Aiempi koulumenestys ei usein kerro riittävästi hakijan motivaatiosta. Pääsykokeessa tulee olla esimerkiksi soveltava essee, jossa motivaatiosta voidaan kertoa.

Ammattikorkeakoulujen pääsykokeet näen tässä onnistuneena. Kokeeseen etukäteen luettava aineisto ei ole valtavan laaja, ja kokeessa mitataan monipuolisesti myös motivaatiota. Amk-opintoihin pyrkivä haluaa monesti tehdä käytännönläheistä työtä, johon hänellä on myös kehittävä ote korkeakoulututkinnon ansiosta.

Yliopisto-opinnot ovat teoreettisempia. Ei ole turhaa lukea pääsykokeisiin, sillä opintojen aikana itsenäistä lukemista on todella paljon. Motivaatio näkyy siinä, kuinka pääsykokeeseen valmistautuu. Mutta on totta, että monen kirjan lukeminen on hieman liikaa. Lukemista voisi vähentää, ja ottaa kokeen rinnalle soveltavan osion.

Järjestelmä ohjaa nuoria hakemaan sellaiseenkin koulutukseen, joka ei ensisijaisesti kiinnosta. Jos haluamaansa koulutukseen ei pääse, on hyvä välivuoden aikana opiskella sellaista, joka tukee myöhemmin opintoihin pyrkimistä. Tai hankkia työkokemusta, josta on myös opinnoissa hyötyä.

Esimerkiksi tradenomikoulutus saattaa olla maisterikoulutuksen toinen vaihtoehto. Tradenomiopinnot valmentavat hyvin myös yliopistossa jatkamiseen. Onneksi koulutus on kehittynyt siihen suuntaan, että opintojen jatkaminen ristiin onnistuu.

Kalliita valmennuskursseja on kritisoitu. Mielestäni ne eivät kuitenkaan ole välttämättömiä, vaan jos motivaatio pääsykokeisiin lukemiseen ja opintoihin pyrkimiseen on, niin se vie jo pitkälle.

Ammatillisten opintojen jatkaminen korkeakoulussa on myös tärkeää. Korkeakoulu valmentaa tutkimukselliseen ja kehittävään työotteeseen, ja täydentää ammatillista osaamista laajasti. Ammatilliset opinnot käyneellä tulee olla tasavertaiset mahdollisuudet pyrkiä korkeakouluopintoihin.

Motivoitunut opiskelija on kaikkien etu. Innostuneella ja sitoutuneella opiskelijalla opinnot eivät veny, suoritukset ovat hyviä ja tie työelämään mielekkäisiin tehtäviin avautuu.