HS on käynyt juttua varten läpi lähes sata poliisin päätöstä tapauksissa, joissa on tuotu esille viitteitä ihmiskaupasta tai vastaavasta hyväksikäytöstä. Tapaukset ovat eri poliisilaitoksilta ympäri Suomea.

Lehden selvityksen perusteella tapauksia ei usein oteta tutkintaan lainkaan tai ne tutkitaan puutteellisesti, minkä jälkeen tutkinta päätetään. Kävi myös ilmi, että osaa tutkinnoista ei teknisesti päätetä, mutta niiden annetaan seisoa vuosia. Tällöin asioiden selvittäminen voi hankaloitua huomattavasti.

Jutun aineistoon on tutustunut Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Sakari Melander. Hän sanoo HS:lle tapausten osoittavan selvästi, että poliisissa on pohdittava, miten ihmiskauppaa ja muuta riistoa saadaan tutkittua paremmin.

Hän pitää erikoisena, että tutkintoja päätetään kuulematta edes epäillyn rikoksen uhria. Melanderin mielestä sellaisissa tapauksissa on perusteltua kysyä, voiko tutkinnan päättäminen perustua riittävään selvitykseen. Melanderin mukaan ihmiskauppaan ja sen lähirikoksiin liittyy korostunut selvittämisintressi.

Juttuun on myös haastateltu yli kymmentä ihmistä, jotka ovat kertoneet poliisille työvoiman riiston tai pakkoavioliiton kaltaisesta hyväksikäytöstä. Lisäksi lehti on haastatellut noin kymmenen lakimiestä eri puolilta maata.