– Olen toiminut pitkään terveydenhuollossa sekä yksityisellä että julkisella sektorilla perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa. Tunnen myös toiminnan valvojan (lääninlääkäri) näkökulmasta terveydenhuoltoa. Nämä kokemukset yhdistyneenä terveydenhuoltoa ja sen taloutta käsittelevään kirjallisuuteen ovat tehneet minusta melko kriittisen sen suhteen, miten markkinat terveydenhuollossa toimivat, Lindén kirjoittaa.

– En lukeudu valinnanvapauden vastustajiin – johtamani HUS on maamme suurin terveydenhuollon palvelusetelin käyttäjä. Käsitykseni valinnanvapaudesta on samanlainen kuin muutama viikko sitten mielipiteensä esittäneillä Aalto-yliopiston taloustieteilijöillä (muun muassa professorit Otto Toivanen ja Matti Liski).

– British Medical Journal totesi vuonna 1994 pääkirjoituksessaan, että yksityiseen terveydenhuoltoon ei päde täydellisten markkinoiden teoria. Markkinoille pääsy on muun muassa koulutusvaatimuksilla ja -määrillä tiukasti rajoitettua ja säädeltyä. Palveluiden kysyntä ylittää pysyvästi tarjonnan, Lindén kirjoittaa.

– Palvelun tuottajan valinta ei perustu todelliseen tietoon siitä, kuka on tiedoiltaan ja taidoiltaan paras. Jokaisen potilas haluaisi päästä sydänleikkaukseen sille sydänkirurgille, jolle muutkin menevät. Tällaista tietoa potilailla ei ole. Sen sijaan lääkärivalintaan voi vaikuttaa se, kuinka helposti saa sairauslomaa, antibioottireseptin tai unilääkettä. Myös aivan toisarvoiset asiat voivat ratkaista valinnan.

– HUSin kokemus maamme laajimmasta kaihileikkausten palvelusetelimallista vahvistaa sen, että maksajan on tiedettävä tarkasti, mistä maksetaan. Lääninlääkärinä jouduin usein puuttumaan sekä turhien toimenpiteiden tekemiseen että heikkoon laatuun, Lindén sanoo.

– Terveydenhuollossa ollaan hyvin riippuvaisia tuottajasta. Mitä vaativammasta osaamisesta on kyse, sitä vähemmän tuottajia on. Raaoilla markkinoilla tällaiset pienet osaajaryhmät voisivat laittaa asiakkaat täysin ”polvilleen”. Onneksi korkea etiikka useimmiten ehkäisee tämän. Moni julkisen sektorin plastiikkakirurgi, käsikirurgi tai kardiologi tekee töitä palkalla, joka on vain murto-osa vähemmän vaativaa työtä tekevien yksityissektorin kollegoiden ansioista, Lindén sanoo.

– Julkisen terveydenhuollon, erityisesti yliopistosairaaloiden ja keskussairaaloiden, taso on korkea ja toiminta on tehokasta. Erilaiset ”julkkiksetkin” tätä vuoroin todistavat saatuaan hoitoa syöpiinsä, sydäninfarkteihinsa, liikennevammoihinsa tai aivohalvauksiinsa. Usein näihin puheenvuoroihin liittyy ihmettelevä toteamus, että ”enpä tiennyt, että julkinen terveydenhuolto on näin hyvää”. Myös yksityissektorin komplikaatioiden hoito on jokaviikkoista ”rutiinia”.

– Meilahden kampuksella kehitetään uusia hoitomuotoja sadoilla tutkimuksilla vuosittain. USA:ssa, jossa valinnanvapaus on ollut arkea jo pitkään, opetussairaala on brändinä erityisen vahva potilaiden keskuudessa. Tiedetään, että parhaat lääkärit ja muut osaajat löytyvät niistä. Uskon, että näin tulee olemaan Suomessakin, Lindén kirjoittaa.