BBC julkaisi vastikään uutisjutun, jossa he lähestyivät suomalaista uusnatsia, joka oli lietsonut somessa väkivaltaisuuksia Britannian äskeisten mellakoiden aikaan.

Nuori mies oli ollut oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja ollut mukana kirittämässä äärioikeiston riehuntaa ympäri Britanniaa.

Suomalaisnuori on vain yksi monista toimijoista, jotka eri maissa tekevät pitkäjänteistä pohjatyötä luodakseen asenteellisia valmiuksia tällaisille räjähdyksille.

Paradoksaalisesti Visegrad24 on uutistarjonnassaan äärimmäisen vahvasti Ukrainan puolella ja Venäjää vastaan. Silti samaan aikaan sen toiminta tukee Putinin poliittisia ystäviä lännessä – ja pyrkii hajottamaan yhteiskuntajärjestystä eri maissa.

Hänen taustaltaan löytyy muun muassa yhteyksiä Pohjoismaiseen Vastarintaliikkeeseen, holokaustin kieltämistä, ilmastodenialismia ja muita salaliittoteorioita. Nykyisin hän esiintyy “riippumattomana” toimittajana.

Imanuelsen on kytkeytynyt toiminnassaan myös Atlantin takaiseen äärioikeistoon. Hänellä on suuri määrä teemoja, jotka puhuttelevat kaikenlaista yleisöä joka tuntee epäluottamusta vallitsevaan järjestelmään.

Hän haluaa selvästi rakentaa itsestään äärioikeistolaisen henkilöbrändin, jonka avulla voisi levittää ylikansalliselle suurelle yleisölle erilaista maahanmuuttovastaisuutta ja salaliittoteorioita – mutta ennen kaikkea saada huomiota itselleen.

Samaan suuntaan on julkisissa esiintymisissään liukunut myös maailman rikkain ihminen, Elon Musk. Ei siis mikään ihme, että hän jakaa Imanuelsenia, lisäten hänen tunnettuuttaan ja uskottavuuttaan valtavasti.

Musk itse on keskittynyt nyt pelottelemaan yhdysvaltalaisia Donald Trumpin valinnan puolesta. Pohjimmiltaan kyse on samasta informaatiovaikuttamisen taktiikasta ja pääviestistä kuin kaikilla tässä mainituilla: tuho on varma, ellei hylätä oikeusvaltiota ja demokratiaa.

KUN MELLAKOITA lietsovat somehahmot luovat kuvaa yhteisöä uhkaavasta äärimmäisestä vaarasta, he antavat yleisölleen luvan hylätä normit sekä lait ja kannustavat ihmisiä toimimaan oman käden oikeuden puolesta.

Euroopassa tämä tuli todeksi viimeksi Britannian mellakoissa. Näiden toimijoiden kädenjälkeä on nähtävissä myös laajemmin laita- ja äärioikeistolaisten puolueiden menestyksessä eri puolilla Eurooppaa.

Kremlin ykköstavoitteena juuri nyt on hajottaa demokraattisten maiden poliittista tahtoa tukea Ukrainaa sen taistelussa hyökkäystä vastaan. Juuri tämä on seuraus näiden toimijoiden edistämästä maahanmuuttovastaisuudesta ja rasismista.

Yhteiskunnilta menee aikaa, rahaa ja viranomaisresursseja katumellakoiden taltuttamiseen ja vahinkojen korjaamiseen, ja kaikki se on pois jostain muusta tarpeellisemmasta.

TÄNÄ VUONNA Suomea koskevassa ulkomaisessa informaatiovaikuttamisessa on ollut yksi teema ylitse muiden: Suomi on asettunut sotijoiden joukkoon, viholliseksi liian isolle Venäjälle.

Meille kerrotaan, miten Suomea uhkaa tuho, koska valitsimme Nato-jäsenyyden. Venäläisten suuntaan taas kerrotaan tarinoita toiseen maailmansotaan liitetyistä suomalaisten julmuuksista. Meidän myös väitetään olleen osallisena Ukrainan tekemiin drooni-iskuihin, joilla on vahingoitettu Venäjän arktisia tukikohtia.

Näyttää siltä, että erilaisten Venäjän hybridivaikuttamiseen mahdollisesti liittyvien tapahtumien määrä jatkaa kasvamistaan.

Osin kyse on varmasti myös siitä, että vihdoin Suomessakin uskotaan Venäjän käyttävän likaisia keinoja ja niistä uskalletaan puhua.

Suomessa varsinkin monet poliitikot vaalivat helmikuun 2022 suurhyökkäykseen asti mielikuvaa Putinin Venäjästä suhteellisen normaalina valtiona. Se harhaluulo on onneksi karissut.

Tähän pitkään ja laajalti vaalittuun harhaluuloon liittyen hallitusohjelmassa luvataan, että hallitus toteuttaa “ulkopuolisen tutkimushankkeen Venäjän laaja-alaisesta vaikuttamisesta Suomeen 2000-luvulla.”

Mitään merkkejä tämän tutkimuksen käynnistymisestä ei ole vielä näkynyt, mutta totisesti toivon lupauksen pitävän. Vaikka se tietää aivan varmasti noloja huomioita melkein koko 2000-luvun suomalaiselle poliittiselle eliitille.

Juuri tällaisessa tilanteessa tuntuvat kummallisilta hallituksen päätökset pallotella informaatiopuolustuksen järjestämisvastuuta, leikata Suojelupoliisilta ja käyttää vain puolikasta ministeriä sisäisestä turvallisuudesta vastaavan sisäministeriön johdossa.

Venäjän sotilaallista hyökkäystä tänne ei luultavasti ainakaan muutamaan vuoteen ole tulossa, mutta muut uhat ovat jatkuvasti päällä. Siksi niihinkin olisi panostettava lujasti.