Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Kolumnit

Janne Riiheläinen: Kremlin konnankoukkuja kirkossa ja kyberissä

Antti Pitkäjärvi
Kolumnit

Janne Riiheläinen

Kirjoittaja on bloggaaja ja turvallisuuspolitiikan kommentaattori.

Venäjä tekee nyt monella sektorilla pikkukiusaa yhteiskuntarauhan nakertamiseksi. Kihinää on niin verkossa kuin kirkollisessakin elämässä.

Janne Riiheläinen

Viime aikoina mediassa on ollut juttuja siitä, miten ukrainalaiset varustautuvat toiseen sotatalveen. Venäjä pyrkii elintärkeää infrastruktuuria pommittamalla tekemään arjesta sietämätöntä. Elämisen ilman sähköä, lämpöä ja vettä pitäisi murtaa ukrainalaisten taistelutahto.

Siitä ei kyllä näy merkkejä.

MEILLÄ arkeamme ei kiusata ohjuksin, mutta Suomessa ja muuallakin Itämeren maissa on viime aikoina nähty runsaasti venäläistaustaisten hakkereiden palvelunestohyökkäyksiä julkisen sektorin toimijoita vastaan.

Palvelunestohyökkäys ei ole tietoteknisesti vaarallinen, se on vain tahallaan aiheutettu bittien liikenneruuhka, joka estää väliaikaisesti tiedon kulun.

Tavalliselle kansalaiselle hyökkäys kuitenkin näyttäytyy esimerkiksi viranomaisen nettisivujen hetkellisenä sulkeutumisena.

Tällainen kiusanteko onkin nimenomaan osa informaatiovaikuttamista.

Lisää aiheesta

Tällainen kiusanteko onkin nimenomaan osa informaatiovaikuttamista, jolla yritetään luoda levottomuutta ja kokemusta yleisestä turvattomuudesta.

VIIME talvena varauduimme energiapulaan ja hintojen nousuun. Venäjän pitkäjänteinen suunnitelma tyhjentää Euroopan kaasuvarastot ennen talvea ei kuitenkaan johtanut pelättyihin romahduksiin.

Helppoa ja halpaa ei pärjääminen ollut. Ensi talvenakin on syytä olla tarkkana. Saksan tiedustelupalvelun johtaja varoitti vastikään venäläisten aikeista hakkeroida nestemäisen maakaasun käsittelyssä tarvittavia LNG-terminaaleja.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ennustikin, että nyt voi olla luvassa yllättäviä asioita. Puheessaan tällä viikolla Niinistö sanoi, että “olen usein kehottanut viranomaisia käyttämään omaa mielikuvitustaan, kun he tutkailevat uhkakuvia. Annan saman kehotuksen myös tänään.”

Tällä lausunnolla hän kertoo myös, että on oppinut aiemmista virheistään.

POLITIIKASSA Suomessa on se muusta Euroopasta poikkeava tilanne, että meillä yksikään merkittävä puolue ei aja suoraan tai peitellysti Venäjän asiaa. Vladimir Putin saa täällä tukea lähinnä poliittisista marginaaleista ja sieltäkin vain henkisesti monimuotoisemmasta siivestä.

Sen sijaan Saksassa AfD, Italiassa La Lega ja Ranskassa Kansallinen liittouma ovat radikaalipopulistisia äärioikeistopuolueita, joiden linja on usein Kremlille mieleen.

Viime keväänä perussuomalaiset siirtyi europarlamentissa kokonaan toiseen ryhmään. Peruste vaihdolle kuului, että puolueen “on EU-parlamentissa kuuluttava sellaiseen ryhmään, jonka jäsenpuolueita yhdistää tinkimätön länsimaisen sivilisaation ja eurooppalaisen turvallisuuspoliittisen arkkitehtuurin puolustaminen.”

Tuosta oli luettavissa, ettei sitä tinkimättömyyttä löytynyt vanhasta ryhmästä. Siinä olivatkin mukana muun muassa juuri nuo edellä mainitut Venäjää ymmärtävät puolueet Saksasta, Italiasta ja Ranskasta.

VENÄJÄ käyttää vaikuttamistyössään hyväksi yhteiskunnasta valmiiksi löytyviä rakoja, joita se omilla toimillaan yrittää kiilata isommiksi.

Esimerkki tästä nähtiin juuri, kun Venäjällä toimiva luterilainen Inkerin kirkko vihki papiksi viisi suomalaista konservatiiviteologia. He eivät Suomessa saa pappisvihkimystä, koska eivät hyväksy naisten pääsyä pappisvirkoihin.

Ei Venäjällä tietenkään ajatella näiden teologien toimivan suoraan heidän hyväkseen.

Mutta jo olemassaolollaan he hajottavat tärkeää suomalaista instituutiota, luterilaista kansankirkkoamme.

Suomen eri ortodoksisten seurakuntien liepeillä tällaisia vaikuttamisyrityksiä ja epäluottamuksen kylvöä on ollut jo pitkään.

SUOMALAISTEN osoittama tuki Ukrainalle on korkeinta EU:n alueella. Mutta ei sekään täydellistä ole.

Viime keväänä eräs suuren puolueen kansanedustajaehdokas kirjoitti, miten “Ukrainan auttaminen näyttää olevan tärkeämpää kuin oman kansan vaikeuksien helpottaminen”.

Tätä samaa teemaa rummuttavat paitsi erilaiset äärioikeistolaiset ja -vasemmistolaiset puolueet Euroopassa, myös yhä useammat Yhdysvaltain republikaanipuolueessa. Edustajainhuoneen viimeisimmässä äänestyksessä Ukrainan tukemisesta sitä vastaan äänesti satakunta republikaaniedustajaa.

Venäjän tavoitteena on siis eri tavoin lietsoa tyytymättömyyttä sodan aiheuttamaa rahanmenoa ja muita ikävyyksiä kohtaan.

Venäjän tavoitteena on siis eri tavoin lietsoa tyytymättömyyttä sodan aiheuttamaa rahanmenoa ja muita ikävyyksiä kohtaan. Demokraattisessa järjestelmässä tämä tyytymättömyys tarpeeksi kasvettuaan muuttuu poliittiseksi linjaksi, ja sitä Kreml tavoittelee.

Nyt kannattaa siis valmistautua tulevaan talveen siten, että ottaa tyynesti vastaan mitä tapahtuukin, pitää kotivaran kunnossa ja tekee kaikki mahdolliset päivitykset puhelimiin ja tietokoneisiin.

Näin voi kukin tehdä osansa Putinin pyrkimysten kukistamiseksi.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE