Unionin tiedusteluelin, viralliselta nimeltään EU Intelligence and Situation Centre, EU INTCEN, on osa EU:n yhteistä turvallisuus– ja puolustuspolitiikkaa.

Vuonna 2012 nykyisen muotonsa saanut yksikkö toimii EU:n ulkosuhdehallinnon alaisuudessa, pääasiakkainaan EU:n komissio ja neuvosto. Tarkoituksena on ollut antaa EU:n poliittiselle johdolle ennakkovaroituksia ja arvioita sotilaallisten uhkien ja turvallisuuskriisien kehittymisestä.

Omia ”agentteja” tai operatiivista tiedustelutoimintaa EU INTCEN:illä ei ole. Se on analyysitoimisto, joka perustaa raporttinsa jäsenmaiden tiedustelupalveluiden, viranomaisten ja EU:n sotilasedustajien kautta saatuun tietoon ja avointen lähteiden tutkimiseen.

Toiminnan rajaus sotilas- ja siviilitiedusteluun onkin usein häilyvä.

Toisaalta Donald Trumpin paluun varalta Euroopan parlamentissa käydään paraikaa vilkkaasti epävirallisia keskusteluja maanosan oman puolustuskyvyn lisäämisestä ja USA-riippuvuuden vähentämisestä myös tiedustelupuolella.

– Vaikka Kamala Harris voittaisi Yhdysvaltain presidentinvaalit, yleisesti nähdään, että myös hänen viestinsä olisi, että Euroopan pitää tehdä paljon enemmän oman puolustuksensa eteen, kertoo puolustuskysymyksiin erikoistunut parlamenttiedustaja, kenraalimajuri evp Pekka Toveri (kok).

Menettelytavoista vallitseekin parlamentissa jo suurempi erimielisyys.

– Lisääminen edellyttää tietenkin sitten myös vahvempaa sotilastiedustelua, koska puolustusta ei voida kehittää pitkäjänteisesti eikä operaatioita suunnitella ja toteuttaa ilman tarkkaa tilannekuvaa ja arvioita uhista, Toveri muistuttaa.

OSALLA parlamenttiedustajista on Toverin mukaan epärealistinen visio Yhdysvaltain asemaa korvaavasta ”euroarmeijasta”. Valtaosa Euroopan maiden asevoimista on yhä vajaamiehityksessä, eikä edes Naton täkäläistä komentojärjestelmää meinata saada täyteen vahvuuteensa.

Tämän takia Toveri ei usko, että EU:n itsenäistä sotilastiedustelukykyäkään voisi INTCEN:in alle merkittävästi kasvattaa.

– Turha rakentaa EU:lle omia tiedustelupalveluja, niihin ei riitä väkeä, osaamista eikä oikein rahaakaan. Satsataan sen sijaan olemassa olevien kansallisten palvelujen parantamiseen.

Uudenlainen organisoiminen voisi sen sijaan lisätä EU:n tiedustelunkin omavaraisuutta. Strategisella tasolla EU:lle pitäisi Toverin mielestä luoda yhdysvaltalainen järjestelmä eri maista tulevan tiedon koordinoidumpaan ja järjestelmällisempään käsittelemiseen.

Myös Yhdysvalloissa tiedusteluyhteisö koostuu lukuisista eri kilpailevista sotilas- ja siviilivirastoista, joiden keräämän tiedon siivilöiminen poliittisille päättäjille vaatii omaa erillistä koordinoijaa.

– Siellä on Director of National Intelligence, joka saa tiedusteluanalyysit jenkkien 17:sta eri tiedustelupalvelulta. DNI:n pieni toimisto kokoaa näistä sitten tarvittavat raportit poliittiselle johdolle. Sama sopisi EU:lle, Toveri ehdottaa.

ULKOPUOLISTEN on vaikea arvioida, kuinka tehoton, turha tai loistelias nykyinen EU INTCEN oikeasti on. Se on salattu tiedusteluelin, jonka toiminnasta ja saavutuksista on varsin vähän julkista tietoa saatavilla.

Monet sen onnistumiset ja epäonnistumiset on raportoitu epäsuorasti EU:n turvallisuus- ja tiedustelutoimintaa laajemmin käsittelevien lausuntojen ja analyysien kautta.

Tiettävästi siviilipuolella EU INTCEN auttoi jäsenmaiden terrorisminvastaisen tiedusteluyhteistyön vahvistamisessa vuoden 2015 Pariisin ja Brysselin terrori-iskujen jälkeen. Näissä asioissa jäsenmaat ovat aiempaa tiiviimmässä tiedonvaihdossa keskenään, ja EU:n valmius estää uusia iskuja on parantunut.

Asiantuntijoiden mukaan EU INTCEN:in työstä on ollut hyötyä, kun unionissa on luotu strategisia arvioita ääri-islamilaisesta terrorismista ja radikalisoitumisen riskeistä.

SOTILAALLISISSA asioissa EU-tiedustelun historiaan mahtuu sen sijaan outoja epäonnistumisia. Yksi noloimmista liittyy Suomeen.

Venäläisten Krimin valtausaikeet helmikuussa 2014 pysyivät tiedustelulta liian pitkään pimennossa. Sen jatkoksi huhtikuussa 2014 EU:n sotilasesikunnan silloinen tiedustelupäällikkö, suomalainen amiraali Georgij Alafuzoff vakuutti monessa yhteydessä medialle, ettei EU-tiedustelu ole havainnut Itä-Ukrainassa suuria määriä venäläisiä sotilaita.

Amiraali toisti läntisen tiedusteluyhteisön ihmetykseksi Venäjän meriselitystä, että paikalliset ”venäjänkieliset vapaaehtoiset”, olivat siellä vain tyytymättömiä menoon ja huolissaan venäjänkielisten asemasta.

Todellisuudessa Ukrainan itäosien yhteenotot olivat alusta alkaen Venäjän masinoimia ja venäläisjoukkojen mahdollistamia. Vuoden 2014 loppuun mennessä Itä-Ukrainassa oli käynnissä täysi sota Ukrainan hallituksen joukkojen, venäläissotilaiden ja näiden tukemien kapinallisten välillä.

EU-sotilastiedustelun ylimmän virkamiehen tulkinta asiaintilasta hämärsi EU:n tilannekuvaa ja antoi Venäjälle mainion propagandavaltin peitellä tekemisiään.

Myös eriasteiset vakoiluepäilyt ovat vähentäneet jäsenmaiden tiedustelupalveluiden halua yhteistyöhön EU-tasolla. Esimerkiksi Itävallan tiedustelupalvelun tiedetään vuotaneen salaista tietoa Venäjälle vuosien ajan.

Muutenkin EU-tiedustelun tehokkuus on aina kansallisten tiedusteluviranomaisten hyväntahtoisuuden varassa: jos jotain akuuttia tietoa ei haluta jäsenmaista sille antaa, EU INTCEN ei pysty sitä väkisin vaatimaan.

Monet eri maiden salaiset palvelut asioivat muutenkin mieluiten vain kahdenvälisesti keskenään, luotettuja kanavia pitkin.

EU INTCEN:iä on viimeiset viisi vuotta johtanut Portugalin ulkomaantiedustelun entinen päällikkö José Casimiro Morgado. Tiedustelulla on ollut vuosittain noin satakunta työntekijää, joukossaan myös suomalaisia.

Amiraali Alafuzoffin kauden (2013-2016) jälkeen Suomi ei kuitenkaan ole saanut uusia EU-tiedustelun huippuvirkoja.