– Olen aina tykännyt väreistä. Kun olin kansanedustajana, joku haukkui, että ”sehän on kuin Tikkurilan värikartta”! Nyt sille voi jo nauraa, mutta kyllä se silloin kolahti, hän muistelee penkoessaan repustaan kutimensa kuvausta varten.

Pohjola keksi aikoinaan rahoittaa eduskuntavaalikampanjaansa erilaisin käsitöin, ja myöhemmin kuntavaalit ovat menneet sukkia kutoessa.

Tuija Pohjola vaikutti eduskunnassa vuosina 1995-1999. Pohjola ei ole lopulta hurjan pahoillaan, että kansanedustajuus jäi yhteen kauteen. Hänen sydämensä nimittäin sykkii enemmän kuntapolitiikalle. Hän aloitti SDP:n varsinaisena valtuutettuna Oulussa vuonna 1989.

Pohjola paljastaa jo pohtineensa, että joko riittäisi, että on vaikuttanut paikallispolitiikassa jo viidellä vuosikymmenellä. Moni kuitenkin toivoi hänen jatkavan. Päätökseen lähteä vielä ehdolle vaikutti myös se, että päätöksenteossa mukanaolosta on tullut elämäntapa.

– Minulle jokainen ihminen ja jokaisen ihmisarvo on tärkeä, ja haluan kaikin keinoin olla tekemässä sitä työtä, että eriarvoistuminen vähenee ja kaikilla ihmisillä on tasa-arvoisesti mahdollisuus olla onnellisia oululaisia, hän tiivistää sen, mikä häntä eniten motivoi.

LÄMMIN, YSTÄVÄLLINEN ja auttavainen. Sitkeä ja sinnikäs. Tehopakkaus. Hän näkee mahdollisuuksia sielläkin, missä joku muu näkee ylittämättömiä esteitä. Tällä tavoin Tuija Pohjolaa Vuoden valtuutettu -kilpailussa äänestäneet häntä kuvailivat.

– Tuija kuuntelee kaupunkilaisten tarpeita, keskustelee tasa-arvoisesti kaikkien kanssa ja perustelee ymmärrettävästi suunnitelmia ja ratkaisuja päätöksenteossa, yksi kirjoitti.

– Hän on vaikuttanut aktiivisesti ja pyyteettömästi kaupunginvaltuustossa ja -hallituksessa ja empaattisena ja yhteistyökykyisenä saanut paljon aikaan, kuvasi toinen.

Pohjolan halun ja kyvyn yhteistyöhön mainitsi moni, ja se on Pohjolankin mielestä yksi tärkeimpiä valtuutetun ominaisuuksia. Hän pitää yhteistyötä suuressa arvossa, ja sen ontuminen kuluneella vaalikaudella olikin yksi syy, joka sai hänet puntaroimaan vaaleihin lähtöä.

– Kulunut kausi on ollut hirveän raskas ja erilainen. Kielenkäyttö ja ihmisten kunnioittaminen ei ole ollut sitä, mitä sen pitäisi olla, Pohjola kertoo.

– Jokaista ihmistä pitää arvostaa ihmisenä ja jokaisella on oikeus mielipiteeseen. Voin olla tiukasti eri mieltä, mutta kertoa kuitenkin asiallisesti sen, että miksi olen tätä mieltä ja miksi nämä arvot ja asiat ovat minulle tärkeitä. Ei tarvitse lähteä mollaamaan sitä toista ihmistä, hän painottaa.

MONI OULULAINEN tuntee Tuija Pohjolan paitsi valtuutettuna myös uimaopettajana ja terveysliikunnan puolestapuhujana. Isolle joukolle hän on tuttu vapaaehtoistyöstä vuonna 1986 perustetussa Lintulammen asukasyhdistyksessä.

Pohjolaa voi kuvailla myös edelläkävijäksi, niin monia uusia juttuja hän on ollut kehittämässä. Pohjolan inspiroimana sai esimerkiksi alkunsa Oulun asukastupaverkosto, joka tarjoaa nykyisin matalan kynnyksen toimintaa kahdessatoista kaupunginosassa. Pohjolan vaikutuksesta asukasyhdistys rekisteröityi, sai silloisen Raha-automaattiyhdistyksen tuen ja perusti asukastuvan vuonna 1997.

– Sen jälkeen, kun kaupunginjohtaja Kari Nenonen vieraili asukastuvalla ja näki, että meillä oli siellä kaikenikäisiä ihmisiä ja monipuolista toimintaa, kaupungissa tehtiin päätös asukastupaverkoston rakentamisesta. Kaupunki maksaa tilat ja yhdistykset hoitavat toiminnan, Pohjola kiteyttää.

– Asukasyhdistyksessä tehdyistä asioista monet ovat olleet sellaisia, joita en ole saanut päättäjänä läpi, joten olen lähtenyt tekemään niitä vapaaehtoispohjalta. Sitä kautta on voitu kokeilla eri asioita ja näyttää niiden vaikuttavuus. Näitä juttuja löytyy kymmenien vuosien sisältä useita, hän kertoo.

Kun Pohjola puhuu sydäntään lähellä olevista asioista, hän on elementissään. Silmät säihkyvät ja kädet viuhtovat oulunkielisen pulputuksen tahdissa. Hän tuntuu saavan ekstra-annoksen virtaa, kun puhe on työstä ja työllistämisestä.

Lue Demokraatin ja SDP:n Vuoden valtuutettu -kilpailun voittajan Tuija Pohjolan koko haastattelu Demokraatista 9/21.