Studiossa kohtasivat sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman (ps.) ja oppositiopuolue vihreiden johtaja Sofia Virta aiheenaan hallituksen kehysriihessä päättämät sote-rahoituksen lisäleikkaukset.

Keskustelussa someaikakaudelle ominainen räväkkyys kohtasi perinteisen lineaarisen television, ja some voitti.

Alustana toiminut Ylen A-studio on konservatiivisuudessaan kukonaskeleen päässä kirkonmenoina tunnetusta TV 1:n puoliysin uutisista. Molempia katsovat samat ihmiset, joka tilaavat printtilehtiä ja käyvät Kansallisteatterissa. He matkustavat teatteriin tilausbusseilla muiden eläkeläisten kanssa, mikäli eivät satu asumaan valmiiksi pääkaupunkiseudulla.

ONKO päätös vähentää 25 miljoonaa euroa lisää sote-järjestöjen valtionavustuksista kohtuuton? On, jos Virralta kysytään. Ei ole, kun Rydmanilta kysytään. Kohdistuvatko sosiaalipalvelujen leikkaukset pienituloisiin? Kyllä kohdistuvat ja eivät tietenkään kohdistu.

Rydmanin sanoin keskustelu oli hirveää. TV:n katsojalle jäi häiritsevällä tavalla epäselväksi kumman poliitikon “faktat” pitivät paikkansa, vai pitivätkö kummankaan. Somessahan faktat eivät liiemmin kiinnosta.

Varttuneempi väestö pöyristyi keskustelua seuratessaan ehkä siksi, että “somea” lähetettiin suorana kansallisesta Arvi Lindin ja Eva Polttilan Yleisradiosta, jossa ollaan asiallisia ja toivotetaan turvallisesti hyvää iltaa.

Osa katsojista, muun muassa pääministeri Petteri Orpo (kok.) kaipasi sitä, ettei maanantain A-studion kaltaista yhteenottoa tarvitsisi enää jatkossa todistaa.

- En ikinä hyväksy tuollaista puhetta, en näitä muitakaan, mitä eilen nähtiin, Orpo totesi tiistaina eduskunnassa.

Toisaalta moni vaikutti rakastavan keskustelijoiden vihaamista ja intoutui tv-yhteenoton myötä some-taisteluihin, joissa ehkä hyvältä tuntuva mutta varsinaisen asian kannalta hedelmätön syyttely ja leimaaminen jatkuivat.

TOIVE asiallisuudesta toi mieleeni Seiska-lehden. Seiska on tunnetusti yksi Suomen suosituimmista viikkolehdistä vaikka sitä luetaan puolittain salaa. Seiskaa paheksutaan ja samalla lehti häviää ensimmäisenä työpaikkojen kahvihuoneista.

Parhaimmillaan kaikki puhuivat Seiskan jutuista, jota kukaan ei myönnä lukevansa. Monet sen sijaan kertovat kaipaavansa mediaan juttuja esimerkiksi kehitysavusta, mutta jättävät ne kävijätilastojen valossa lukematta.

Sama logiikka pätee A-studiossa nähtyyn väittelyyn. Rydmanin ja Virran yhteenottoa on helppo karsastaa mutta kuitenkin katsoa ja kommentoida. Videopätkät väittelystä leviävät somessa, koska ne herättävät algoritmien suosimia vahvoja, sitouttavia tunteita kuten Orpon kokemaa syvää pettymystä.

Ikävä uutinen 1900-luvun Yleisradion ystäville: “asiallinen” poliittinen keskustelu on tuskin lähiaikoina palaamassa vaikka lähtisimme somesta ja heittäisimme yhdessä kännykät mereen.