Emme voi koskaan elää rinnakkaistodellisuutta tai edes vanhaa uudelleen. Emme tiedä, mitä olisi voinut tapahtua, mutta voimme yrittää kuvitella.

Joten tarkastellaan hieman ja vähän spekuloidaankin. Palataan 1990-luvulle.

AHTISAARESTA tuli Suomen historian ensimmäinen presidentti, joka valittiin tehtäväänsä suoralla kansanvaalilla.

Tarja Halosen nousu presidentiksi vuonna 2000 sinetöi sukupuolimielessä kehityksen, joka käynnistyi kuusi vuotta aiemmin, mutta jotain vaaleista puuttui.

Paavo Väyrynen.

KEMINMAAN tohtori oli suosituimmillaan nimenomaan 1994, ainakin mitä vaaleihin tulee. 623 000 henkilökohtaista ääntä ja 19,5 % kannatusosuus presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella.

Sekään ei riittänyt, sillä ajan henki suosi vielä enemmän perinteisen politiikan ulkopuolisuutta ja uudistusmieltä kuin ämmyrkäistä, usein itseään korostavaa vastahankaa.

Olisiko Väyrysestä tullut presidentti, ellei Ahtisaarta olisi ollut ehdolla vuonna 1994?

Vaalien toiselle kierrokselle selvisi Ahtisaaren vanavedessä RKP:n Elisabeth Rehn, joka oli Ahtisaaren tavoin selvästi Suomen EU-jäsenyyden puolella.

Karkeasti sanoen vaaleissa menestyivät kaikkein parhaiten länsimielisimmät ehdokkaat. Ainakin tämä ja sukupuoli olisivat olleet Rehnin etuja myös Väyrystä vastaan.

Ellei Ahtisaarta olisi ollut ehdolla, SDP:n ehdokas olisi ollut entinen pääministeri Kalevi Sorsa, joka hävisi Ahtisaarelle katkerasti SDP:n avoimessa esivaalissa, jossa ei kyselty jäsenkorttia.

Jälkikäteen on spekuloitu, miten äänet jakautuivat jäsenten ja ei-jäsenten kesken, mutta asiaa ei voi selvittää, koska rekisteröitymistä ei vaadittu. Aikalaiskuvausten perusteella kansa jonotti satamäärin äänestämään nimenomaan Ahtisaarta, joka voitti Sorsan lukemin 61%-34%.

OLISIKO aktiivipolitiikan jo taakseen jättänyt Sorsa onnistunut saamaan Ahtisaareen vertautuvan kannatuksen presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella ja estänyt Väyrysen pääsyn kaksinkamppailuun? 25 % kannatuksen?

Ainakaan mikään ajassa ei erityisemmin tue ajatusta.

Entä olisiko Sorsa saanut joka tapauksessa enemmän ääniä kuin Väyrynen? Noin 20%. Mahdollisesti.

SDP:n puoluekannatus huiteli 1993-94 kolmessakymmenessä prosentissa ja ylikin. Edes Ahtisaari ei saanut siitä kannatuksesta kaikkea, vaikka vetosi muihinkin kuin demareihin.

Mutta olisiko Sorsa saanut enemmän kuin Väyrynen? Mene ja tiedä. Ainakin se olisi tehnyt tiukkaa.

EHKÄ Väyrynen olisi päässyt toiselle kierrokselle ilman Ahtisaarta ja kohdannut suomenruotsalaisen Rehnin. Kahden keskustaoikeistolaisen ehdokkaan kohtaamisesta presidentinvaalien toisella kierroksella ei ole meillä Suomessa liikaa kokemusta. Ja vaali oli meillä ensimmäinen laatuaan.

Väyrysen kannatus oli nousussa vaalien alla, mutta vielä enemmän nousi Rehnin suosio. Ehkä vastustajia paljon kerännyt Väyrynen olisi hävinnyt joka tapauksessa, oli vastassa kuka tahansa. Ehkä demareita kannattavat olisivat ainakin äänestäneet Väyrystä vastaan.

Mutta Väyryseen eivät ole päteneet monet muutkaan uskomukset. Väyrysen ei pitänyt saada 536 000 ääntä vuoden 2012 presidentinvaaleissa 66-vuotiaana ja monet riidat riidelleenä mutta niin vain sai.

Ehkä 1994 olisi voinut käydä toisinkin kuin kävi.

AJATUSLEIKISSÄNI on hätkähdyttäväkin puoli.

Hävittyään vaalit Väyrynen ryhtyi loppuvuonna 1994 vastustamaan tai aivan minimissään viivyttämään Suomen EU-jäsenyyttä, josta kansa sai äänestää lokakuussa. Poliittista historiaa edustaa Väyrysen, Vesa Laukkasen ja muutaman muun legendaarinen jarrutuskeskustelu eduskunnassa marraskuussa 1994.

Puhujat halusivat siirtää Suomen ratkaisua yli Ruotsin kansanäänestyksen tuloksen selviämisen. Heidän harmikseen Ruotsi äänesti liittymisen puolesta ja Suomesta tuli kuin tulikin EU:n jäsen.

Mitä teki Väyrynen? Lähti tietenkin seuraavaksi EU-parlamenttiin.

ENTÄ mitä olisi tehnyt voimiensa tunnossa oleva presidentti Paavo Väyrynen EU-kansanäänestyksen alla syksyllä 1994? Olisivatko vastustajat voittaneet sittenkin?

Entä missä Suomi olisi ollut ja keiden seurassa helmikuussa 2022, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan? Olisiko Suomi EU:n ja Naton jäsen?

Ahtisaarta on kenties kiittäminen myös siitä, mitä ei tapahtunut.