Koko Ukrainan sodan ajan Suomi on eri tasoilla parantanut turvallisuuttaan ja kriisinkestävyyttään. Varustautumista on nähty kaikkialla, valtion valtavista aseostoksista aina tavallisten suomalaisten hankkimaan kotivaraan asti.

Osa tätä kattavaa reagointia on nyt yleisesti vallitseva ymmärrys siitä, että vihamielinen informaatiovaikuttaminen huhuineen ja eripuran lietsomisineen kuuluu jokaiseen moderniin konfliktiin.

Suomella on tätä vastaan onneksi jo valmiiksi paljon vahvuuksia, joista on vain ymmärrettävä pitää kiinni.

J.V. Snellmanin yli 150 vuoden takainen viisaus siitä, että sivistyksessä on pienen kansan turva, käy tässä asiassa harvinaisen konkreettisesti toteen.

Erityisen vahva toimija tässä on ollut Jyväskylän yliopisto, jossa tehdään jo nyt tällä sektorilla monitieteellistä tutkimusta ja koulutusta. Yhdeksi alan tähdeksi on noussut Jyväskylän työelämäprofessori, sotavuoden aikana suomalaisille tutuksi tullut Martti J. Kari.

Eikä valtiokaan ole ollut toimettomana. Tunnustusta ansaitsee muun muassa valtioneuvoston silloinen viestintäpäällikkö Markku Mantila, joka muutamien muiden kanssa järjesti virkamieskunnalle alan varautumiskoulutusta Santahaminassa jo vuonna 2015. Tämä on lisännyt Suomen edelläkävijämainetta.

YKSI vahvuutemme on myös laadukas suomalainen media. Jos yksittäisenä kansalaisena haluaa vahvistaa suomalaista informaatioturvallisuutta, hyvä konsti siihen on maksaa kotimaisesta journalismista.

Tiedotusvälineiden maksumuurit eivät ole olemassa itkemistä varten, vaan siksi, että laadukas journalismin tekeminen olisi vastedeskin mahdollista.

Verovaroin rahoitettu Yleisradio on joutunut poliittisten intohimojen kohteeksi vaalien lähestyessä.

Yleä voi varmasti kritisoida monesta linjavalinnasta. Silti iso osa kritiikkiä tuntuu nyt pohjautuvan siihen, että Ylen kanavilla on sisältöä erilaisille ihmisille kuin mitä itse on.

Yleisradion merkitys rakentuu kuitenkin nimenomaan sille, että se puhuttelee mahdollisimman monia ihmisiä koko ajan kirjavoituvassa suomalaisten joukossa.

Toinen olennainen media-alan toimija on Suomen Tietotoimisto. Se tuottaa päivittäistä sisältöä paikallisemmille tiedotusvälineille, mutta sen lisäksi STT on Suomen kytkentä globaaliin uutistoimistoverkostoon. Sen kautta meiltä leviävät monet – tarkistetut ja paikkansapitävät – uutiset maailmalle.

Haasteena tässä on, että tietotoimistobisnes on talousmielessä omistajilleen varsin heikosti tuottavaa liiketoimintaa. STT:sta enemmistön omistaa Sanoma-konserni.

Mikäli Suomen Tietotoimistoa ja sen Lehtikuva-kuvatoimistoa ei olisi, kansainvälinen media olisi Suomi-uutisoinnissaan pitkälti satunnaisten ja toisen käden lähteiden varassa. Kriiseissä kansainvälinen media tulisi tänne korkeintaan käymään – jos edes tulisi.

INFOYMPÄRISTÖN analysoimiseen erikoistunut osaaminen on osa kansallista puolustuskykyä.

Suomessakin monissa yrityksissä kehitetään palveluja ja tuotteita tähän tarkoitukseen. Liike-elämässä niitä käytetään markkinoiden liikkeiden ennakoimiseen, muotien ja trendien havaitsemiseen.

Samoilla välineillä ja mittareilla voi myös tukea, täydentää ja nopeuttaa viranomaisten havainnointikykyä.

Valtion eri osasten on vain opittava hyödyntämään niitä tarjoavien yritysten ja ammattilaisten palveluita.

VAHVUUKSIEN lisäksi Suomella on tietysti myös haasteita. Koronapandemian aikana Suomeen, kuten muuallekin länsimaisiin demokratioihin, kasvoi vähitellen radikalisoituvia löyhiä yhteisöjä.

Japanissa poliisi ratsasi äskettäin erään koronadenialistisen QAnon-ryhmittymän tilat sen jälkeen, kun sen jäseniä oli tunkeutunut rokotusasemalle.

Saksassa paljastui joulukuun alussa vallankaappaushanke, jossa motiivit toimintaan ammennettiin erilaisista salaliittoteorioista.

Myös Suomessa on ihmisiä, jotka ihan tosissaan uskovat, että yhteiskunta on heidän vihollisensa, tai haluaa heille pelkästään pahaa.

Tämä vallitsevaa järjestelmää vastustava joukko muodostaa suurelta osin sen rihmaston, jota kautta ulkomaista informaatiovaikuttamista tuodaan suomalaiseen keskusteluun.

Lyhyemmällä aikavälillä Suomen valtiolle huolestuttavin vihamielinen vaikuttaja on Venäjä, mutta aikanaan meidän on pärjättävä myös Kiinan informaatioteknologisen mahdin kanssa.

SUOMEN vahvuuksien kehittäminen ja haasteisiin vastaaminen edellyttää tälläkin alalla, että yhteiskunnan resursseja ohjataan fiksusti ja eri viranomais- ja vapaaehtoistoimijat täydentävät toisiaan.

Eihän maanpuolustusta tai pelastustoimintaakaan voisi jättää pelkästään yksilöiden oman aktiivisuuden varaan: sitä pitää tukea, suunnitella ja kehittää pitkäjänteisesti yhteisesti valittuun suuntaan.

Kokonaiskuva psykologisen puolustautumisen ja tavallisen kansalaisen kriisinsietokyvyn kehitystarpeista on rakennettava mahdollisimman pikaisesti.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tarvitsemme seuraavaan hallitusohjelmaan hyvin mietityn kirjauksen kansallisen informaatioturvallisuuden strategian laatimisesta.

Strategiatyön yhteydessä on mahdollista saada myös parempi selvyys siitä, miten viranomaiset voivat tai eivät voi seurata Suomen informaatioympäristöä.

Rajankäynti perusoikeuksien ja viranomaisten oikeuksien välillä on tehtävä huolellisesti, avoimesti, kansalaisten yksityisyyden suojaa ja ilmaisunvapautta kunnioittaen.

PIENEN on oltava fiksu ollakseen vaikuttava. Nyt Suomen pitää miettiä tarkasti, miten olemme riittävän fiksuja pahantahtoista informaatiovaikuttamista vastaan.

Tätä miettimistä helpottaa onneksi se, että suomalaiset ovat maltillisia ihmisiä, jotka ymmärtävät maailman olevan monimutkainen paikka. Tämä on hyvä perusta ja lähtökohta rakentaa maallemme kestävää informaatioturvallisuutta.

Tekstiä muokattu 9.12. klo 19:53: Sanoma on STT:n enemmistöomistaja eikä omistaja.