Sarkkinen pitää tärkeänä arvioida keskeneräisten lakihankkeiden, kuten soteuudistuksen, sukupuolivaikutuksia sekä nostaa poliittiseen keskusteluun perinteisten tasa-arvokysymysten lisäksi uusia aiheita:

– Kuten naisille kohdistuvia sukupuolittuneita kustannuksia esimerkiksi ehkäisystä, kuukautissuojista ja gynekologiasta sekä liikunnan ja urheilun rahoituksen jakautumisen tasapainoisuutta sukupuolinäkökulmasta, Sarkkinen valotti tiedotteessaan viime viikolla.

Demokraatille hän kuvaa, että nämä asiat ovat olleet hänelle myös henkilökohtaisia projekteja. Hän on esimerkiksi tehnyt lakialoitteen alle 25-vuotiaille nuorille maksuttomasta ehkäisystä, joka on joissain kunnissa ollut käytössä.

Sarkkinen toteaa, että eurooppalaisen ehkäisyatlaksen perusteella Suomi sijoittuu Länsi-Euroopan häntäpäähän.

– Se johtuu aika pitkälti siitä, että meillä ei ole mitään subventiojärjestelmää.

Sarkkinen on tehnyt myös aloitteen kuukautissuojan arvonlisäveron alentamisesta muiden terveystuotteiden tasolle 10 prosenttiin.

– Ne ovat kuitenkin välttämättömiä seksuaaliterveystuotteita, joista naisten elämän aikana voi tulla aika paljon kustannuksia. Esitin samalla myös inkontinenssisuojien arvonlisäveron alentamista. Pidätysongelmat koskevat erityisesti ikääntyneitä ihmisiä. Heille ne ovat merkittävä kulurasite.

Sarkkinen kantaa huolta myös siitä, miten gynekologian käy sote-uudistuksessa.

– Tällä hetkellä naiset käyvät aika paljon yksityislääkärillä, koska kunnan puolelta gynekologian saatavuus voi olla vaikea ja joissain kunnissa ei välttämättä pääse kunnan puolelle. Kun (yksityisen hoidon) Kela-korvaus poistuu todennäköisesti, pitää varmistaa, että julkisrahoitteisista terveyskeskuksista saisi tarvittavat gynekologian palvelut, ettei käy niin, että naisten täytyy sataprosenttisesti ostaa ne ulkopuolelta.

Naisverkoston puheenjohtaja ei ole tyytyväinen myöskään siihen, että liikuntapaikkarakentaminen, seuratuet ja myös huippu-urheilun tuki – vaikka tytöt harrastavat liikuntaa siinä missä pojatkin – tuntuvat menevän poika- ja miesvaltaisille urheilulajeille.

– Jos katsotaan, miten jaetaan liikuntapaikkoja ja salivuoroja, tyttöjoukkueet saavat yleensä vähän huonompia vuoroja kuin pojat.

Sarkkisella on sanottavaa myös urheiluohjelmista ja urheilun käsittelemisestä mediassa.

– Se ei ole eduskunnan käsissä tai poliitikkojen käsissä, miten naisurheilua käsitelään mediassa, mutta kyllä minä joskus kun katson Urheiluruutua, ihmettelen, miten uutinen toisensa perään kerrotaan mieslajeista tai miesten joukkueiden menestyksestä ja miesurheilijoista.

Onko tässä Yle–kritiikkiä?

– En minä kohdista tätä kritiikkiä kellekään sen kummemmin, mutta se on yleinen huomio urheilutoimituksista.

Sarkkinen kiittää Yleä siitä, että se osallistuu Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlan 100 tasa-arvotekoa -hankkeeseen.

Siinä Yle Urheilu ja Yle Sporten selvittävät sukupuolten tasa-arvon toteutumista Ylen urheilusisällöissä.

Yle on luvannut, että se sitoutuu entistä tasa-arvoisempien urheilusisältöjen rakentamiseen.

Sarkkinen on myös iloinen, että Yle urheilussa on paljon naistoimittajia töissä.

– Luulen, että tähän he ovat kiinnittäneet jo huomiota vuosien saatossa.

Sarkkinen toteaa, että on todella alentavaa poliitikkonaisena, että julkisuudessa ruoditaan niin paljon naispoliitikkojen ulkonäköä ja pukeutumista.

Esimerkkejä kysyttäessä hän mainitsee muun muassa Tarja Halosen tämän presidenttikaudella. Hänen vaatevalintoihinsa kiinnitettiin huomiota.

– Naisia arvioidaan eri kriteereillä ja se ei ole oikein, että kiinnitetään huomiota ulkoisiin asioihin eikä sisältöön niin paljon.

– Itse kun en ole mikään ns. julkkiskansanedustaja vaan olen tämmöinen maakuntarivikansanedustaja, niin ei ole onneksi julkisuuden ryöpytystä ollut. Mutta kansalaisilta tulee aika paljon yhteydenottoja ulkonäköön liittyen. Se tuntuu aina tosi pahalta.

Sarkkinen tiedostaa myös sen ristiriidan, että usein poliitikot menevät itse lehtien kuviin ja avaavat yksityiselämäänsä. Itseän hän luonnehtii aika pidättyväiseksi henkilökohtaisten asioiden avaamisessa.

– Se on hirveän vaikeata, koska tavallaan tätä työtä tehdään omalla persoonalla, että missä se menee se rajanveto. En tiedä eikä siihen varmaan mitään oikeata vastausta ole.

– Se on kaksiteräinen miekka, että kuinka paljon sitä kannattaa sitä omaa avata ja puhua pukeutumisjutuista ja muista, koska silloin tavallaan myös antautuu riepottelulle. Sitten toisaalta se on niin, että poliitikot tarvitsevat julkisuutta ja siinä voi myös sanoa niitä tärkeitä asioita siinä samalla.

Sarkkinen huomauttaa myös, että miehinkiin kohdistuu kovia ulkonäköpaineita ja epärealistisia odotuksia.

Hanna Sarkkinen toteaa, että naisverkosto toimii kollegiaalisena. Sen työvaliokunnassa on joka eduskuntapuolueesta jäsen.

Sarkkinen itse luonnehtii verkostoa keskustelun herättäjäksi. Se järjestää esimerkiksi seminaareja.

– Tarkoitus on mahdollistaa naisten osallistumista myös paremmin poliittiseen päätöksentekoon. Jos eduskuntaan esimerkiksi tulee vieraita kehittyvistä maista, joissa naisten asema on heikko, he ovat usein hyvin kiinnostuneita tapaamaan nimenomaan muita naiskansanedustajia ja kuulemaan kokemuksia ja saamaan inspiraatiota.