Kriisitilanteet nostavat pintaan esivanhemmilta perittyjä vaistoja. Koska ihmiset ovat erilaisia, osa luottaa hädän hetkellä yhteistyöhön ja osa huhuilee vahvaa johtajaa.

Yhteistyöstä haaveilevat kansalaiset haluavat osallistua ja tehdä itse. Suurten johtajien kaipuu on tavanomaisempaa lammaslaumoissa.

Suomalainen palkansaajaliike ja sopimusjärjestelmä ovat yhteistyön tulosta.

Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) mukaan suomalaiset eivät ole ansainneet nykyistä elintasoaan. Ihmisten pitäisi ymmärtää kärsiä.

Juha Sipilä (kesk.) yritti pääministerikaudellaan kaupata talous- ja työmarkkinauudistuksiaan talkoina ja yhteiskuntasopimuksena.

Sipilä veti retorisesti oikeista naruista, mutta toteutus jäi elinkeinoelämän mielestä puolitiehen. Sovittiin liikaa ja osa uudistuksista vesittyi.

Petteri Orpon (kok.) hallitus on todennut, ettei homma edisty sopimalla. Taloutta ja työmarkkinoita on päätetty uudistaa sanelemalla.

Tilanne on vaihtoehdottomuudessaan harvinainen. Siksi myös palkansaajajärjestöjen vastatoimista on tulossa historiallisen kovia.

Valtiovarainministeri Purra ja elinkeinoelämä ovat puhuneet ay-liikkeen tekemästä kiristyksestä. Elinkeinoministeri Wille Rydman (ps.) vertasi 1,5 miljoonan jäsenen palkansaajaliikettä rikollisjärjestö mafiaan.

Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) johtaja Ilkka Oksala kysyi, miksi eduskuntavaaleja ylipäänsä järjestetään, jos Teollisuusliitto saa vesittää hallitusohjelman.

Purra, Oksala ja Rydman tietävät hyvin, että Teollisuusliitolla on lupa lakkoilla siinä missä elinkeinoelämällä lobata ja kansalaisilla osoittaa mieltään, jos hallituksen hankkeet ovat niiden etujen vastaisia.

Poliittinen elämä ei ole tottelemista, vaan aktiivista vuoropuhelua, lobbaamista ja joskus painostamistakin.

BRITANNIASSA 1600-luvulla keksitystä parlamentarismista on tullut länsimaisen hallintojärjestelmän standardi, jota on sovellettu Suomessakin koko itsenäisyyden ajan.

Hallituksen tulee parlamentarismissa nauttia eduskunnan luottamusta. Elinkeinoelämä ja ammattiyhdistysliike käyttävät valtaansa korporaatioina osana kansalaisyhteiskuntaa. Niin kauan kuin tuo valta on läpinäkyvää, se ei uhkaa parlamentarismia.

Suomalainen palkansaajaliike on perinteisesti ollut vahva, tosin sen suurin menestysaika on jo historiaa.

Epäilen, ettei hallituksen työelämäuudistuksissa ole ensisijaisesti kyse taloudesta tai työllisyydestä, vaan vallasta. Työnantajat ja elinkeinoelämä haluavat enemmän. Nyt siihen on haistettu mahdollisuus.

Jos työelämäheikennykset toteutuvat, historiaan siirtyy myös osa suomalaista yhteistyön ja sopimisen kulttuuria, jolla maassamme on selvitty huonoina aikoina.