Kasvot peilissä
15.7.2016 05:00 ・ Päivitetty: 8.7.2016 07:16
Ilkka Kantola, 58: “Kasvoni kertovat aika paljon siitä mitä äijälle kuuluu”
”Isänsä poika. Olen tosi samannäköinen kuin faija. Minulla on kaksi veljeä ja olen meistä eniten isän näköinen. Isä on jo päälle 80-vuotias. Nyt kun itse vanhenee, huomaa, miten omat kasvot kulkevat sitä samaa polkua kuin isän kasvot hänen vanhetessaan.
Näen peilikuvassani pitkän matkan alun perin ujosta pojasta tähän päivään. Kasvot ovat läpikäyneet kaikki nämä vaiheet. Tunnistan kuitenkin, että olen se sama ihminen kuin silloin kun lähdin kansakoulusta. Samoilla kasvoilla sitä on kuitenkin koko elämä kuljettu. Ja samalla sielulla, vaikka siihenkin on tullut paljon ryppyjä.
Ne kasvot, joita itse katson peilistä, eivät ole vain minun omaisuuttani. Ne ovat tietyllä lailla myös julkista omaisuutta. Kasvoni voivat tulla vastaan televisiossa, lehdissä ja vaalien aikaan niitä tuputetaan tuonne julkisuuteen. Kasvoni eivät ole yksityistä aluetta, vaan niillä myydään minua ja ne ovat kaikkien omaisuutta. Siihen on tottunut vähitellen.
Joskus sitä miettii, kuinka paljon kasvot voivat peittää sitä, että kuinka tyhjä pää voi olla. Kasvot ovat ikäänkuin verho. Ne eivät aina paljasta miten ymmällään tai vaikeassa tilanteessa ihminen on. Omat kasvoni kyllä luultavasti kertovat aika paljon siitä mitä äijälle kuuluu.
Muistan vuosikymmenten takaa Peer Günt -näytelmän, jossa tyyppi kuori sipulia kerros kerrokselta eikä sisältä löytynyt mitään. Kaikki oli vain pelkkää kuorta. Sopii tähän poliittiseen retoriikkaan, että vaikka pystyisi itkettämään ihmisiä kuin sipuli, niin ei sieltä pään sisältä kuitenkaan välttämättä löydy mitään.”
Ilkka Kantola on SDP:n kansanedustaja.
Juttu ilmestyi ensin Demokraatin viikkolehdessä 18.2. 2016
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.