Selonteossa todetaan, että Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa. Urpilainen pitää puutteena, että tätä valintaa ei perustella riittävän selkeästi.

– Olisi ollut luontevaa kuvata se, että olemme nähneet, että Suomen ja Ruotsin pysyminen sotilasliiton jäsenyyden ulkopuolella tukee Pohjois-Euroopan vakautta, Urpilainen kirjoittaa blogissaan.

Pohjois-Euroopan vakaus on hänen mukaansa yksi keskeinen perustelu, jota vasten Suomen tulee jatkossakin arvioida omia ratkaisujaan.

Urpilainen näkee myönteisenä, että selonteossa korostetaan pohjoismaisen yhteistyön merkitystä Suomelle. Pohjoismaisuus on ollut tärkeää Suomen kansainväliselle asemalle: pohjoismaana Suomi on nähty osana länttä jo kylmän sodan aikana, ja pohjoismaana Suomen oli luonteva liittyä Euroopan unioniin kylmän sodan päätyttyä.

Selonteon ajoitus on Urpilaisen mielestä ongelmallinen. Suurin epävarmuus liittyy mahdolliseen Brexitiin eli Britannian eroamiseen EU:sta.

– Koko Eurooppa on tienhaarassa: edessä voi olla tiivistyvän ja uudistuvan yhteistyön tai eriytymisen tie. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk puhui Ison-Britannian mahdollisen EU-eron “ennakoimattomista geopoliittisista vaikutuksista”.

Urpilainen uskoo, että suurimmat vaikutukset koituvat Isolle-Britannialle itselleen niin sisäpolitiikalle, vaikutusvallalle, kauppasopimuksille, valuutan arvolle, asemalle finanssikeskuksena kuin koko kansantaloudelle.

Suomeen kohdistuvat vaikutukset olisivat Urpilaisen mukaan lähinnä epäsuoria esimerkiksi rahoitusmarkkinoiden kautta. Mutta suoriltakaan vaikutuksilta ei säästyttäisi, kun kyse on Suomen kuudenneksi suurimmasta kauppakumppanista.

– Suomen kannalta suurimmat vaikutukset liittyisivät kuitenkin siihen, miten Ison-Britannian ero vaikuttaisi Euroopan unioniin. Eron organisointiin liittyvät prosessit ja epävarmuudet vaarantaisivat EU:n taloudessa nähtävissä olevan elpymisen.

Urpilainen pelkää, että EU:n kansainvälinen arvovalta heikkenisi, koska unionia ympäröisi jatkossa sen mahdollista purkautumista koskeva keskustelu. EU:n kyky keskittyä ajankohtaisiin kriiseihin heikkenisi, kun epävarmuus muidenkin jäsenmaiden uusista vaatimuksista ja kansanäänestysprosesseista lisääntyisi.

– Hallitakseen näitä epävarmuuksia EU:n kehittämisessä saatetaan siirtyä uuteen vaihteeseen. Ison-Britannian lähtö saattaisi vapauttaa Saksan ja Ranskan edistämään yhteisiä näkemyksiään integraation syventämisessä niin taloudessa kuin turvallisuudessa. Euroalueen tiivistymiselle ei olisi pidäkkeitä, kun kaikki isot jäsenmaat olisivat yhteisessä valuutassa. Toisaalta syventäjien ja epäilijöiden kompromissi olisi tarpeen.

Urpilainen korostaa, että mahdollisesti syntyvässä uudessa tilanteessa Suomen Eurooppa-politiikan tulisi olla selkeätä.

– Turvallisuuden ja puolustuksen vahvistamisessa jarrumiehen rooli ei Suomelle sovi. Myös perinne velvoittaa: jo ulkoministeri Tarja Halosen ajoista olemme olleet eturintamassa EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisessä.

Urpilainen on optimistinen:

– Uskon, että Euroopasta tätä kykyä löytyy tiukan paikan tullen. Eurokriisikin osoitti kykymme uudistua ja säilyä yhtenäisenä: pohjoiselta löytyi solidaarisuutta, etelältä kykyä kansalliseen vastuuseen ja koko unionilta tahtoa talousintegraation syventämiseen.

– Viikon päästä olemme viisaampia siitä, mihin Suomen tulee varautua Euroopan tulevaisuuteen, Jutta Urpilainen kirjoittaa.