Seminaarissa saatiin katsaus työssäkäyvien köyhien tilanteisiin Suomessa ja Britanniassa. Britannian tilannetta valotti Durham University Business Schoolin professori Jo McBride, joka on tutkinut kollegansa Andrew Smithin kanssa työssäkäyvien köyhien elämää.

– Odotimme löytävämme ihmisiä, jotka tekevät kahta tai kolmea työtä, mutta löysimmekin ihmisiä, jotka tekivät jopa seitsemää matalapalkkatyötä selvitäkseen, McBride kertoi.

Britanniassa enemmistö (57 prosenttia) köyhyydessä elävistä kotitalouksista on sellaisia, joissa joku työskentelee.

McBride kertoi, kuinka esimerkiksi paikallisissa te-toimistoissa (job center) tarjotaan yhä enemmän työtä nollatuntisopimuksella. McBriden mielestä olisikin tärkeää, että vähäisiä tunteja tarjoavia sopimuksia säänneltäisiin.

– Ihmiset kertoivat, että joinain viikkoina saan töitä ja toisina ehkä en. Pitäisi maksaa vuokra, vesi ja muut kuukausittaiset elämisen kustannukset, mutta siihen ei ole varaa. Ihmiset pelkäävät myös kieltäytyä vuoroista, koska sitten heille ei ehkä tarjota jatkossa tarpeeksi tunteja, McBride kertoi tutkimuksen tuloksista.

Professori Jo McBride vieraili PAMin seminaarissa Helsingin keskustakirjasto Oodissa.

OSA-AIKATYÖ, nollatuntisopimukset ja yksinyrittäjyys eivät aina ole vapaaehtoisia valintoja, vaan tällaista työtä tehdään vastentahtoisesti. Mikko Jakonen muistutti, että näissä prekaareissa töissä myös puuttuvat pysyvän työsuhteen edut, kuten työterveys, lomat, sairauspäivärahat ja tuki lastenhoitoon. Työn yhdistäminen sosiaaliturvaan, kuten toimeentulotukeen tai asumistukeen on myös vaikeaa.

– Politiikkamuutokset tulonsiirtoihin vaikuttavat hirveän paljon työssäkäyvien köyhien määrään ja heidän elämänlaatuunsa, hän totesi.

Tehokkain konsti vähentää työssäkäyvien köyhyyttä olisi Jakosen mukaan se, että työmarkkinat tarjoaisivat kokopäiväisiä työsuhteita, joissa on kohtuullinen palkka.

– Valtio voi edesauttaa tällaista työmarkkinapolitiikkaa, mutta myös ennen kaikkea näitä tukia – asumistuki, soviteltu päiväraha – jotka ovat aika joustavia. Työttömyysturvan 300 euron suoja-osa on ollut erittäin hyvä osa joustavaa työelämää, Jakonen sanoi.

ASIANTUNTIJOIDEN alustuksien jälkeen seminaarissa lauteille pääsivät kansanedustajat Tytti Tuppurainen (sd.), Mia Haglund (vas.), Antti Kurvinen (kesk.), Jani Mäkelä (ps.) ja Karoliina Partanen (kok.). Heiltä kysyttiin, mikä oli asiantuntijoiden puheenvuoroista noussut hätkähdyttävin yksityiskohta.

Haglund nosti esiin Helsingin yliopiston professorin Maijaliisa Erkkolan puheenvuoron ruokaturvattomuudesta palvelualoilla. Erkkola kertoi, että vuonna 2019 tehdyn tutkimuksen mukaan kolmasosa palvelualoilla työskentelevistä oli kokenut edeltävän kuukauden aikana vakavaa ruokaturvattomuutta. Jonkinasteista ruokaturvattomuutta oli kokenut kaikista vastaajista kaksi kolmasosaa.

– Itselleni kaikista hätkähdyttävin tieto liittyy ruokaturvattomuuden lisääntymiseen – kuinka hälyttävällä tasolla on ihmisten määrä, jotka joutuvat jättämään aterioita väliin tai menevät nukkumaan nälkäisenä.

– Se menee niin konkreettiselle tasolle, että on kyse ihmisistä, jotka itsekin tekevät töitä palvelualan ravintoloissa, myöskin ruoan parissa, ja sitten se heidän oma tilanteensa on tämä. Kyllähän se on pysäyttävää.

Mäkelää puolestaan oli yllättänyt tieto siitä, kuinka suuri osa ihmisistä on vastentahtoisesti yrittäjinä tai tekee vastentahtoista osa-aikatyötä.

– Ei ehkä kaikista pysäyttävin, mutta mielenkiintoisin tieto oli se, että uudet työpaikat ovat tätä silppua ja osa-aikaisuutta, että ei synny sellaista kokoaikaisia töitä, joilla tulisi toimeen ja yhdestä työstä saisi säällisen elannon ja toimeentulon, Kurvinen puolestaan summasi.

Partanen sanoi pitävänsä turvattomuuden lisääntymistä huolestuttavana. Hän nosti esiin, että hallituksen puoliväliriihessä on tarkoitus käsitellä esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön selvityksessä ehdotettuja keinoja parantaa raskaana ja perhevapaalla olevien työntekijöiden asemaa ja miten perhevapaan kustannuksia voisi jakaa tasaisemmin.

Kansanedustajat Tytti Tuppurainen (sd.), Mia Haglund (vas.), Jani Mäkelä (ps.), Karoliina Partanen (kok.) ja Antti Kurvinen (kesk.) PAMin seminaarissa.

– Kaikkein pysäyttävin tieto ja tosiasia on, että Suomessa ollaan tilanteessa, jossa huono-osaisuus ja kurjistuminen on muuttumassa sellaiseksi olotilaksi, josta on ihmisen vaikea nousta. Tämä ei sovi siihen Suomessa sotien jälkeen rakennettuun tarinaan, että ihminen voi omalla työllään, yrittäjyydellään, kouluttautumisellaan parantaa tilannettaan, Tytti Tuppurainen sanoi.

Tuppurainen arvosteli maan hallitusta muun muassa aikuiskoulutustuen romuttamisesta. Hän huomautti, että se on ollut monille työssäkäyville keino lisätä omaa osaamistaan ja päästä elämässään eteenpäin.

– Se oli aivan älytön ja koulutusvihamielinen ratkaisu, sanoi Kurvinenkin.

MILLAISIA ratkaisuja politiikoilla sitten on ehdottaa työssäkäyvien köyhien tilanteen parantamiseksi? Vasemmistoliiton Mia Haglund totesi, että isossa kuvassa tilanne pitää korjata yleissitovien työehtosopimusten ja valtiollisten toimien avulla. Hän nosti kuitenkin yksittäisenä esimerkkiä esiin vastentahtoiseen osa-aikatyöhön puuttumisen.

– Sen ratkaisu olisi osa-aikatyölisä. Se painostaa työnantajia, jotka teettävät työtä osa-aikatyöntekijöillä, vaikka sitä työtä riittää ihan hyvin kokopäiväiseksikin. Se kannustavuus, joka nyt liittyy osa-aikaisten palkkaamiseen, poistuu, jos panostetaan osa-aikatyölisään, Haglund sanoi.

Kokoomuksen Partanen puolestaan mainitsi hyvänä keinona äänestää puolueita, jotka eivät nosta veroja. Tähän kommenttiin tarttuivat sekä keskustan Kurvinen että SDP:n Tuppurainen.

– Te olette nostaneet arvonlisäverotusta valtavasti, joka juuri iskee tähän porukkaan. Pienituloiset ihmiset todella kärsivät näistä alvin jättikorotuksista, Kurvinen sanoi.

– Hallitus on kiristänyt keskituloisen tavallisen suomalaisen palkansaajan verotusta kireimmilleen kymmeneen vuoteen, Tuppurainen puolestaan muistutti.

Keskustelussa nousi useampaan kertaan esiin koulutuksen merkitys. Haglund tarttui tähän ja huomautti, että koulutuksen lisäämiseen panostaminen – niin tärkeää kuin se onkin – ei kuitenkaan poista maailmasta niitä töitä, joita matalapalkkaiset ja köyhyydessä elävät tällä hetkellä tekevät. Ravintola-ala, siivous, matkailuala – näihin töihin tarvitaan jatkossakin työntekijöitä.

– Sosiaaliturva on erottamaton osa pienituloisten työssä käyvien toimeentulokokonaisuutta. Sen takia esimerkiksi yleisen asumistuen leikkaukset ovat suora heikennys monen pienituloisen työssäkäyvän toimeentuloon ja elämään, Haglund muistutti.

MITEN työntekijöille, joilla ei ole tarpeeksi työtunteja, saataisiin niitä lisää? SDP:n Tuppurainen totesi, että yksi keino on vaikuttaa työnantajaan. Työpaikoilla työtunteja pitää tarjota ensisijaisesti siellä jo osa-aikatyötä tekeville, hän sanoi.

– Me olisimme valmiita lisäämään työnantajan velvollisuuksia lisätä työtunteja niille duunareille, jotka siellä jo on, ennen kuin palkataan lisää toisia osa-aikaisiin työsuhteisiin.

Mäkelä huomautti, että työnantajat eivät jätä teettämättä sellaista työtuntia, jonka teettäminen kannattaa.

– Talouden pyörät vain yksinkertaisesti täytyy saada pyörimään ja työllistäminen täytyy saada kannattamaan, hän sanoi.

Myös Partanen nosti esiin talouskasvun merkityksen ja työllistämiseen liittyvän byrokratian helpottamisen. Kurvinen oli Partasen ja Mäkelän kanssa samalla linjalla talouskasvun suhteen.

– Siitä olen vasemmistopuolueiden kanssa samaa mieltä, että työttömyysturvan suojaosan poistaminen oli paha virhe, koska se oli tapa auttaa kannustinloukun pohjalta ihmisiä työelämään. Jyrkästi eri mieltä joudun olemaan ajatuksista, että uusilla säännöillä ja määräyksillä työnantajille saataisiin ihmisiä enemmän työllistettyä, hän sanoi.

Tuppurainen kritisoi keskustelun lopuksi ajatusta, jossa työntekijää aina rangaistaan. Tämä ajattelu on hänen mielestään ollut ongelma jo pitkään, mutta pahentunut nykyisen oikeistohallituksen aikana.

– Ajatellaan, että työntekijäpuoli tarvitsee aina raippaa ja se työnantajapuoli aina porkkanaa. Tämä on vinoutunut ajattelutapa. Minä luotan suomalaisiin työntekijöihin, että hekin haluavat, että yritys menestyy ja pärjää, koska vain menestyvä yritys voi tarjota hyviä työpaikkoja.

– Sellaisen vastakkainasettelun aika pitäisi olla ohi, mutta olemme siinä pisteessä, että työntekijöiden pitää järjestäytyä, herätä, lähteä liikkeelle ja vaikuttaa omiin asioihinsa, Tuppurainen sanoi.