Vuodenvaihteeseen asti luotin itsekin Yhdysvaltojen olevan kohtuullisen varmasti meidän ja demokratian puolella. Olimme solmineet siitä oikein sopimuksia ja perustimme turvallisuuttamme hyvin paljon Yhdysvaltain poliittisen ja aseellisen mahdin perustalle.

Enkä varmaankaan ole ainoa, joka kokee tätä pettymystä. Viimeiseksi jääneen Kansalaispulssi-kyselyn mukaan kolme neljästä suomalaisesta koki Nato-jäsenyyden lisäävän turvallisuudentunnettaan.

Olisi äärimmäisen mielenkiintoista, ja myös tärkeää, tietää tunnelmista nyt. Hallitus kuitenkin päätti lopettaa tämän korona-ajan alusta asti kuukausittain tehdyn kansalaisten tuntojen mittauksen.

KUN VIIME SYKSYNÄ yhdysvaltalaiset äänestäjät valitsivat Donald Trumpin selvällä enemmistöllä uudestaan presidentikseen, se aiheutti toki täälläkin pientä levottomuutta.

Viisasta diplomatiaa, mutta valtaan noussut Trump on kovin eri asia kuin ehdokas Trump. Ensimmäisen kautensa aikana hänen muu hallintonsa selvästi piti häntä perinteisempien normien polulla, mutta nyt esteet tehdä ja toimia ovat poissa.

Viime viikkojen aikana Trump on edennyt Venäjän tuessaan sanoista tekoihin.

Tätä vauhtia edessä on pian Yhdysvaltain asettamien talouspakotteiden purku. Kolmisen vuotta kestäneet pakotteet ovat olleet tehokkaita ja Venäjän kansantalous on ahdingossa. Nyt sille on luvassa tilaa hengittää ja se tuskin lisää Kremlin muutenkin vähissä ollutta halua rauhaan.

TRUMPIN POLITIIKASTA puhuttaessa voimme luottaa enää vain siihen, että Trumpin Yhdysvaltoihin ei voi luottaa.

Tämä ei toki tarkoita mistään sopimuksesta irtautumista tai protestointia. Tämä tarkoittaa diplomaattista hymyä ja nyökyttelyä, yhteistyön jatkuessa muodollisesti ennallaan ja kaikkien teeskennellessä, ettei mikään ole muuttunut.

Venäjän puolelta on muistutettu, että Ukrainan sodan “juurisyyt” ovat edelleen olemassa. Venäjä on karsastanut itsenäisen Ukrainan olemassaoloa, ja halunnut rajoilleen etupiiriä – johon Suomikin kuuluu.

Trumpin puolenvaihdon myötä nämä tavoitteet muuttuivat kertaheitolla Kremlille taas tavoiteltaviksi.

MEILLÄ ON SILTI yhä asioita, joihin voimme luottaa. Yksi niistä on Pohjoismaat.

Meillä on hyvin yhteiset arvot ja edut, joita Venäjän uhka varjostaa. Myös norjalaisesta energiasta riippuvainen Iso-Britannia, Baltian maat ja Puola ovat samassa tilanteessa. Näiden maiden koalitiosta löytyy yksi vahva pohja, jolle rakentaa.

Tavallaan voimme luottaa myös Euroopan unioniin. Komissio, Euroopan parlamentti ja muut elimet ovat demokratian ja vapauden asialla. Mutta Unkarilla on jäsenmaana keinot estää unionin päätöksentekoa, ja se on riski.

Trumpin kannattajille Viktor Orbanin Unkari on ollut suuri ihailun kohde. Siksi hän saa käytökselleen poliittista ja ehkä muutakin tukea Atlantin takaa.

Jos minulta kysyttäisiin, Unkarille voisi antaa lähtöpassit EU:sta. Meillä ei ole varaa unkarointiin rakentaessamme uutta, Venäjän uhkaan uskottavasti vastaavaa Eurooppaa.

TÄRKEIN LUOTTAMUKSEN resurssi löytyy kuitenkin Suomen rajojen sisältä, ihmisistämme.

Sen viimeisen Kansalaispulssin mukaan yleisesti ottaen toisiin ihmisiin luotti 70 prosenttia suomalaisista. Uskomme lähimmäistemme tekevän melko lailla parhaansa.

Minulta on viime viikkojen vyörytyksessä kysytty suoraan ja epäsuorasti monta kertaa, mitä tässä epävarmuuden tilanteessa voi tehdä.

Olen vastannut samalla tavalla kuin aina ennenkin: kun hoitaa omat hommansa, on tehnyt oman osansa. Ne hommat voivat kullakin olla mitä tahansa hyvin vastuunalaisista tehtävistä siihen, että saa pidettyä huolta edes itsestään, edes osittain.

Kaikissa olosuhteissa pyörivä arki on vahvan ja puolustuskykyisen yhteiskunnan merkki.

Osallistumalla siihen kukin osaltamme vahvistamme Suomea. Samalla panemme hanttiin kaikille yksinvaltiaille ja demokratian uhkaajille, sekä Trumpille että Putinille.