Ahde oli aloittanut syksyllä 2003 työn Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton AKT:n viestintäpäällikkönä. Työnkuvaan sisältyi muun muassa AKT-lehden päätoimittajuus. Ahde oli tehnyt työnsä hyvin ja tämä raivoaminen tuli puskista.

– Muistan koko elämäni sen päivän ja hetken, kun Timo Räty kutsui minut puhutteluun. Räty heilutteli kirjoittamaani tekstiä edessäni näin, Ahde elehtii ja heristää sormeaan uhkaavasti ilmassa.

– En saanut selvää, mistä ja miksi Räty minulle huusi.

Tuo hetki AKT:n entisen puheenjohtajan Rädyn työhuoneessa oli jonkinlainen vedenjakaja Hilkka Ahteen elämässä. Hetki oli myös lähtölaukaus työpaikkakiusaamiselle ja vuosikausia jatkuneelle polveilevalle piinatarinalle, jolle lyötiin vihonviimeinen juridinen piste kesäkuussa 2018. Viime kesänä Korkein oikeus kumosi hovioikeuden 2–1 äänestystuloksella antaman vapauttavan työsyrjintäpäätöksen.

– Se, että korkein oikeus ratkaisi jupakan edukseni työsyrjintänä on asia, jonka seurauksia, merkitystä ja yleistä painoarvoa ei edes ay-liike ole tainnut ihan kunnolla vielä ymmärtää. Korkeimman oikeuden päätös oli monin tavoin tärkeä ennakkotapaus ja -ratkaisu palkansaajille, Hilkka Ahde sanoo Demokraatin erikoishaastattelussa.

Räty oli aiemmin saanut lainvoimaisen tuomion vuosina 2006-2012 tapahtuneesta työpaikkakiusaamisesta, joka oli kohdistunut Ahteeseen ja Timo Rädyn entiseen sihteeriin.

Ahteen kokemukset kuulostavat samalta kuin monen muun samankaltaiseen myllyyn joutuneen ihmisen.

– Häpeäni oli niin kova, etten aluksi kertonut Rädyn käyttäytymisestä edes miehelleni Matille noin vuoteen. Tiedän monia perheitä, jotka ovat hajonneet vastaavassa tilanteessa. Jupakka sekä typisti että valtasi koko silloisen elämäni.

Itse-epäilykset ja -syytökset valtaavat helposti ihmismielen, kun hän joutuu hankalamaineisen ihmisen välittömään vaikutuspiiriin – etenkin, jos tämä sattuu olemaan oma esimies: olenko minä tehnyt jotakin väärin, mitä ja milloin? Oikeusistuimien omassa jargonissa tietyntyyppisille hankalamaineisille ihmisille kuuluu olevan oma käsitteensä: mahdoton ihminen.

– Itkin kymmenen vuoden ajan varmaan joka ikinen päivä. Se ahdinko jyskytti mielessä päivin ja öin niin golfkentällä kuin yöllä sängyssä. Asia tuli kaikkiin uniin ja painajaisin.

Ahteella on suunnitteilla työpaikkakiusaamista käsittelevän kirjan kirjoittaminen.

– Haluan vain puhtaasti jakaa neuvoja ja oppeja työpaikkakiusaamisesta, en syytä tai hae kostoa. Tärkeä kysymys on esimerkiksi työpaikkakiusaamisen erottaminen työnantajan direktio-oikeudesta, työnjohto-oikeudesta.

Ahde sanoo menettäneensä uskonsa kirjoittamisen kykyyn pahimpana työpaikkakiusaamisen aikana. Uskon menettäminen on jossakin määrin alkanut kuin toteuttaa itseään.

– En oikein vieläkään ole saanut kirjoittamisen taitoani takaisin. Yritän keväällä pakottaa itseni kirjoittamaan kokemukseni itsestäni ulos.

Ahteen mukaan käytännönläheiselle työpaikkakiusaamista käsittelevälle kirjalle on kysyntää. Työterveyslaitoksen mukaan noin 140 000 suomalaista kokee olevansa työpaikkakiusaamisen kohteena.

TEKSTI: JANNE ORA

Lue koko Hilkka Ahteen erikoishaastattelu Demokraatista 29.11.