattiin.

– Halusin kunnioittaa myös hänen muistoaan ja jonotin luostariin jättämään jäähyväiset. Taisin olla harvoja ulkomaalaisia siellä.

Susanna Jaskasen mielestä Koivistolla oli suuri rooli Suomen viemisessä EU:n jäseneksi

Jaskanen pääsi vertaamaan hautajaismenoja katolisessa Portugalissa ja Suomessa.

– Portugalissa kansan mentaliteetti on vähän samanlainen kuin Suomessa: vakavahko ja suuria valtiomiehiä arvostava. Portugalissakaan valtiollisissa hautajaisissa ei ollut mitään turhaa hienostelua vaan seremonia oli koruttoman kaunis.

Jaskanen oli teini-ikäinen, kun Urho Kekkonen kuoli. Hän muistaa, kuinka vanhempien kanssa meni jonossa pari tuntia, ennen kuin perhe pääsi jättämään viimeisen tervehdyksensä presidentille samaiselle Hietaniemen hautausmaalle.

– Ja perinne jatkuu, Susanne Jaskanen toteaa vilkaisten tyttöihin.