–  Se on tietysti väärin. Se kohdistuu usein konkreettisesti kyseisen maan juutalaisiin, joilla ei ole lähtökohtaisesti yhteyttä Israeliin. Se on myös palestiinalaisten oikeuksien kannalta käytävän poliittisen kamppailun kannalta vahingollista. Se tarjoaa mahdollisuuden esittää palestiinalaisten poliittiset vaatimukset tai niiden tukemisen antisemitisminä. Se on tyhmää, moraalitonta ja omaan jalkaan ampumista, sanoo Helsingin yliopiston Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusola.

Juusola sanoo, etteivät viikonlopun tapahtumat ole ainutkertaisia.

–  Antisemitistinen kuvasto elää vahvana sekä meillä täällä Euroopassa erityisesti äärioikeiston parissa että myös islamilaisessa maailmassa. Siitä on helppo ammentaa – valitettavasti, Juusola lisää.

Antisemitistiset teot lisääntyneet Euroopassa

Nimenomaan antisemitistinen retoriikka, kielenkäyttö, on helppo ottaa näissä Israelia arvostelevissa mielenilmauksissa työkaluksi tai ilmaisutavaksi, sanoo Åbo Akademin judaistiikan yliopisto-opettaja Pekka Lindqvist.

–  Tulee mieleen, että kun Israel tekee jotain, kaikki maailman juutalaiset ovat siitä vastuussa – jokainen juutalainen missäpäin tahansa Eurooppaa tai muualla. Heistä tulee yhtäkkiä Israelin pieniä suurlähettiläiltä maailmalla. Ikään kuin kovat otteet olisivat juutalaisten kansallisuus- tai rotuominaisuus, Lindqvist sanoo.

Lindqvistin mukaan nimenomaan se, mitä monet mielellään kutsuvat vain “antisionismiksi”, kätkee usein pinnan alle kunnon vanhan ajan juutalaisvastaisuutta.

–  Tämä näkyy sitten siinä, että vaikkapa mielenosoituksessa, jossa sanotaan vastustettavan Israelin siirtokuntapolitiikkaa, esiintyy esimerkiksi perinteistä antisemitististä kuvastoa, kuten pilapiirroksia kiiluvasilmäisistä juutalaisista. Antisemitismin, tuon maailman ehkä vanhimman salaliittouskomuksen, ainekset ovat siis aivan pinnan alla valmiina pulpahtamaan esille aina tilaisuuden tullessa, Lindqvist selittää.

Hän huomauttaa myös, että viime aikoina on tilastollisesti osoitettu, että antisemitistiset asenteet ja teot ovat olleet lisääntymässä Euroopassa voimakkaasti.

Juusola sanoo, että Lähi-idän tapahtumat johtavat usein kasvaviin uhkakuviin erityisesti Euroopassa asuvia juutalaisyhteisöjä kohtaan.

–  Se on otettava huomioon. Juutalaiset seurakunnat ovat toisinaan esiintyneet Israelin epävirallisina suurlähetystöinä ja luoneet tämäntyyppistä yhteyttä Israeliin. Se ei välttämättä ole järkevää politiikkaa, mutta se ei ole myöskään oikeutus tämäntyyppiselle antisemitistiselle kuvastolle tai retoriikalle.

Israelin politiikasta keskustelu vaikeaa

Sekä Juusola että Lindqvist vastaavat myöntävästi, kun heiltä kysyy leimaako antisemitismin pelko keskustelua Israelin politiikasta. Molemmat sanovat myös, että se vaikeuttaa asiasta puhumista.

–  Se myös kaventaa muiden Israelia aiheesta kritisoivien tilaa käydä järkevää keskustelua. Siinä mielessä meillä on hyvin vahva propagandakoneisto Euroopassa ja erityisesti Yhdysvalloissa, joka pyrkii leimaamaan kaiken Israel-kritiikin antisemitismiksi, Juusola sanoo.

Lindqvistin mukaan Israelin politiikasta keskustellessa täytyy pitää kieli keskellä suuta.

–  Israelia pitää voida arvostella siinä missä mitä tahansa muutakin valtiota. Toisaalta pitää varoa, ettei noudatettaisi kaksoisstandardeja, joissa Israelilta edellytetään jotain sellaista, jota ei edellytetä miltään muulta valtiolta tai toiselta osapuolelta, Lindqvist lisää.

Hänen mukaansa kaksoisstandardeihin liittyen palestiinalaisten oikeuksista puhuttaessa keskustelija saattaa käyttää retoriikkaa, joka ei ole tasapuolista, rehtiä ja oikeudenmukaista.

Juusola muistuttaa myös, että Israelin vastaisissa mielenosoituksissa on tahoja, jotka käyttävät antisemitististä retoriikkaa ja se vaikeuttaa järkevää keskustelua.

–  Osa näistä ihmisistä ei varmasti yhtään ymmärrä, minkälaista vahinkoa he todellisuudessa aiheuttavat palestiinalaisten asialle, Juusola sanoo.

Juusolan mukaan Israel pyrkii osoittamaan heihin kohdistuvan arvostelun antisemitismiksi. Hänen mukaansa Israelin edustajat ovat yrittäneet painostaa tutkijoita. Juusola sanoo, että esimerkiksi Yhdysvalloissa on pyritty leimaamaan tutkijoita antisemitisteiksi.

–  Se vaikeuttaa kritiikkiä ja on johtanut siihen, että monet tutkijat eivät uskalla enää puhua, Juusola sanoo.

Hän ei ole törmännyt Suomessa vastaavaan.

Lindqvistin mielestä Israel pyrkii kertomaan asiat omasta näkökulmastaan, puolustamaan oikeuksiaan ja kääntämään ilmapiirin itselleen myönteiseksi.

–  Se on normaalia. Israelissa ja Israelia tukevien piirien joukossa varmasti esiintyy antisemitismikortin esiinvetämistä tilanteessa kuin tilanteessa. Se tekee osaltaan keskustelusta vaikeaa tai tuo siihen lisäherkkyyttä. Jotta ei tulisi lyödyksi pelikentältä pois, pitää ilmaista itseään hyvin tarkkaan punniten.

Lähimenneisyys vaikuttaa keskusteluun Euroopassa

Juusola ja Lindqvist sanovat, että antisemitismikysymys ja pelko siitä tulevat monelle keskustelijalle mieleen, kun miettii Euroopan lähimenneisyyttä.

–  Jokainen sana, jonka kirjoittaa someen tai muuhun tekstiin tai puhuu, saa olla punnittu. Tietenkin taustalla on antisemitismin pitkä historia Euroopan maaperällä ja uudelleen nouseva antisemitismi. Ei Eurooppaa kuitenkaan voi kieltää kommentoimasta Lähi-idän tilannetta toteamalla, että olemme jo kerran surmanneet puolet juutalaisista, Lindqvist sanoo.

Hän lisää vielä, että toisaalta Euroopassa nousevan juutalaisvastaisuuden pitäisi olla hälytysmerkki kaikille siitä, millä vastuulla ja tarkkuudella asioista on puhuttava.

Juusola myös myöntää, että antisemitismikysymys vaikeuttaa järkevää keskustelua.

–  Osin se on tietysti ymmärrettävää, kun ottaa huomioon antisemitismin roolin Euroopan historiassa. Mutta sitä sitten tietoisesti käytetään hyväksi. Se on hyvä ase.

Lindqvistin mielestä lähihistoria vaikuttaa erityisesti kannanottoihin Saksassa. Toisessa maailmansodassa Saksan natsihallinto surmasi noin kuusi miljoonaa juutalaista.

–  Saksassa Israelin arvostelu on tuplasti herkempi asia kuin monissa muissa paikoissa. Saksalaisella maaperällä tapahtuvaa politiikkaa leimaa sellainen tuplaherkkyys tämän asian suhteen. Saksassa erityisesti poliitikko saa olla erityisen tarkkana, mitä sanoo ja poliittisen johdon on suorastaan velvollisuus reagoida voimakkaasti, kun jotain antisemitististä esiintyy, Lindqvist päättää.

STT-Ville Väänänen