Lakiluonnoksessa on Näe ry:n mukaan myös paljon hyvää. Se mahdollistaa pk-yritysten ja ammatinharjoittajien osallistumisen terveyspalveluiden tuotantoon, joka on Näe ry:n mukaan myönteistä niin kuntien elinvoimaisuuden kuin kansalaisten saaman palvelun kannalta. Silmäterveydenhuollon peruspalveluiden nykytilanne ja -rakenne on kuitenkin jäänyt yhdistyksen mukaan luonnoksessa huomiotta.

“Jotta resurssit saataisiin tehokkaaseen käyttöön, tulisi silmäterveydelle luoda itsenäinen, suora palveluväylänsä, johon on valmis malli olemassa suunterveydenhuollossa. Lakiluonnoksen mallissa asiakkaan polku kulkisi optikon tekemän silmäterveyslöydöksen jälkeen jatkossa aina sosiaali- ja terveyskeskuksen kautta”, Näe ry toteaa.

Optikkoliikkeissä optikon ja silmälääkärin vastaanotoilla asioi vuosittain 1,2 miljoonaa suomalaista. Taloustutkimuksen lokakuussa julkaiseman tutkimuksen mukaan asiakkaista kaksi kolmesta menee ensin optikon tutkimukseen. Kymmenen prosenttia optikolla käyneistä ohjataan edelleen silmälääkärin tutkimukseen optikon tekemän löydöksen perusteella, joustavasti useimmiten saman katon alla.

Uuden lakiluonnoksen ehdotuksen mukaan asiakas siirtyisi optikolta sosiaali- ja terveyskeskukseen, ja vasta sieltä maksusetelin turvin takaisin silmälääkärille.

“Asiakkaan kannalta uuden mutkan lisääminen on täysin järjetöntä”, Näe ry toteaa.

Sen mukaan vastaavaa kokeiltiin Norjassa terveydenhuoltoreformin yhteydessä, mutta järjestely purettiin vuonna 2007. Käytäntö todettiin kasvaneen hoitoviiveen vuoksi potilasturvallisuuden kannalta ongelmalliseksi.

“Se aiheutti yli 30 000 tarpeetonta yleislääkärikäyntiä vuosittain, kun asiakkaat hakivat optikkokäynnin jälkeen omalääkäriltään maksusitoumuksia silmälääkäriin pääsyä varten. Samaa virhettä ei pidä tehdä Suomessa.”