Luotto järjen voittoon on aina ollut yksi turvallisuuspolitiikkamme tärkeimmistä hiljaisista oletuksista. Olemme olettaneet, että Suomeen hyökkääminen olisi järjetöntä, ja läntisten demokratioiden oma etu on säilyä luotettavina ja vahvoina Suomen ystävinä.

Mutta hallitaanko maailmaa järjellä?

Tiedustelupalvelu vuoronsa jälkeen varoittaa Kremlin hautovan vakavasti Naton haastamista, mutta Yhdysvallat jatkaa irtautumistaan Euroopan puolustuksesta. Korvaavia suorituskykyjä ei ole.

Esimerkiksi viime vuoden elokuisessa Dobropilian taistelussa venäläiset keskittivät reilun kymmenen kilometrin rintamalle arviolta seitsemän prikaatia.

EN EDES ole eniten huolissani perinteisestä sotavoimasta, koska sotilaiden kärsimykset eivät Kremlin herroja kuitenkaan hetkauta.

Olen huolissani ennen kaikkea optimistisia virhear­vioita ja siten sotia ennalta ehkäisevän ydinpelotteen rapautumisesta. Britannian ja Ranskan pienet arsenaalit eivät riitä paikkaajiksi, vaikka voisimmekin luottaa Lontoon tai Pariisin olevan uhrattavissa Helsingin pelastamiseksi.

Tätä kirjoittaessa näyttää sitä paitsi todennäköiseltä, että lähivuosina molempia maita, ehkä Saksaakin, johtaa laitaoikeistolainen, Kremliä myötäilevä hallitus.

Maantieteelle emme tunnetusti voi mitään. Venäjä ei ole länsi- ja eteläeurooppalaisille äänes­täjille eksistentiaalinen uhka.

Vetoomuksemme kantaisivat ehkä pidemmälle, jos olisimme olleet takavuosina solidaarisempia eteläisille jäsenmaille. Mutta menneitä ei voi muuttaa.

EPÄVARMATKIN ystävät ovat toki aina tyhjää parempia.

Suomalaisten on kuitenkin harkittava kylmäverisesti Suomen vaihtoehtoja. Päätä ei saa työntää santaan, kuten isovanhempamme tekivät turvallisuuspolitiikan oletusten luhistuessa 1930-luvulla.

Ehdotan monikärkistä strategiaa: pyrkikäämme vahvistamaan Euroopan ja demokratioiden yhtenäisyyttä, samalla varautuen vakavasti siihen, että maailmaa ei hallitakaan järjellä. Meillä on oltava varasuunnitelma, ja varasuunnitelman varasuunnitelma.

Jos länsi pettää, varalla tulisi olla jo esimerkiksi Itämeren maiden yhteinen puolustusjärjestely.

Ja jos saisin päättää, olisin jo aloittanut keskustelut yhteisestä hankkeesta oman, uskottavan pelotteen hankkimiseksi.