Euroopan unioni elää voimakasta muodonmuutosta. Puolustusbudjetit kasvavat, omaa puolustusteollisuutta vahvistetaan ja Ukrainan tuki jatkuu, kuten asiaan kuuluu. Kova turvallisuus on noussut historiallisella tavalla keskiöön.

TÄNÄ kesänä on saatu esimakua tulevasta. Keski- ja Itä-Euroopassa on rikottu lämpöennätyksiä, esimerkiksi Slovakiassa 42 astetta. Helle ja kuivuus ovat ruokkineet maastopaloja, koetelleet ihmisten terveyttä ja painaneet suurten jokien vedenpintoja ennätyksellisen alas.

Puolassa kaksi hiilivoimalaa suljettiin, koska Veikselissä ei ollut riittävästi vettä niiden jäähdyttämiseen. Unkarissa Romaniassa ydinvoimaloiden tuotantoa rajoitettiin niin ikään kuivuuden johdosta.

On täysin mahdollinen – joskin irvokasta kyllä, vielä kaukaiselta kuulostava – skenaario, että jonakin seuraavista kesistä alas ajetaan myös muita tuotantolaitoksia. Kriittinen puolustusteollisuuden hallikaan ei ole uhalle immuuni.

Toinen, vielä huomattavasti todennäköisempi seuraus koskee liikennettä. Kansainvälinen liikennefoorumi ITF varoitti jo elokuussa, että helleaallot ovat muuttumassa liikennejärjestelmien ”uudeksi normaaliksi”. Kuumuus esimerkiksi vääntää raiteita, rasittaa sähköjärjestelmiä ja pakottaa alentamaan junien nopeuksia.

Siis todentotta: siinä missä Suomessa pohditaan eurooppalaiseen raideleveyteen siirtymistä, muualla ongelmana on, kestävätkö raiteet tulevaisuuden ilmastoa.

HAAVOITTUVUUKSIEN ketjua voisi jatkaa loputtomiin.

Ruuantuotannon puolella ilmastonmuutos koettelee satoja ja maaperää samalla, kun ruokaturvamme riippuu tuotantopanoksista, joita tuodaan yhä jopa Venäjältä. Myös tältä osin on vahvistettava omavaraisuutta.

Yksi valmisteltava keino voisi olla jakeluvelvoitteen kaltainen malli, jolla eurooppalaisten, kierrätettyjen tai muuten geopoliittisesti kestävien lannoitteiden osuutta kasvatetaan asteittain.

VUODEN 2030 turvallisuutta ei voi rakentaa pohjalle, joka heikentää kykyä selvitä vuodesta 2050. Kovan turvallisuuden tehtävä on varmistaa, että pystymme puolustamaan Eurooppaa huomenna.

Laajan kestävyyden on puolestaan taattava, että meillä on hyvinvoivia ihmisiä, keskinäistä luottamusta ja vahva yhteiskunta vielä vuosikymmentenkin päästä. SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen kiteytti asian hyvin kesällä: varustautuminen ja hyvinvointi ovat saman kolikon kaksi puolta.