Kansainvälisten sopimusten mukaan suurlähetystöjen alue on kyseisen valtion omaa, ja näin lekat putosivat juridisesti Suomen maaperälle.

Tekijät ilmoittivat syyksi, että länsimaissa Venäjän diplomaattisiin edustustoihin oli kohdistunut “hyökkäyksiä”. Suomalaiset ovat tosiaan heitelleet Helsingissä suurlähetystön pihalle koirankakkapusseja.

Venäjällä lekan käyttö yhdistyy symbolisesti näinä päivinä palkkasoturiyhtiö Wagneriin. Vastikään netissä levisi video, jossa Wagnerin miehet teloittivat Ukrainan rintamalla yhden omistaan petturina murskaamalla tämän kallon lekalla.

Venäjällä suurlähetystöt ovat hyvin vartioituja alueita, ja poliittiset mielenosoitukset ovat valtion tiukan tarkkailun alla.

RUNSAS VUOSI sitten Venäjä esitti demokraattisille maille joukon vaatimuksia. Käytännössä Vladimir Putin halusi naapurimaidensa asettuvan Venäjän etupiiriin. Nämä vaatimukset ovat muuten edelleen voimassa.

Jos Kreml olisi viime talvena saanut tahtonsa läpi, naapurimaiden kyky kestää Venäjän painostusta tai jopa sotilaallisen hyökkäyksen uhkaa olisi nyt mahdollisimman pieni.

Näissä vaatimuksissa kirkastui myös se, että Venäjän väitteet Naton sille luomasta uhasta ovat itse asiassa huolta siitä, ettei Venäjä pysty painostamaan ja uhkaamaan sotilaallisesti ketään puolustusliittoon kuuluvaa naapuriaan.

ON HYVÄ miettiä, mikä vaatimusten tilanne olisi, jos Venäjän helmikuinen hyökkäys Ukrainaan olisi sujunut edes suurin piirtein suunnitellusti. Paine myös Suomea kohtaan olisi aivan toista luokkaa kuin nyt.

Jos Ukraina olisi nopeasti luhistunut, kuva Venäjän asevoimien mahdista olisi edelleen sama kuin ennen hyökkäystä.

Vaikka suurhyökkäyksen alkua on vuoden aikana pilkattu jatkuvasti epärealistiseksi, ei sen onnistuminen ollut lainkaan mahdotonta. Vasta kun ratkaisua ei syntynyt nopeasti, paljastui Venäjän asevoimien kyvyttömyys käydä menestyksellisesti suurempaa ja pitkäkestoisempaa sotaa.

Paitsi että maan asevoimien uhkaavuus on laskenut rajusti, myös Venäjän reaalinen kyky uuteen sotilaalliseen hyökkäykseen naapureidensa kimppuun on murentunut.

Tai oikeammin ukrainalaiset ovat murentaneet sen maanpuolustustahdollaan, taitavuudellaan ja raskailla uhrauksillaan. Demokraattiset maat ovat siinä auttaneet toimittamalla aseita ja taloudellista tukea, joka pitää Ukrainaa valtiona toimivana.

JOS UKRAINA nyt pakotettaisiin vaikkapa länsiavun vähentämisellä solmimaan sille epäoikeudenmukainen rauha, se tarkoittaisi Venäjän ja demokraattisten maiden välisen konfliktin jatkumista jossain muussa muodossa.

Toivuttuaan ja opittuaan virheistään Venäjä lähtisi jälleen pakottamaan naapurustoaan eri keinoin etupiiriinsä.

Oikea rauhantila syntyy Eurooppaan vasta, jos Venäjä on valmis hyväksymään naapurimaidensa aidon itsenäisyyden ja mahdollisuudet valita omat tiensä. Nykyisen kaltainen Venäjä ei ole siihen valmis.

JOULU on rauhan juhla. Siksikin tuntuu niin ikävältä ajatella, että tämänkin joulun aikana on käynnissä sota – jota ukrainalaiset käyvät myös meidän itsenäisyytemme puolesta.

Suurlähetystön pihalle lentävät Kremlin lekat väkivaltaviesteineen kertovat tästä: myös meidän turvallisuutemme on yhä pelissä.

Meidän tehtävämme on nyt pitää huolta siitä, että Ukrainalla on joulun jälkeenkin mahdollisimman hyvät poliittiset, taloudelliset ja sotilaalliset edellytykset taistella hyökkääjää vastaan.