– Arkistojen kaivelu sai näkemään painajaisia, Anneli Jäätteenmäki toteaa hänestä kertovan uutuuskirjan ensisivulle kirjoitetussa sitaatissa.

Hänen piti kirjoittaa poliittinen elämäkerta itse, mutta nyt kannessa lukee Anneli Jäätteenmäki – taipumaton (Otava 2023) ja kirjoittajana on Maaseudun tulevaisuuden entinen päätoimittaja Lauri Kontro.

Keskustalainen Jäätteenmäki rikkoi ensimmäisenä naisena lasikaton maassamme nousten suuren puolueen puheenjohtajaksi ja pääministeriksi.

Esko Ahon hallituksen loppukaudella Jäätteenmäki nousi oikeusministeriksi. Kun Aho oli hävinnyt presidentinvaalit 2000 ja lähtenyt virkavapaalle Harvardiin, Jäätteenmäki nousi tämän sijaiseksi keskustan johtoon. Vuonna 2002 Jäätteenmäki eteni puheenjohtajaksi ja johdatti keskustan vaalivoittoon 2003 eduskuntavaaleissa.

NÄMÄ vaalit muistetaan niin kutsutusta Irak-skandaalista, jonka käsittely syö tänään keskiviikkona julkaistavasta kirjasta leijonanosan. Jäätteenmäen pääministeriura katkesi skandaalin seurauksena 17. kesäkuuta 2003 pari kuukautta pestin aloittamisen jälkeen.

Irak-skandaalista käytiin oikeuttakin. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi presidentin entisen neuvonantajan Martti Mannisen virkasalaisuuden rikkomisesta sakkoihin. Jäätteenmäki vapautettiin syytteistä. Tuomioista ei valitettu. Kummatkin olivat syytteensä kiistäneet.

SKANDAALI oli saanut tuulta alleen eritoten MTV:n 6. maaliskuuta 2003 vaalitentistä, jossa Jäätteenmäki väitti, että silloinen pääministeri Paavo Lipponen (sd.) olisi liittänyt Suomen Irakin sotaa tukeneeseen liittoumaan. Jäätteenmäellä oli tietoa Lipposen keskusteluista presidentti George W. Bushin kanssa.

Viimeksi Jäätteenmäen erityisavustajana toiminut Timo Laaninen on vuonna 2021 julkaistussa kirjassaan viritellyt kuvaa, jonka mukaan presidentti Tarja Halosella olisi ollut roolia siinä, että hänen neuvonantajansa Martti Manninen ruokki Jäätteenmäkeä ulkopoliittista tietoa sisältävillä muistioilla. Tällaisia huhuja oli liikkeellä jo vuotojupakan alussa ja Halonen on osaltaan huhut silloin torpannut.

Taustalla olisi käytännössä nähty olleen Halosen ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) ja toisaalta Lipposen ulkopoliittiset ristiriidat, joiden katsottiin heijastuneen myös Suomen kannanmuodostukseen siinä, miten USA:n olisi pitänyt toimia Irakissa.

Jäätteenmäki-kirjaan haastateltu keskustavaikuttaja, entinen päätoimittaja Kari Hokkanen sanoo yhä uskovansa, että jos Lipponen olisi jatkanut 2003 pääministerinä, Suomi olisi mennyt Natoon.

Samoilla SDP:n sisäisiä ristiriitoja painottavilla jäljillä kuin Laaninen liikkuu kirjassaan myös Lauri Kontro. Mitään käänteentekevää hänkään ei kuitenkaan tuo keskustan piirissä hellityn tulkintalinjan vahvistamiseksi, mutta varmasti nostaa taas asiaa uudelleen julkiseen keskusteluun.

“Lausun lämpimän kiitokseni Anneli Jäätteenmäelle hänen suuriarvoisesta avustaan ja tuestaan työlleni kirjan eri vaiheissa. Kirjassa esitetyt johtopäätökset ja tulkinnat ovat yksinomaan minun tekemiäni”, Kontro tähdentää esipuheessaan.

Vaikutelma kirjan tekstistä on, ettei Jäätteenmäen panos välttämättä ole kovin suuri ainakaan siinä mielessä, että hänen oma persoonallinen ääneensä tulisi kirjasta selvästi läpi. Jäätteenmäkeä myös sitatoidaan melko niukasti. Presidentti Tarja Halonen ei antanut kirjaa varten haastattelua eikä Martti Manninen vastannut tekijän haastattelupyyntöön.

“Manninen erakoitui eikä enää antanut lausuntoja tapahtuneesta”, Kontro kirjoittaa Irak-skandaaliin viitaten.

Tarja Halonen on itse sanonut jo vuonna 2003, ettei hän tiennyt Mannisen toiminnasta. Hän kertoi saaneensa tiedon Mannisen teoista Jäätteenmäeltä keskiviikkona 11. kesäkuuta 2003 ja kauhistuneensa Mannisen toimista kuultuaan.

IRAK-SKANDAALIN alkutahteja hahmotellessaan Kontro kuvailee yksityiskohtaisesti Jäätteenmäen ja Mannisen kuuluisaa tapaamista ravintola Mamma Rosassa.

Jäätteenmäki kertoo Kontrolle, että pikapalaverin asialistalla oli lautaskiista eli kuka edustaa Suomea EU-kokouksissa sekä presidenttiparin vierailu Jäätteenmäen ja tämän puolison Jorma Mellerin luona. Halosen ja Jäätteenmäen suhteet olivat henkilötasolla lämpimät.

Keskustelu Mannisen kanssa kääntyi myös Irak-asioihin.

Kontro jatkaa kuvaustaan tuoden esiin, että Mannisella oli Mamma Rosassa mukanaan paperi, jota hän vilautti Jäätteenmäelle.

Kontron mukaan Manninen pyysi Jäätteenmäeltä tämän faksinumeron, jonka Jäätteenmäki antoi. Vielä samana iltana Jäätteenmäen faksiin tuli ensimmäinen viesti, jonka kansilehdellä oli tasavallan presidentin kanslian leimat. Kontro jatkaa, että tämän jälkeen Manniselta alkoi tulla säännöllisesti erilaisia tiedotteita.

Ei ole uutta, että kirjan mukaan Jäätteenmäki olisi kuvitellut olevansa jollakin presidentin kanslian jakelulistalla eikä osannut epäillä toiminnassa mitään epätavallista.

2004 Yle kertoi uutisessaan, että käräjäoikeus ei kuitenkaan uskonut Jäätteenmäen väitettä, jonka mukaan hän uskoi päässeensä jakelulistalle eikä myöskään Jäätteenmäkeä tietämättömäksi asiakirjojen salaisuudesta. Oikeuskäsittelyssä Manninen ja Jäätteenmäki puhuivat monessa kohtaa ristiin,

Kontron kirjassa on luonnollisesti esillä Jäätteenmäen näkemys. Mannisen jo aikaa sitten edesmennyt asianajaja Matti Wuori kuvataan henkilöksi, joka sai Mannisen muuttamaan kertomustaan Jäätteenmäen kannalta epäsuotuisaksi.

KIRJAN mukaan Jäätteenmäki myös kertoi Mamma Rosassa Manniselle, että hän suunnitteli matkaa Moskovaan vielä ennen vaaleja. Kontron mukaan Manninen kuunteli ja kehotti Jäätteenmäkeä ottamaan yhteyttä presidentti Haloseen ja keskustelemaan tämän kanssa matkasta.

Jäätteenmäki tavoittikin Halosen ja kirjan mukaan presidentti sanoi vierailun voivan aiheuttaa Jäätteenmäelle hankaluuksia. Matkaa käytettäisiin kotimaassa Jäätteenmäkeä vastaan. Hän peruikin matkan.

“Lipposelle Jäätteenmäen matka Moskovaan olisi ollut namupala. Iltapäivälehtien kansikuvissa olisivat komeilleet toisessa kuvassa Lipponen ja Bush, toisessa Jäätteenmäki ja Kasjanov”, Kontro päättelee luoden edelleen kuvaa Halosesta Jäätteenmäen tukijana.

MTV:n kuuluisasta vaalitentistä 6. maaliskuuta ja tätä ennen tulleista Mannisen paperista Kontro puolestaan kirjoittaa Jäätteenmäen käsittäneen, että “Manninen (tai presidentti) antoi hänelle nyt selkeästi luvan esittää ne tiedot, joita hän ei ollut voinut aiemmin käyttää.”

Kontron mukaan Manniselta tulleiden papereiden otsikko olisi ollut joko ”puhe-elementtejä” tai ”speaking notes”. Tästä kirjoitti myös Timo Laaninen omassa kirjassaan.

“Tuntui täysin mahdottomalta ajatella, että pitkäaikainen, kokenut, esimiehilleen ehdottoman lojaali virkamies olisi voinut toimia ilman korkean esimiehensä lupaa. Pieni epäilyksen siemen kuitenkin oli olemassa, entäpä jos sittenkin…”, Kontro kirjoittaa.

IRAKIN sodan aloituspäivän iltana 20. maaliskuuta 2003 jälkeen Anneli Jäätteenmäen faksi alkoi jälleen laulaa. Manninen lähetti henkilökohtaisen viestin.

Kyseisen viestin kirjassa saamaa suurta painoarvoa kuvaa se, että se on julkaistu ainoana Mannisen lähettämistä viesteistä kokonaisuudessaan. Viestissä Manninen avautuu lounaastaan presidentti Halosen kanssa.

Presidentti muun muassa olisi kertonut viestin mukaan Manniselle, että olisi ollut valmis TP-UTVAssa kannanottoon, jossa Yhdysvaltain hyökkäys olisi selkeästi tuomittu. Manninen näyttää tulkinneen, että lausunto oli kompromissi, koska Halonen ei olisi halunnut julkista kiistaa asiassa pääministerin kanssa.

Mannisen viestissä sanotaan myös, että tasavallan presidentti (TP) olisi todennut, että Jäätteenmäki oli ”oikeilla jäljillä” Irak-keskustelussa.

“En tiedä, onko vaikutelmani oikea, mutta uskoisin TP:n halunneen kauttani saattaa tässä käsittelemäni asiat tietoosi”, Manninen päättää yksityiseksi merkitsemänsä viestin.

Kontro kirjoittaa olevan mysteeri, miksei tämä viesti koskaan tullut julkisuuteen, vaikka sen otsikko mainittiin myöhemmin poliisin esitutkintamateriaalissa, kun Irak-skandaali meni oikeuteen.

Kontro uskoo, että mikäli viesti olisi julkaistu, tulevien tapahtumien kulku olisi saattanut muuttua.

Irak-skandaalia hän summaa ja samalla jossittelee seuraavasti:

“Entinen pääministeri ei ollut syyllistynyt mihinkään laittomaan. Taitamaton hän oli ollut, koska ei ymmärtänyt ajoissa sitä, mikä merkitys vuodolla saattaisi olla hänen uralleen. Koko kohu olisi todennäköisesti jäänyt syntymättä, jos Jäätteenmäki olisi kertonut Haloselle Mannisen välittämistä tiedoista. Kohu olisi sammunut myös, jos Jäätteenmäki ei olisi ryhtynyt väläyttelemään MTV:n toimittajille papereitaan tv-studiolla eikä kertonut keskustan työvaliokunnassa papereista, joita hän oli saanut.”