Kaikki nyt presidentinvaaleihin yltäneet ehdokkaat ovat maan ulko- ja turvallisuuspoliittisten perusratkaisujen kohdalla samalla suunnalla. Yksityiskohdissa löytyy eroja, mutta yksikään ei kyseenalaista Suomen uutta asemaa Nato-maana ja Yhdysvaltain läheisenä liittolaisena.

Tätä asemaa vastustaneet ehdokasehdokkaat eivät saaneet vaadittua 20 000 kannattajakorttia kasaan päästäkseen mukaan vaaleihin.

Ehdokkaista on kuitenkin valittava kahdella kierroksella mieleisensä. Itse olen vanhemmiten ja aikojen muuttumisen myötä alkanut vierastaa ehdokkaiden erottelua toisarvoisten persoonallisuuden piirteiden perusteella.

ODOTAN tulevalta valtiojohtajalta monia asioita.

Erityisen tärkeitä tulevina vuosina ovat EU:n ja NATOn ohella suhteet oman demokratiansa kanssa kipuilevan Yhdysvaltojen kanssa. Samalla tämä liittosuhde tekee ihan kaikista maailman tapahtumista meille tärkeitä.

Presidentin on ymmärrettävä, miten Suomi ja sen poliittinen järjestelmä toimii.

Vaikka presidentti on – ja hänen on hyvä olla – puoluepolitiikan yläpuolella, ylipäällikön keskeinen asema NATO-jäsenyydessä tuo aiempaa enemmän päivänpolitiikkaa myös hänen pöydälleen.

Maailman ja kotimaan ymmärtäminen lisää ihmiselle perin tarpeellista suhteellisuudentajua sekä kykyä hahmottaa nopeasti erilaisten vaihtoehtojen lyhyen ja pitkän aikavälin seurauksia.

TULEVAN presidentin on osoitettava vahvaa sitoutumista ihmisarvoon ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, vapauteen, kansanvaltaan, tasa-arvoon ja oikeusvaltioon. Nämä ovat myös Euroopan unionin perusarvoja.

Presidentti on yksi valtakunnan tärkeimpiä instituutioita. Siksi odotan presidentiltä ymmärrystä presidenttiyden perinteestä ja merkityksestä. Olennaista on myös hänen kykynsä erottaa itsensä ihmisenä tästä instituutiosta. Uutta Kekkosta en kaipaa.

Meillä on perin toisenlaisiin aikoihin laadittu perustuslaki. Siksi kaipaan presidentiltä kykyä käydä avointa, aidosti vuorovaikutuksellista keskustelua valtioneuvoston ja eduskunnan kanssa.

Häneltä olisi hyvä löytyä tarvittaessa valmiutta lähteä muuttamaan perustuslakia niin, että osapuolten toimivaltayhteydet määriteltäisiin Nato-ajassa aiempaa selkeämmin.

Henkilökohtaisesti en panisi pahakseni myöskään valmiutta pienentää presidentin valtaoikeuksia.

PRESIDENTTI tarvitsee mielestäni myös lujaa henkilökohtaista moraalia, jonka pohjalta voi tehdä koviakin ratkaisuja. Valtionjohtaja kun voi joutua kirjaimellisesti päättämään ihmisten elämästä ja kuolemasta.

Kovassa paikassa ylipäätään kyky tehdä päätöksiä on myös korvaamaton, sillä usein huonoin päätös on olla tekemättä päätöstä.

Kaipaan presidentiltä kykyä ja uskottavuutta toimia vaikuttavasti kansainvälisessä politiikassa Suomen hyväksi, demokratian puolesta. Tiedämme jo nyt, että tulevaisuudessa demokraattiset maat ovat kovien paineiden ja haasteiden edessä.

TÄLLÄ KERTAA valittavanamme on kokonaisuutena aidosti korkeatasoinen ehdokaskaarti. Kukaan heistä ei silti varmasti näitä edellä luettelemiani vaatimuksia täysin täytä.

Siksi onkin tärkeää, että valittava presidentti kykenee kasvamaan tehtäviensä mukana.

Tästä antoi mallisuorituksen nykyinen tasavallan presidentti. Valituksi tullessaan Sauli Niinistö oli aika paljon muuta kuin kansaa yhdistävä maailmanluokan ulkopoliittinen toimija.

YHTÄ ASIAA kaipaan tai vaadin kuitenkin valittavalta henkilöltä hyvin ehdottomasti.

Tätä vaatimusta ei kukaan ehdokkaista voi todistaa etukäteen, vaan sen arviointi jää kunkin äänestäjän itsensä varaan.

Tulevalla presidentillä on oltava ehdottomasti kykyä luoda suomalaisille tunne siitä, että selviämme kaikesta, mitä ikinä vastaan tuleekin.