Ehdottaneilla on saattanut olla ajatuksena rajun leikkauspolitiikan torjuminen edes joiltain osin, tai sitten vanha Kalevi Sorsan ajatus oppositiopolitiikan turhuudesta – ”kissanpoikien pesemisestä”.

On totta, ettei oppositio aja läpi lakiuudistuksia. Onnistuessaan se voi kuitenkin luoda vaihtoehtoja, vaikuttaa koko ajan merkittävämmäksi käyvään julkiseen mielipiteeseen ja sitä kautta vähintään ”poliittisesti mahdolliseen” todellisuuteen.

Mikään puolue ei ole viime vuosina vaikuttanut yhtä paljon todellisuuteen ja politiikan agendaan kuin perussuomalaiset. Tämä silti, vaikka heidän hallitustaipaleensa on toistaiseksi jäänyt pariin vuoteen. Ei ole liioiteltua väittää Jussi Halla-ahon Scripta-blogin hakkaavan poliittiselta merkitykseltään 2000-luvun aikaisen ay-liikkeen julkaisutoiminnan. Kyse ei siten ole edes rahasta, vaan sisällöistä. Ideoista.

Miksi tärkeiden asioiden luettelosta valittiin nimenomaan tämä teema? Kyse on tietyn tyyppisen talousajattelun edustajien kyvystä asettaa agenda ja perustella se itselleen sopivalla tavalla. Kyseistä asetelmaa rakennettiin pitkään ja hartaasti, ja sen puitteissa esitettiin tarttuvia ja uskottavia poliittisia ehdotuksia. Teemasta onnistuttiin luomaan se kaikkein tärkein – ja valikoima ideoita nojasi vahvasti ideologisesti tiettyyn suuntaan.

MITÄ tästä voi oppia?

Jos oppositio- tai hallituspolitiikan halutaan olevan vaikuttavaa, sen pitää rakentua sisällölliselle pohjalle – ei punchlineille tai hallituksen virheiden kyttäämiselle. Tähtäin tulee asettaa suoraan vuoteen 2027, määritellä teemat, joista SDP haluaa puhuttavan ja rakentaa niihin vahva tieteeseen ja tutkimukseen pohjautuva ideoiden pohja.

Näiden päälle tulee tuottaa konkreettisia ehdotuksia laskelmineen ja niistä pelkistää muutama selkeä lippulaivahanke – 2030-luvun oppivelvollisuuden pidennys tai sote-uudistus.

Toreilla näitä ei kysellä, mutta niillä rakennetaan onnistumisen edellytyksiä, vaikutetaan keskusteluilmapiiriin, ja ne voivat vaikuttaa poliittisen mielikuvituksen rajoihin. Ne siirtävät ns. Overtonin ikkunaa ja rakentavat sellaista hegemoniaa, jossa sosialidemokraatit voivat siirtyä puolustusasemista hyökkäykseen. Sillä vain ideoita hallitseva puolue voi olla aidosti vaikuttamassa – ilman niitä hyväkin vaalitulos johtaa vain asioiden hoitamiseen – ja muiden ideoiden toteuttamiseen.