– Vaikka ongelmaan on pyritty tarttumaan, en usko, että tilanne on tästä näkökulmasta nuorten mielenterveyspalveluissa kymmenessä vuodessa kovin paljon parantunut, yli 40 vuotta nuorten mielenterveyspalveluiden parissa toiminut kriisipsykologi ja Helsingin yliopiston dosentti Salli Saari sanoo.

Tuusulan Jokelassa kymmenen vuotta sitten tapahtuneiden koulusurmien jälkeen asetettiin tutkintalautakunta, joka antoi 13 suositusta vastaavien tapauksien estämiseksi. Tutkintaryhmässä mukana olleen onnettomuustutkintakeskuksen johtavan tutkijan Kai Valosen mukaan yksi parannuskohde nousi kuitenkin ylitse muiden – nuorten mielenterveyspalvelut.

– Olin tiiviisti mukana lautakunnan työssä ja jos minulta kysytään, niin nostaisin nuorten mielenterveyspalvelujen kehittämisen tärkeimmäksi. Myös Kauhajoen tapaus tukee tätä.

Molempia koulusurmaajia oli kiusattu ja molemmilla oli lautakuntien mukaan mielenterveysongelmia, joiden takia he saivat lääkitystä. Esimerkiksi Jokelan koulusurmaajan vanhemmat olivat pyytäneet tälle lähetettä nuorisopsykiatrian poliklinikalle. Jo aiemmin tälle oli määrätty masennuslääkkeitä, mutta hänelle ei laadittu hoitosuunnitelmaa. Kauhajoenkaan koulusurmaaja ei päässyt koskaan psykiatrin vastaanotolle.

Sosiaali- ja terveysministeriön luvuista selviää, että nuorten psykiatrisen erikoissairaanhoidon avohoitokäynnit ovat lisääntyneet voimakkaasti. Viimeisen kymmenen vuoden aikana myös nuorisopsykiatriset sairaalahoitojaksot ovat lisääntyneet.

Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka kertoo, että nykyään akuuttia hoitoa saa todennäköisemmin kuin ennen. Vielä kymmenen vuotta sitten hoitoon saattoi olla puolen vuodenkin jono.

– Ihmiset sairastuivat syvemmin jonottaessaan. Nyt joillakin alueilla on satsattu akuuttiin avohoitoon, mikä itse asiassa säästää rahaakin, kun hoito ennaltaehkäisee tilanteen pahenemista, hän sanoo.

Myös lääkintöneuvos Helena Vorma sosiaali- ja terveysministeriöstä kertoo, että hoitoa on määrällisesti enemmän tarjolla ja hoitoon pääsy on parantunut. Isoin ongelma Vorman mukaan on se, että varhaisen vaiheen hoidossa ei ole usein riittävästi henkilöstöä.

– Kun henkilöstöä ei ole tarpeeksi, se lisää paineita lähettää lievissäkin tilanteessa potilas erikoissairaanhoitoon, joka tukkeutuu. Tällöin erikoissairaanhoitoa todella tarvitsevien on vaikeampi päästä hoitoon, Vorma kertoo.

Tilanne vaihtelee Vorman mukaan kunnittain ja sairaanhoitopiireittäin. Hän muistuttaa, että väkivallantekojen syynä ei voida pelkästään pitää mielenterveysongelmia. Taustalla on usein päihdeongelmia, väkivallan kohteeksi joutumista ja muita vaikeuksia. Nuorilla korostuvat sosiaaliset vaikeudet ja syrjityksi tai leimatuksi tuleminen ja yksin jääminen. Taustatekijät ovat samoja, oli mielenterveysongelmaa tai ei.

STT–OLLI-PEKKA PAAJANEN