Kolumnit
8.2.2026 06:30 ・ Päivitetty: 7.2.2026 13:49
Joko nyt olisi Pohjolan yhteisen ja uskottavan ydinasepelotteen aika?
Mikä on Suomen strategia, jos maailmaa ei hallitakaan järjellä?
Luotto järjen voittoon on aina ollut yksi turvallisuuspolitiikkamme tärkeimmistä hiljaisista oletuksista. Olemme olettaneet, että Suomeen hyökkääminen olisi järjetöntä, ja läntisten demokratioiden oma etu on säilyä luotettavina ja vahvoina Suomen ystävinä.
Mutta hallitaanko maailmaa järjellä?
Tiedustelupalvelu vuoronsa jälkeen varoittaa Kremlin hautovan vakavasti Naton haastamista, mutta Yhdysvallat jatkaa irtautumistaan Euroopan puolustuksesta. Korvaavia suorituskykyjä ei ole.
Vaikka Euroopassa on raivonnut suursota pian neljättä vuotta, jopa maavoimien yksiköistä on pulaa. Esimerkiksi eurooppalaisen suurvalta Saksan asevoimat saavat liikekannalle enintään kahdeksan prikaatia.
Esimerkiksi viime vuoden elokuisessa Dobropilian taistelussa venäläiset keskittivät reilun kymmenen kilometrin rintamalle arviolta seitsemän prikaatia.
Jos länsi pettää, varalla tulisi olla jo esimerkiksi Itämeren maiden yhteinen puolustusjärjestely.
Lisää aiheesta
EN EDES ole eniten huolissani perinteisestä sotavoimasta, koska sotilaiden kärsimykset eivät Kremlin herroja kuitenkaan hetkauta.
Olen huolissani ennen kaikkea optimistisia virhearvioita ja siten sotia ennalta ehkäisevän ydinpelotteen rapautumisesta. Britannian ja Ranskan pienet arsenaalit eivät riitä paikkaajiksi, vaikka voisimmekin luottaa Lontoon tai Pariisin olevan uhrattavissa Helsingin pelastamiseksi.
Tätä kirjoittaessa näyttää sitä paitsi todennäköiseltä, että lähivuosina molempia maita, ehkä Saksaakin, johtaa laitaoikeistolainen, Kremliä myötäilevä hallitus.
Maantieteelle emme tunnetusti voi mitään. Venäjä ei ole länsi- ja eteläeurooppalaisille äänestäjille eksistentiaalinen uhka.
Vetoomuksemme kantaisivat ehkä pidemmälle, jos olisimme olleet takavuosina solidaarisempia eteläisille jäsenmaille. Mutta menneitä ei voi muuttaa.
EPÄVARMATKIN ystävät ovat toki aina tyhjää parempia.
Suomalaisten on kuitenkin harkittava kylmäverisesti Suomen vaihtoehtoja. Päätä ei saa työntää santaan, kuten isovanhempamme tekivät turvallisuuspolitiikan oletusten luhistuessa 1930-luvulla.
Ehdotan monikärkistä strategiaa: pyrkikäämme vahvistamaan Euroopan ja demokratioiden yhtenäisyyttä, samalla varautuen vakavasti siihen, että maailmaa ei hallitakaan järjellä. Meillä on oltava varasuunnitelma, ja varasuunnitelman varasuunnitelma.
Jos länsi pettää, varalla tulisi olla jo esimerkiksi Itämeren maiden yhteinen puolustusjärjestely.
Ja jos saisin päättää, olisin jo aloittanut keskustelut yhteisestä hankkeesta oman, uskottavan pelotteen hankkimiseksi.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.
Lisää aiheesta
Ulkomaat
7.2.2026 08:20
Ranskan ydinase ja sotilasmahti ovat yhä pelote Venäjälle, siksi niistä puhutaan nyt
