Monen suomalaisenkin juhannussuunnitelmat muuttuivat, kun venäläisen palkka-armeija Wagnerin johtaja Jevgeni Prigožin päätti nousta kapinaan.

Kapina oli julkilausutusti suunnattu puolustusministeriä Sergei Šoigua ja Venäjän asevoimien pääesikunnan päällikköä Valeri Gerasimovia vastaan. Mutta ilmassa vilisivät niin vallankaappauksen kuin sisällissodankin mahdollisuudet.

YHTÄ yllätyksellisesti kuin kapina alkoi, se myös loppui, satunnaisten kuolonuhrien jälkeen. Tilanne ratkesi jonkinlaiseen diiliin, jossa osapuolet sopivat asioista.

Millainen maa, sellainen kapina.

Kynnyksen yli Prigozinin sysäsi ilmeisesti määräys, että heinäkuun alussa Wagner siirtyy Venäjän puolustusministeriön alaisuuteen.

Käytännössä tämä olisi tarkoittanut Prigožinille häviötä pitkään jatkuneessa valtakamppailussa Šoigun ja Gerasimovin kanssa.

KESKINÄISELLE vihanpidolle Prigožinin ja puolustusministeriön välillä saatettiin kylvää alku jo viitisen vuotta sitten Syyriassa.

Syyrian hallintoa vastustaneet kapinalliset pitivät hallussaan Conocon kaasukenttää, tukenaan pieni joukko yhdysvaltalaisia erikoisjoukkoja.

Venäjä ja Yhdysvallat pitivät tuolloin tarkkaa huolta, etteivät maiden joukot joutuneet taisteluun toisiaan vastaan. Kun Yhdysvaltain asevoimat ottivat lähestyvän sotilasjoukon takia yhteyttä venäläisten esikuntaan, sieltä vakuutettiin, etteivät lähestyjät ole Venäjän valtion sotilaita.

Näin he käytännössä antoivat yhdysvaltalaisille vapaat kädet murskata hyökkäys. Pääosin ilmavoimien toteuttamassa torjunnassa kuoli arviolta parisataa Wagnerin sotilasta.

Tästä on helppo vetää linja nykyhetkeen, jossa Prigožin syyttää videollaan raivoisasti Šoigua ja Gerasimovia wagnerilaisten ruumiiden äärellä.

Tässä Syyrian tapahtumassa tuli näkyviin myös se, miten Wagner ja palkkasotilaat ovat vain osa Prigožinin Concord -konsernia.

Sille tällaiset kaasukentät, öljylähteet ja kaivokset ovat tulonlähde. Kuten tässäkin tapauksessa, Wagner tarjoutuu ottamaan jonkin tulonlähteen haltuunsa vihamielisltä joukoilta ja sen jälkeen saa sen itse haltuunsa kokonaan tai osittain.

Näin toimiessaan konserni on ollut keskeinen Venäjän Afrikka-politiikan toteuttaja. Se tarjoaa autoritaarisille hallituksille laaja-alaista tukea, joukkomurhista sosiaalisen median strategiaan.

Tämä asema on todennäköisesti merkittävä tekijä, miksi kapinassa muun muassa useamman Venäjän ilmavoimien lentokoneen alas ammuttanut Prigožin on edelleen hengissä ja periaatteessa vapaalla jalalla.

KOKO Wagner on monella tapaa Putinin Venäjän kuva. Se on periaatteessa laiton toimija, mutta käytännössä osa valtiokoneistoa.

Wagner on väkivaltaisuudessaan brutaali eikä ihmishenki merkitse sille mitään.

Tämän väkivallan avulla paitsi käytetään valtaa, myös hankitaan rikkauksia. Wagnerin sotilaat ovat lojaaleja ennen kaikkea itselleen ja omalle joukolleen. Kuvaavaa on, että Wagnerin sisällä Progzinista käytetään myös nimitystä batya, suomeksi suurin piirtein iskä.

KREML kertoi Putinin tavanneen Wagnerin keskeiset johtajat viisi päivää kapinan päättymisen jälkeen. Jokin sopimus osapuolilla on tai oli.

Tällä hetkellä Venäjällä tai lännessäkään ei ole tietoa sen sisällöstä eikä varsinkaan siitä, noudatetaanko sopimusta. Ylipäätään koko tapahtumaketjun keskeisin piirre on, ettei asioista voi tietää. Sama epäselvyys koskee tällä hetkellä kaikkea valtapolitiikkaa Venäjällä.

Juhannuskapina ei periaatteessa muuttanut paljoakaan. Mutta se kertoi melkein minkä tahansa olevan mahdollista Venäjällä.

Vallitseva valta ja väkivaltamonopoli eivät olekaan ehdottomia. Prigožinin kapina näytti, miten halvaantunut Putinin huolella rakentama turvallisuuskoneisto oli tosipaikan edessä. Se ei lupaa hyvää Venäjän säilymiselle nykyisessä muodossaan.