Vastausten perusteella kokoomusvaikuttajat eivät enää lämpene vasemmistopuolueiden kanssa tehtävälle yhteistyölle.

Lehden kyselyn vastaajina olivat kokoomuksen kansanedustajat, puoluevaltuuston ja puoluehallituksen jäsenet, piirihallitusten jäsenet ja eri piirien paikallisyhdistysten johtohenkilöt.

– En oikein osaa sanoa, onko tämä iso poliittinen muutos, vai näyttääkö se kokoomukselle vain tällä hetkellä todennäköisimmiltä tavalta päästä hallitukseen tai koettaa jatkossa muodostaa hallitus, SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholm puntaroi Demokraatin haastattelussa kyselyn tuloksia.

Hän sanoo kuitenkin pitävänsä kyselytutkimuksen tuloksia huolestuttavina siksi, että sellaisena kuin Rönnholm kokoomuksen aikaisemmilta vuosikymmeniltä muistaa, se on ollut kuitenkin yhteistyöhön ja ratkaisuihin pyrkivä puolue. Nyt ideologiset äänenpainot kuitenkin näyttävät kiristyvän, kun puolue on kehittynyt tiukempaan oikeistolaiseen suuntaan.

– On puolueita, jotka pyrkivät asemoimaan itsensä niin, että ovat vastaan kaikkea ja kaikkia. Sitten on niitä, jotka pyrkivät dialogin kautta kehittämään yhteiskuntaa. Syntyy kompromisseja ja maailma menee eteenpäin, Rönnholm summaa.

Hän sanookin näkevänsä kokoomuksen vaaraksi nyt sen, että puolueen itseymmärrys ja sitä kautta toiminta muuttuu niin, että puolue on perussuomalaisten tavoin kaikkea vastaan ja ratkaisujen saavuttaminen muuttuu vähemmän tärkeäksi.

Rönnholm kuitenkin toppuuttelee, ettei hän osaa mennä tässä kokoomuslaisten pään sisään eikä se ole hänen tehtävänsäkään.

– En osaa sanoa, kuinka syvällisesti kokoomuksessa on tehty analyysia. Suomalainen voima on kuitenkin ollut, että koalitioita on pystytty muodostamaan, jopa ylileveitä kuten sateenkaarihallitus. Rannalla huutaminen ja se että kaiken nähdään olevan väärin, ei kauheasti liikuta maailmaa eteenpäin. Joka työpaikalla on tyyppi, joka niin toimii, mutta ei se paljon tuo hyötyä sitten yhteiseen tekemiseen.

Rönnholm toteaa, että jos asiaa tarkastelee eurooppalaisesta viitekehyksestä, hän ei ole ”menettänyt toivoaan” kokoomuksen suhteen. Nimittäin jos eurooppalaisittain katsotaan perinteisiä kokoomuksen kaltaisia konservatiivisia puolueita, lähtiessään flirttailemaan oikeistopopulistien kanssa, niille ei ole käynyt hyvin.

Samasta asiasta Demokraatti haastatteli hiljattain populismin tutkijaa Emilia Palosta.

Valtio-opin dosentti ja yliopistonlehtori Palonen muistutti, että perussuomalaiset ja populistiset liikkeet yleensä pyrkivät tuomaan uusia asioita agendalle ja haastamaan perinteiset keskusteltavat agendat.

– Jos muut näitä agendoja alkavat seurata, loogisesti ottaen käy huonosti. Silloin puhutaan heidän asioistaan ja se nostaa heitä, Palonen huomautti.

Lue lisää: Populismin tutkija: Perussuomalaisilla on ontto agenda – ”Ihmisillä on mielikuva, että heillä on selkeä agenda. Tietenkään se ei ole selkeä.”

Sitä paitsi myös kokoomuksessa näytettäisiin olevan kartalla samasta asiasta, ainakin jotkut.

– Lyhyellä tähtäimellä lyöttäytyminen oikeistopopulismin kylkeen ja elementtien lainaaminen sen pelikirjasta on muualla Euroopassa tuonut paikoin tuloksia, mutta ennen kaikkea katastrofeja, kirjoittivat kansanedustaja Matias Marttinen (kok.) ja maailman oikeistonuorten varapuheenjohtaja Juho Mäki-Lohiluoma pamfletintapaisessaan 10 teesiä modernille oikeistolle (Ajatuspaja Toivo ja EPP:n think tank Wilfried Martens Centre for European Studies 2019).

– Jos teet kopion, todennäköisesti alkuperäinen voittaa ja marginalisoidut tai sitten maan politiikasta tulee tunnistamatonta, sellaista josta iso osa perinteisten oikeistopuolueiden äänestäjistä ei enää tunnista itseään, SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholm puolestaan muotoilee.

Hän tarkoittaa toisin sanoen Suomen tilanteessa sitä, että kokoomus muuttuisi perussuomalaisten kaltaiseksi ja varsinainen hyötyjä niin kenties puoluekannatuksessa kuin ainakin poliittisesti olisi perussuomalaiset.

– Mutta kenen kanssa kokoomus sitten tulevaisuudessa tekee yhteistyötä, se on heidän päätettävä asiansa.

Antton Rönnholm ei halua lähteä kokoomusta neuvomaan. Hän itse kuitenkin pohtii, että varmaan keskeistä kokoomuksessa olisi nyt pohtia kysymystä, millaista olisi politiikkaa, jota he perussuomalaisten kanssa hallituksessa tekisivät.

– Se on minusta se kiinnostavampi juttu, että minkä hinnan he maksaisivat jostain oikeistolaisemmasta talouspolitiikasta.

Perussuomalaisten Rönnholm kuvaa olevan siinä mielessä ”jännittävä” puolue, että kukaan ei oikeasti edes tiedä, millaista heidän politiikkansa monella saralla on.

– Kuvittelisin, että kohtuullisen oikeistolaista se on. Esimerkiksi tulevaisuus-tai kasvuinvestoinnit eivät perussuomalaisia hallitusneuvotteluissa kiinnostaneet, eivät he halua sellaisia tehdä. Kiinnostava jännite on myös, mikä olisi sentyyppisen (jossa siis olisivat kokoomus ja perussuomalaiset) oikeistohallituksen työmarkkinapolitiikka. Jos esimerkiksi oikeustulaistuvan kokoomuksen toiveita työmarkkinoilla olisi yleissitovuuden poistaminen, olisivatko he saavuttamassa sellaista perussuomalaisten kanssa. Minä en aidosti tiedä.

– Mihin kokoomusvaikuttajat silloin vastaavat, kun he vastaavat, että he voisivat tehdä yhteistyötä perussuomalaisten kanssa. Missä asioissa he löytäisivät toisensa niin paljon paremmin kuin muiden puolueiden kanssa? Vähän epäilen, että he eivät ole kauhean tarkkaan tätä pohtineet , Rönnholm sanoo.

Voiko kokoomus mielestänne olla Suomen seuraavassa hallituksessa yhdessä perussuomalaisten kanssa? kuului Iltalehden varsinainen kysymys, johon kokoomuspäättäjät vastasivat.

Kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon mukaan puolueen linja ei ole muuttunut. Siitä huolimatta hän on ruvennut viime aikoina puhumaan kokoomuksesta maltillisena oikeistopuolueena pikemmin kuin keskusta-oikeistolaisena puolueena.

– Minä en osaa sanoa, kuvaako muutos vielä jotakin. Mutta on varmaan itsestään selvää, että konflikti tai kysymys heidän sisällään vallitsee siitä, mitä he tavoittelevat, minkälaista politiikkaa, uusia äänestäjiä vai perinteisiä äänestäjiä. Selkeästi näyttäytyy näissä puheenvuoroissa, että puolueen sisällä on erilaisia ajatuksia ja näkemyksiä, mihin suuntaan kokoomuksen pitäisi mennä, Antton Rönnholm pohtii.

– Olen nyt tulkinnut, että maltillisuus on nykyisen puoluejohtajan toimintatapa. Mutta voi olla, että tarvitaan useampia esimerkkejä johtopäätösten tekemiseksi, jos retoriikkaa johonkin suuntaan ollaan siirtämässä, Rönnholm jatkaa.

Puoluesihteeri toteaa myös, ettei hän osaa arvioida, onko kokoomus varsinaisesti jakaantunut.

– Varmaan kaikissa puolueissa on erilaisia kehityskulkuja. Tämähän varmaan nähdään heidän puoluekokouksessaan, joka on aika pian kesällä.

Kokoomuksen mahdollinen oikeistolaistuminen nostaa esiin myös sen, onko Suomen politiikka blokkiintumassa. Esimerkiksi Ruotsissa on pitkään ollut vasemmisto- ja oikeistoblokki. Myös Suomessa on ollut puhetta, pitäisikö täälläkin siirtyä vastaavaan. Jotkut ovat asian puolesta varovasti liputtaneetkin, muun muassa vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson ja SDP:n kansanedustaja Erkki Tuomioja.

Rönnholm toteaa, että on mahdollista, että blokkiintumista tapahtuu Suomessakin. Mutta olisiko se maalle eduksi, sitä hän ei osaa sanoa.

– Tässä on varmaan kokoomuksen sisäistäkin tutkistelua siitä, mihin he haluavat kuulua, jos he eivät ole keskusta-oikeistolainen puolue. Ovatko he sitten oikeistopuolueista se maltillisempi versio ja mitä se sitten pitkällä aikavälillä tarkoittaisi ja kuka politiikkaa sitten tällaisessa poliittisesti blokkiintuneessa maailmassa määrittäisi.

– Edesauttaisiko se demokraattista toimintaa vai syntyisi enemmistöhallituksia, jotka olisivat brittiparlamentin tyyppisiä tyyliin, että tällä viikolla yksityistetään rautatie ja seuraavalla kansallistetaan.

– Kuka olisi niin kutsuttu hegemoni blokeissa eli kuka politiikan määrittäisi, Rönnholm jatkaa palaten eurooppalaiseen viitekehykseen, jossa niin sosialidemokraattiset kuin yhä enemmän myös konservatiiviset tai kristillisdemokraattiset puolueet ovat olleet vaikeuksissa.

Hän muistuttaa uudelleen, että konservatiivisten puolueiden politiikka saattaisi muodustua hyvinkin perinteisestä poikkeavaksi niin hallituksen kakkos- kuin ykköspuolueenakin oikeistopopulistien kanssa.

Kokoomuksen kansanedustaja Wille Rydman arvioi Helsingin Sanomissa, että sulkemalla perussuomalaiset yhteistyön ulkopuolelle kokoomus vähensi neuvottelumahdollisuuksiaan Rinteen (sd.) hallitusta koottaessa.

Rydmanin mukaan tämä helpotti SDP:n Antti Rinteen tilannetta, kun hän ryhtyi kokoamaan hallitusta sotkuisen vaalituloksen pohjalta. Rinne saattoi luottaa siihen, ettei kukaan yritä muodostaa hallitusta hänen ohitseen perussuomalaisten tuella.

– Petteri Orpo ja Juha Sipilä (kesk.) antoivat valttikortit suoraan Antti Rinteen käsiin, Rydman näkee Helsingin Sanomien mukaan.

Rönnholm ei Rydmanin sanoja kovin suoraan kommentoi, mutta muistuttaa, että kokoomuksen tavoitteet ennen vaaleja olivat huomattavan erilaisia kuin SDP:n.

– Se liittyi politiikan substansseihin ja siis siihen, miten erilaista hallituspolitiikkaa he halusivat tehdä kuin mitä me olemme nyt tekemässä.

Rönnholm pohtii myös, millä koalitiolla kokoomus olisi sitten hallituksensa rakentanut. SDP tuskin olisi lähtenyt mukaan kolmen suuren hallitukseen eli SDP, kokoomus ja keskusta/perussuomalaiset.

– En ehkä ymmärrä Rydmanin väitettä tai matematiikkaa.

Entä sitten SDP:n ja perussuomalaisten halut samaan hallitukseen. Tiettävästi tätä ei ole ainakaan vähään aikaan missään mittailtu.

Puoluesihteeri Rönnholm toteaa kuitenkin, että menneet eduskuntavaalit sekä poliittinen toiminta ja sisältö ovat perussuomalaisilla sellaisia, että niiden pitäisi muuttua radikaalisti, jotta SDP:n kanssa hallitusyhteistyö voisi onnistua.