x

Kolumni

Ismo Alhoniemi

Kirjoittaja on Rantaperkiön työväenyhdistyksen puheenjohtaja ja päätoimittaja TUL:ssa.

Ihminen on keskiössä

Kun Rantaperkiön työväenyhdistyksen perustava kokous kutsuttiin koolle 110 vuotta sitten, oli yhdistyksen perustamiselle selvät syyt. Ihan samat syyt, kuin muillakin työväenyhdistyksillä ja koko työväenliikkeellä vielä pitkään tämän jälkeenkin. Ajat olivat tuolloin täysin erilaiset kuin tänään, ihmisten ongelmat arkipäivässä olivat täysin toiset ja elinolosuhteet eivät taatusti vastanneet tämän päivän ihmisen käsityksiä, odotuksia ja vaatimuksia.

Työväenliike, Rantaperkiön työväenyhdistys yhtenä mukana olleista teki ”pitkän päivätyön” ajaessaan työläisten etuja ja vaikuttaessaan elinolosuhteiden parantumiseen. Työväenliike oli pienen ihmisen puolella ja arjen asialla saadakseen esimerkiksi ihmisten työajan lyhenemään, palkan nousemaan, asuinolosuhteet siedettäviksi ja taatakseen kaikille hyvän koulutuksen.

Tänään siis elämme toisenlaisessa yhteiskunnassa ja jokainen meistä kohtaa toisenlaisia haasteita, vaatimuksia ja odotuksia kuin 110 vuotta sitten. Yksi asia on kuitenkin pysynyt muuttumattomana läpi vuosien. Työskentelen Suomen Työväen Urheiluliitossa päätoimittajana ja niin TUL:ää kuin RTY:tä ja esimerkiksi ammattiliittoja yhdistää merkittävä asia: me olemme edelleen jäseniämme varten, eikä toisinpäin.

Vaikka suurimmat yhteiskunnalliset epäkohdat on vuosikymmenien saatossa korjattu, on sosialidemokraattisille puolueosastoille edelleen tarvetta

Kansalaisyhteiskunnassa jokaiselle toimijalle on oma tärkeä tehtävänsä. On kyse sitten urheiluseuran harjoituksista ja matalan kynnyksen harrastetoiminnasta, ammattiyhdistysliikkeen edunvalvonnasta tai SDP:n osaston toiminnasta, on keskiössä aina ihminen. Hänen puolestaan toimintaa järjestetään, hänen etujaan halutaan ajaa.

Puolueet, osastot, urheiluseurat ovat osa kansalaisyhteiskuntaa, osa vapaaehtoista toimintaa. Vaikka suurimmat yhteiskunnalliset epäkohdat on vuosikymmenien saatossa korjattu, on sosialidemokraattisille puolueosastoille edelleen tarvetta. Me olemme jäseniämme varten, me olemme kaikkia asukkaita varten. Vaikka emme enää vaadi samoja asioita, kuin kymmeniä vuosia sitten, on hyvin paljon asioita, joissa voidaan tehdään arjen hyvinvointia edistäviä päätöksiä. Asioita muutetaan edellään aktiivisella vaikuttamisella.

Vapaaehtoinen toiminta tarvitsee vapaaehtoisia käsiä. SDP:n olemassa olon yksi oikeutus tulee siitä, saadaanko puolueen ja osastojen toimintaan mukaan nuoria ja nykyisiä aktiiveja nuorempaa väkeä. Me entiset nuoret olemme hyvä voimavara, mutta tulevaisuus huutaa nimenomaan nuoria johtokuntiin ja kunnallisjärjestöihin vaikuttamaan sekä ideoimaan.

Ismo Alhoniemi

Kirjoittaja on Rantaperkiön työväenyhdistyksen puheenjohtaja ja päätoimittaja TUL:ssa.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Risto Koivisto

Kirjoittaja on maakuntaneuvos Pirkkalasta

Kumpi kylki edellä?

Huhtikuun kuntavaaleissa on Tampereella herättänyt kummastusta sosialidemokraattien päätös käydä vaaleihin sammutetuin lyhdyin eli nimeämättä pormestariehdokastaan. Poliittiset vastustajat katsovat saaneensa tästä jonkinasteisen vaaliaseen, eivätkä kaikki puolueen kannattajatkaan ole vakuuttuneet päätöksen järkevyydestä.

Pormestarijärjestelmän vankkana kannattajana olen yrittänyt ymmärtää sosialidemokraattien päätöstä, vaikka en sitä kannatakaan.

Sosialidemokraatit perustelevat päätöstään sillä, että kuntavaaleissa on tärkeintä saada ratkaisuja keskeisiin asiakysymyksiin henkilöiden valinnan asemesta. Toisaalta he toteavat, että pormestari valitaan vasta valtuuston voimasuhteiden ratkettua ja valtuuston toimesta eikä siis kuntavaaleissa.

Helsingin kaupungin ensimmäinen pormestarivaali näyttääkin lipsahtaneen ihan väärille raiteille.

Perustelu välttää henkilövaalin liian keskeinen asema kuntavaaleissa on tärkeä. Esimerkiksi media, Tampereella varsinkin valtalehti, on aina innokkaasti pistämässä lusikkaansa vaalisoppaan puimalla aika populistisesti henkilöiden pormestariuden kannalta toissijaisia ominaisuuksia. Pormestarin ominaisuuksia tärkeämpi kysymys kuitenkin on valtuuston voimasuhteet ja kyky yhteistyöhön. Pormestari kun toimii täysin valtuuston kannatuksen varassa, hänen itsenäinen päätösvaltansa on aika vähäinen.

Helsingin kaupungin ensimmäinen pormestarivaali näyttääkin lipsahtaneen ihan väärille raiteille. Median täyttävät monenlaiset analyysit Jan Vapaavuoren ja Anni Sinnemäen ominaisuuksista ja sopivuudesta tehtävään, ja asiakysymykset ovat jäämässä väkisinkin tarkasteluissa taka-alalle.

Käsittääkseni demokratiaan kuuluisi kyllä kertoa, kenet puolue pyrkii saamaan pormestariksi, mikäli tulevan valtuuston voimasuhteet valinnan sallivat. Epätarkoituksenmukaista sen sijaan olisi sopia, että pormestarin nimeäminen aina olisi suurimman puolueen asia, koska pormestarin ja valtuuston yhteistyö saattaisikin toimia paremmin muulta pohjalta.

Sosialidemokraattien ansiota on se, että vaikea ongelma asia- ja henkilövaalien tasapainosta kuntavaaleissa on saatu keskusteluun. Toivottavasti pormestarivaalien vähitellen yleistyessä koko maahan uutuudenviehätyksen katoaminen hoitaa tämänkin asian kuntoon.

Risto Koivisto

Kirjoittaja on maakuntaneuvos Pirkkalasta

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

Rakentamisen rappio

”Jotakin mätää on Tanskanmaalla” kuten Shakespeare kirjoitti Hamlet-näytelmässään. Kun julkinen rakennus joudutaan tyhjentämään vesivahingon vuoksi muutama viikko avajaisten jälkeen, täytyy jotakin vikaa olla rakentamisen laadussa.

Pohjolankadun palvelukodissa Tampereella joudutaan korjaamaan ainakin viisi asuntoa. Kotilinnasäätiö tiedotti äskettäin kosteusvaurioista Pohjolankadun kiinteistön C-rapun asunnoissa. Uusi kartoitus paljasti, että puolenkymmentä asukasta joudutaan siirtämään muualle remontin ajaksi.

Kosteusvaurioiset päiväkodit ja koulut puhututtavat, turhaa on sitäkään asiaa lähteä kiistämään. Pohjolankadulla ei ole todettu putkirikkoja tai muuta vesivahinkoa. Kysymyksessä on vakava rakentamiseen liittyvä laatupoikkeama. Jossakin rakentamisen vaiheessa ei ole maltettu odottaa rakenteiden kuivumista, vaan on aloitettu työn seuraava vaihe märille pinnoille.

Kuinka rakentajan ammattiylpeys on antanut periksi moisen hutiloinnin. Usein selityksenä ovat ns. vierastyöläiset, joilla on sisäistettynä erilainen toimintakulttuuri. Mutta onhan rakennuksilla mestarit ja valvojat, joiden tulisi vastata työstä ja tekemisen laadusta.

Kuka kantaa vastuun rakentamisen kokonaisuudesta?

Yksi osa ongelmaa saattaa olla isojen rakentajayhtiöiden ryhtyminen projektiorganisaatioiksi. Rakennus rakennetaan pala ja osa kerrallaan eri alihankkijoiden toimesta. Työmailla puurtaa kymmenien eri työnantajien miehiä. Urakoiden pilkkominen on osa yritysmaailmassa tapahtuvaa erikoistumista. Rakennusliikkeet kiistävät ongelmat ja kertovat kaiken olevan hallinnassa. Ainakin yhdellä toimijalla tulisi olla päävastuu, myös aliurakoitsijoista.

Rakentaminen on alusta loppuun melkein käsityötä. Virheiden syntymisen mahdollisuus on erittäin suuri, koska siihen osallistuu valtava määrä eri tahoja. Pienikin virhe missä tahansa vaiheessa näkyy lopputuotteessa. Kuka kantaa vastuun rakentamisen kokonaisuudesta? Voi vastaava mestari parka! Pojat tekevät rakennuksella töitä monessa vuorossa, nykyään yölläkin. Kaikkien perässä kulkemiseen ja tekemisien tutkintaan ei ole mahdollisuuksia.

Osansa sisäilmaongelmien syntymiseen ovat myös tehneet suunnittelijat ja yhteiskunta omilla määräyksillään. Olen haastatellut kovan linjan rakennusammattilaisia, joitten mielipide päätyy kahteen pääsyylliseen. Homeongelma saatiin aikaan koneellisella ilmanvaihdolla ja pullotaloajattelulla muovikelmuineen.

Painovoimaan perustuva ilmanvaihtoratkaisu on ollut kuulemma paras Suomen olosuhteisiin sopiva ilmanvaihtojärjestelmä. 1970-luvun puolivälissä syntynyt öljykriisi vauhditti väärien talonrakennusratkaisujen syntymistä ja rakennuksista tehtiin liian tiiviitä sekä tuuletus unohdettiin. Rakennuksen ikä ei ole rakennuksen kunnon mittari. Meillä on loistavassa kunnossa olevia 100-vuotiaita hirsirakennuksia täysin toimintakuntoisina.

Rakennusmateriaaliksi valitaan usein kaikkein halvin vaihtoehto, mutta se ei välttämättä toimi Suomen olosuhteissa

Mukavuusvaatimusten kasvaessa -80 ja -90-luvulla sisätilojen veden käyttö lisääntyi ja rakenteiden vesitiiviydessä oli puutteita. Rakennusoikeutta pyrittiin maksimoimaan tekemällä tiilijulkisivut mahdollisimman ohuiksi ja samalla huonosti tuulettuviksi.

Tällä hetkellä ei ole pulaa hyvistä materiaaleista ja talotekniikan suunnittelijoista. Hyvä rakentamistapa on oman aikansa lapsi ja käsitys hyvästä lopputuloksesta. Kuitenkin sutta tehdään liikaa. Syitä on monia ja nimenomaan tähän aikaan liittyviä ongelmia. Rakentamisen aikataulut ovat liian kireitä, ei ole riittävästi aikaa tiettyihin vaativiin työsuorituksiin ja materiaalien kuivumiseen. Kiireen vuoksi myös suunnittelu jää joskus heikolle tolalle.

Kilpailu urakoitsijoiden välillä on kireää. Kilpailutuksessa valitaan aina halvin vaihtoehto ja sen vuoksi urakoita pilkotaan useisiin osaurakoihin. Nykyiset energiansäästömääräykset ovat johtaneet siihen, että rakennetaan liian tiivistä.

Rakennusmateriaaliksi valitaan usein kaikkein halvin vaihtoehto, mutta se ei välttämättä toimi Suomen olosuhteissa. Sitten palkataan eteläisitä naapurimaista työvoima, joka sinnittelee päivästä toiseen usein huonolla palkalla koti-ikävässä. Voidaanko heidän kohdallaan puhua motivaatiosta tai rakkaudesta hyvään työsuoritukseen. Tuskin. Tästä sopasta sitten kiehuu sellainen lopputulos, että tällä viikolla rakennetaan ja huomenna puretaan.

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

Prätkät ja kuunarit sitten unohdettiin

Niin tässä taas Soinille kävi, että rikkaiden huvikuunareitten ja juppi-skoottereitten verottaminen jäi tekemättä. Sopii hyvin tämän hallituksen toimintakulttuuriin. Perusteena veron perumiseen kerrottiin, että verottamisen hyödyt eivät vastaa hallitusohjelmassa asetettuja tavoitteita. Tämän päätöksen perumisen osalta oli tehty jopa rahallista vaikuttavuusarviointia.

Alun perinkin tämä verolakiesitys sai vastaansa kiivasta arvostelua. Sitä on syytetty kateusveroksi ja hyvä, ettei hyvätuloisten kyykyttämiseksi. Tämän painostuksen edessä hallitus nöyrtyi. Kun tarkastelee nykyisen hallituksen leikkauksia ja veropoliittisia linjauksia, tulee väistämättä lopputulokseen, että hallituksen olisi syytä perua lukuisia muitakin päätöksiään, jos arvioinnin perustana olisi hyöty ja haitta-analyysi.

Opetuksesta, tieteestä ja koulutuksesta leikataan noin 600 miljoonaa hallituskaudella. Suomen pitää pysyä korkean osaamisen maana. Koulutusleikkaukset eivät ole maamme etujen mukaista politiikkaa. On todettu, että Suomi menestyy muun muassa korkeaa osaamista vaativien palveluiden viennissä kaikista parhaiten. Se tarkoittaa sitä, että suomalaisen yhteiskunnan on tarjottava korkealuokkaista opetusta ja tieteelliselle tutkimukselle mahdollisuudet. Sieltä syntyvät meidän uudet vientituotteet ja korkean osaamisen palvelut, muun muassa opetuksen ja monimutkaisten laitteiden elinkaarihuolinta.

Opiskelumahdollisuuksien kaventaminen opintotuen leikkauksilla paitsi eriarvoistaa niin myös supistaa korkea-asteen opintoihin halukkaiden määrää ja valintamahdollisuuksia. Parhaat kyvyt eivät ehkä ole yhteiskunnan käytettävissä. Leikkaukset saavat aikaan pitkälle tulevaisuuteen haittoja, joita eivät edes tulevat hallitukset voi nopeasti korjata. Toisen asteen koulutusleikkaukset supistavat ammatillista koulutusta ja heikentävät nuorten tulevaisuuden mahdollisuuksia.

Lapsilisien leikkaus on aivan käsittämätön teko.

Kun leikataan lapsilta tai lasten vanhemmilta, ei katsota tulevaisuuteen. Valitsisin yhteiskunnassa vaikka verotuksen tiukemman palkkaprogression oikeudenmukaisempana ratkaisuna kuin päivähoidon laadun ja saatavuuden heikentämisen. Tiedetään se, että nykyvanhemmille työelämän ja perhe-elämän eriyttäminen on vaikeaa. Vanhemmat painiskelevat työelämän vaatimusten kanssa tehden pitkää päivää ja tällöin päiväkodin antama varhaiskasvatus on ensiarvoisen tärkeää lapsen kehityksen kannalta.

Lapsilisien leikkaus on aivan käsittämätön teko. Indeksikorotusten poistolla leikataan lapsilisien tasoa ikään kuin huomaamatta eikä jouduta asian kanssa julkisuuteen. Lapsilisät leikkautuvat vuoteen 2020 mennessä nykytasoon verrattuna viisi prosenttia. Lakiesityksen perusteluissakin todetaan, että se iskee kipeimmin yksinhuoltajaperheisin siitäkin huolimatta, että yksinhuoltajakorotus jätetään leikkausten ulkopuolelle.

Tämä kaikki on pois köyhiltä lapsiperheiltä ja lapsilta. Jos arvioidaan leikkauksia rahassa, valtion talouden kannalta ne ovat merkityksettömiä. Säästöt ovat noin 12 miljoonaa euroa vuodessa. Vastaavasti toimeentulotukimenot lisääntyvät ja päivähoitomaksuja kerätään arviolta 10 miljoonaa euroa vähemmän. Finavia-sotkuissa valtio menetti johdannaiskaupoissa yli 30 miljoonaa euroa eikä perään ole sitten laskun maksajia saatu.

Ansiosidonnaista työttömyysturvaa leikataan eri keinoin 200 miljoonaa. Yhteiskunnan turvaverkot ovat ideologisen jahdin kohteena. Vaivalla rakennettu hyvinvointivaltio korisee tuskissaan. Miksi kansalaisistaan huolehtiva yhteiskunta on jollekin kansanosalle niin vastenmielinen?

Euron säästöllä tehdään tuhannen vahingot.

Kysymyksessä täytyy olla kontrasti-ilmiö. Rikkaan ja köyhän täytyy erottautua toisistaan. Varakkaalla pitää olla paremmat palvelut ja elämisen mahdollisuudet. Ei edes elämän kriisien, kuten työttömyyden, hallintaan tahdota suoda ihmiselle keinoja ja turvaa. Työttömyysturvan leikkausten lopputuloksena ei ole lisää työtä eikä työpaikkoja. Yhteiskunnalle katkeria ihmisiä kylläkin.

Suomen hyvinvointiyhteiskunnan rakentajat on palkittu eläkeleikkauksilla. Kansan- ja takuueläkettä leikataan. Rintamalisä pienenee ja lääkkeitten omavastuu nousee. Eläkkeensaajan asumistukikin laskee. Sen suuruus vaihtelee asujan tulojen ja taloudellisen tilanteen mukaan. Ikäihmisten kaltoin kohtelu kasvattaa kuluja muualla. Lääkkeitten ottamisen laiminlyönti näkyy nopeasti vanhuksen voinnissa ja herkistää hänet nopeasti kotihoidon ja muiden palveluiden piiriin. Euron säästöllä tehdään tuhannen vahingot.

Hallituksen olisi syytä tehdä leikkaustensa kokonaisarviointi tulevassa budjettiriihessä. Kun perumaan on alettu, niin perutaan sitten kunnolla. Heitetään roskakoriin kaikki ne hallitusohjelmassa sovitut kirjaukset ja lakimuutokset, jotka ovat talonpoikaisjärjelläkin ajateltuna taloudelle vahingollisia ja suorastaan haitallisia yhteiskuntarauhalle.

Ja päässäni soi Anne Mattilan iskelmä: ”Perutaan häät, perutaan siitä välistä kaikki mistä voisi matkalla murheita kantaa.”

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Riitta Ollila

Kirjoittaja on erityisopettaja ja SDP:n kaupunginvaltuutettu Tampereelta.

Puoluekokouksen jälkeen

45. puoluekokous on saatu kunnialla päätökseen. Paljon etukäteen puhuttaneet henkilövalinnat on tehty, ja aloitteisiin on vastattu. Kokous sujui teknisesti hyvin ja rautaisella rutiinilla. Salissa kuultiin todella kiinnostavia, asiantuntevia ja vaikuttavia puheita.

Koskettavimmat puheenvuorot kuultiin ehdottomasti puheenjohtajavalinnan jälkeen. Kolme upeata kisan käynyttä sosialidemokraattia onnistuivat luomaan aidon ”yhdessä eteenpäin” –tunnelman, kun onnittelivat ja kiittivät toinen toistaan. Kokouksessa oli kaiken kaikkiaan tosi hyvä, innostava ja rakentava tunnelma, mikä sanottiin myös reilusti ääneen.

Meidän on syytä olla iloisia ja ylpeitä siitä, että meillä oli todella upeita ehdokkaita tarjolla kaikkiin eri tehtäviin. Valinnan tekeminen heidän kesken ei ollut helppoa. Lopputulokseen olen pääosin tyytyväinen, vaikka ykkösehdokkaani eivät aina pärjänneetkään. Puoluehallituspöydän ympärillä on mielestäni nyt kuitenkin liian monta kansanedustajaa. Varapuheenjohtajistoonkin olisi ollut hyvä saada myös yksi eduskunnan ulkopuolelta. Tätä kannattaa jatkossa miettiä ehdokkaita asetettaessa.

Jäsenille ei pidä tuoda valmiin näköistä pohjaesitystä, johon pyydetään kommentteja, kuten nyt tehtiin.

Yksi tärkeä tavoite tässä kokouksessa jäi saavuttamatta, kun uutta puolueohjelmaa ei syntynyt. Sitä oli valmisteltu pitkään, mutta jo hyvissä ajoin ennen kokousta kävi selväksi, että kenttäväki ei tule hyväksymään puoluehallituksen ehdotusta.

Nyt on todella tärkeää, että puoluehallitus miettii tarkoin, miten tätä prosessia lähdetään viemään eteenpäin. Jäsenet kautta maan pitää saada tähän työhön mukaan. Kokouksessa tästä käytiin hyvää keskustelua, eikä vähiten meidän pirkanmaalaisten toimesta. Jäsenille ei pidä tuoda valmiin näköistä pohjaesitystä, johon pyydetään kommentteja, kuten nyt tehtiin.

Parasta olisi lähteä puhtaalta pöydältä miettimään, keitä me olemme, mitä varten me olemme ja mitkä ovat meidän tavoitteemme. Annetaan jäsenten puhua ja kuunnellaan heitä, eli alhaalta ylös eikä ylhäältä alas. Olisi hyvä, jos työ saataisiin nyt mahdollisimman nopeasti käyntiin. Oppositiossa ollessamme näitä kysymyksiä on aikaa miettiä.

Olisi hienoa, jos voisimme pitää seuraavan puoluekokouksen täällä Tampereella uudistuneessa Tampere-talossa. Sanna ja Kaisa hoitavat varmaan tämän homman kotiin!

Riitta Ollila

Kirjoittaja on erityisopettaja ja SDP:n kaupunginvaltuutettu Tampereelta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

Bussilla puoluekokoukseen ja ensimmäisen päivän tunnelmat

Linja-automatka Lahteen on takana. Matkaan meni parisen tuntia. Puikoissa oli entinen kansanedustaja Tero Rönni, joka on ryhtynyt liikennöitsijäksi.

On vielä pimeää, kun auto lähtee Tampereen Vanhalta kirkolta. Mukana kuljettajan laskujen mukaan on 35 henkeä, osa tulee matkan varrelta.

Aluksi puhuttiin politiikka ja tutustuttiin kokousmateriaaliin, mutta sitten keskityttiin kortinpeluuseen. Kumppaneina olivat Anttilan Pekka ja Sirniön Ilpo. Korttia lätkiessä aika kului joutuisasti ja sitten oltiinkin Lahdessa. Aluksi käytiin ilmoittautumassa ja sitten saimme lounaan. Maittavaa lasagnea oli. Nyt istun Vesijärvi-salissa, joka tuntuu olevan täpötäysi. Taustalla iso näyttö kertoo salin tapahtumat.

Kokous alkaa kello 12. Avaus tehtiin komeasti Sibeliuksen Finlandian säestämällä akrobatia- ja voimisteluesityksellä.  Puolueen puheenjohtaja Antti Rinne avasi kokouksen. Antti kertoi Lipposeen Paavon lähetelleen terveisiä ja toivoneen kokoukselta hyvää henkeä. Sitten hoidettiin muodollisuudet. Tiedotusvälineiden edustajille myönnettiin läsnäolo-oikeus.

Poliittisen tilannekatsauksen piti puheenjohtaja Rinne. Hän oli huolestunut oikeistolaisista puhureista Euroopassa ja muualla maailmassa. Suomi on seurannut perästä. SDP:n kannatus on ollut laskeva. Trendi on ollut yleiseurooppalainen. Tarvetta on siis ollut linjan reivaamiseen. Kansalaisten luottamus on tällä hetkellä palaamassa.

Rehellisyydellä voitamme varmasti ja Antin nyrkki heilahti sanojen vakuudeksi.

Rinne totesi, että Sipilän hallitus on tehnyt vain leikkauksia. Sosiaaliset seuraukset ovat olleet vakavat. Leikkaukset ovat heikentäneet tulevaa kasvua. Koulutusleikkaukset ovat kaikkein pahimpia. Sivistys on totuuden kumppani ja valheen vihollinen. Sivistyksen alkuaskeleet otetaan varhaiskasvatuksessa.

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistaminen on ollut virhe. Sote-uudistuksessa avattiin ylikansallisten yhtiöitten rahastus ja kansalaisten kuppaaminen. Pakkolait olivat oikeusvaltiolle suuri uhka. Kilpailukykysopimus on jopa vahingollinen kansantaloudelle. Kokoomus ajaa työnantajavallan lisäämistä työpaikoilla paikallisen sopimisen kaavussa. SDP esittää kaikille nuorille kesätyötä. Sopimusyhteiskunnan puolustaminen on vahvassa SDP:n perimässä. Työ on meille tärkeää!

Puheenjohtajan sanoma oli se, että perinteiset työn muodot haastavat perinteisen käsityksen työstämme. Se aiheuttaa turvattomuutta. Siihen on haettava ratkaisuja. SDP tulee aina olemaan työn liike ja tulemme hakemaan ratkaisuja.

Tavalliset ihmiset odottavat meiltä eriarvoisuuden vähentämistä ja meidän on pidettävä kaikki mukana. Me teemme inhimillistä politiikkaa ja kunnioitamme ihmistä yksilönä. Me annamme rehellisiä vastauksia kansalaisten huoliin. Rehellisyydellä voitamme varmasti ja Antin nyrkki heilahti sanojen vakuudeksi.

Politiikkaa tehdään kasvaville sukupolville.

Sitten puheenjohtajaehdokkaat esittäytyivät. Kierroksen aloitti Harakka. Hän esitteli itsensä suurin piirtein seuraavalla tavalla. Puolueen puheenjohtaja valitaan tässä kokouksessa, sinä päätät! Onko vanha valinta riskitön? Tyytyväisyys on riski. Sinä päätät. Me tarvitsemme reilusti yli 100.000 uutta äänestäjää. Riskittömyys on riski. Olkaamme rohkeita, tarvitsemme ruuhkavuosia elävien äänet.

Äärioikeisto nousee. Sosialidemokratia on turva. Olen käynyt peruskoulun, siksi olen tässä. Politiikkaa tehdään kasvaville sukupolville. Aina parempaa yhteiskuntaa varten SDP:n pitää olla Suomen tärkein puolue, jolla on tulevaisuuden vaihtoehto. Koko liike luo linjan. Jäsenten tahto näkyy puheenjohtajan teoissa. Nuoria on innostettava tulevaisuuspuolueen rakentamiseen. Sitoutuminen tämän puolueen arvoihin ei estä tulevaisuuden tekoja. Tulevat vaalit voitetaan yhdistämällä rohkeus ja toivo. Suomalaiset toivovat rakentavaa ja rauhantekijäpääministeriä. Täytyy nähdä kauas, jotta näemme lähelle. Voimme muuttaa maailmaa.

Sitten seurasi istuvan puheenjohtajan puheenvuoro. Hän aloitti kertomalla tarinan. Kävin Hakaniemen torilla Hurstin leipäjonoissa. Siellä oli satoja metrejä ihmisiä. Jaossa oli 2 000 pussia ruokaa. Tarina oli aika lohduton. Yli sata ihmistä jäi ilman. Jonossa oli asunnottomia ja nöyryytettyjä ihmisiä. Pohjoismaista hyvinvointivaltiota rakentaneet ihmiset ovat itse nyt vailla toivoa. Tarvitaan Sdp:tä, joka auttaa näitä ihmisiä pois köyhyydestä. Olen aina heikomman puolella, se on tämän liikkeen ydin.

– Maailma on muuttunut, sanoi Tytti Tuppurainen.

Olemmeko työmme tehneet? Tänään meitä tarvitaan rauhan, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolustamiseksi. Äärioikeisto vahvistuu ja rajoja vaaditaan kiinni. Ihmisyyden ääni uhkaa hukkua. Sääntöihin ja sopimuksiin perustuva maailmankauppa muuttuu protektionismiksi.

Oppositiojohtajan tärkeä tehtävä on johtaa Eurooppa-politiikkaa. Maahan on syntynyt uusi hiljainen enemmistö. Maksavat veronsa ja koettavat selviytyä arjesta. Ovat huolissaan, saavatko terveydenhuoltoa. Sdp on valittu huolehtimaan pienten ihmisten asioista. Sosialidemokratia on vastaus aikamme haasteisiin. Puolueen historiallinen tehtävä on suurempi kuin yhden ihmisen valinta. Nyt tarvitaan johtajuutta. Tarvitaan pimeyteen valo.

Päivä vaihtuu iltaan ja vielä myöhempään iltaan työryhmissä. Iltayhdeksältä pääsemme Lahden kaupungin vastaanotolle ja syömään. Kyllä ruoka ja sen jälkeen uni maittoivat. Huomenna jaksetaan sitten valita Marinin Sanna puolueen ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi, siitä olemme varmoja. Ensimmäinen puoluekokouspäivä oli pulkassa.

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta