Kotimaa
20.4.2016 19:00 ・ Päivitetty: 21.4.2016 19:56
Olavi Sydänmaalakka on nähnyt elämän nurjan puolen: ”Yksi asia, joka on aina pysynyt, ovat voileivät”
Olavi Sydänmaanlakalla on kymmenien vuosien työura elämän syrjäpoluille ajautuneiden ihmisten parissa. Hän on työskennellyt muun muassa vankiloissa ja lastensuojelussa, Aseman lapsissa, Helsinki Mission nuorten kriisipisteen johtajana sekä ollut perustamassa Walkers -kahvilan ja väkivaltakierteen katkaisuohjelman, Aggredin.
Tänä päivänä Sydänmaanlakka työskentelee Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtajana.
Hän kertoo olevansa ylpeä nykyisestäkin työstään, vaikka alkuun hän huomasi olevansa ennakkoluuloinen. Mielenterveyskuntoutujat ajatellaan helposti vain niiksi tyypeiksi markettien hedelmäpelien äärellä, joilla kuola kuivaa suupieliin ylimääräisen lääkityksen takia.
– Niidenkin tarinoiden takana on ihminen, jolla on ollut unelmia ja haaveita. Miten väärin onkaan, jos ihmisiä katsotaan vain oireiden vyyhdin kautta. Hekin, niin kuin jokainen muukin ihminen, kaipaavat tulevansa nähdyksi omana itsenään, Sydänmaanlakka pohtii.
– Minulle on ollut iso oppimisen latu, oppia kuulemaan ja näkemään ihmiset kokonaisina, näkemään heidän ilmiasujensa taakse.
Aina kun tulen töistä kotiin, teen kahdeksan voileipää. Voileivät ovat pieni, mutta tärkeä traditio.
Päihteet, väkivalta, rikokset. Media huutaa isoja otsikoita. Sydänmaanlakka on mietteliäs.
Lisää aiheesta
– Väitän, että ei väkivaltaisuus ole se ongelma. Ei se viina. Ei rikollisuus, mielenterveys tai masennus. Eivät ne ole ongelmia, mitkä pitäisi ratkaista. Ne ovat vain seurausta. Huutavien ääniä erämaasta.
Sydänmaanlakan mukaan yksi perusongelma on monien oireiden takana. Yksinäisyys. Ihmiset jäävät yksin. Ilman kontakteja, ilman toisten ihmisten katseita ja seuraa. Silloin muuttuu näkymättömäksi.
Olemassa olevana pysyy vain toisten ihmisten kautta.
– Asiakkaani ovat olleet joidenkin mittapuiden mukaan pahoja ja huonoja ihmisiä. Tunnen itse ihan suunnatonta yhteydentunnetta heidän kanssaan, Sydänmaanlakka pohtii.
– Täytyy muistaa, että jokainen ihminen on aina salaisuus. Mun duunissa kaikki punnitaan siinä, että osaatko olla läsnä ja rakentaa turvapaikan toiselle ihmiselle niin, että hän saa olla omana itsenään. Se on aivan jumalallista puuhaa, Sydänmaanlakka sanoo ja hymyilee.
Sydänmaanlakka ei syö työpäivän aikana mitään. Juo vain kahvia ja polttaa tupakkaa. Ja menee kotiin viiden hujakoilla.
– Aina kun tulen töistä kotiin, teen kahdeksan voileipää. Voileivät ovat pieni, mutta tärkeä traditio, Sydänmaanlakka miettii.
– Elämässäni moni asia on mennyt rikki, mennyt huonosti, lähtenyt pois. Mutta yksi asia, joka on aina pysynyt, ovat voileivät. Voileipieni kanssa minulla on sellainen olo, että kaikki on niin kuin ennenkin, ja olen kotona.
Lue Olavi Sydänmaalakan koko haastattelu torstaina 21.4. Demokraatista.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.