Lähes jokaisen suomalaisen muistiin on jäänyt Itämeren valtava laivaonnettomuus, jossa kuoli 852 ihmistä. Kyseessä oli Estonia-laivan uppoaminen kolmekymmentä vuotta sitten 28.9.1994. Suuri osa muistaa sen edelleen hyvin. Vaikka tässä onnettomuudessa ei menehtynyt “kuin” kymmenen Suomen kansalaista, se tuntui koskettavalta.

Jos ihmishenkiä vaatineet tapahtumat ovat meitä kauempana, emme noteeraa niitä samalla tavalla. Ovatko kauempana olevien henkilöiden tapahtumat meille vähemmän merkityksellisiä? Onko ihmishengen arvo kiinni etäisyydestä?

MAAILMAN KRIISIPAIKOISTA meille yksi vähiten tuttuja on Sudan, koska maa on kaukana meistä – Afrikassa.

Yhtä suuren henkisen etäisyyden takana meistä on Myanmar. Kovin kaukana. Siellä sodassa on kuollut vuonna 2023 viranomaisten arvioiden mukaan liki 16 000 ihmistä. Suhteutettuna Estonian tapahtumaan vainajien määrä on 18-kertainen.

HIUKAN LÄHEMPÄNÄ ja tutumpia meille ovat Välimeren rannalla olevat Israel, Gaza ja Länsiranta. Ihmishenkien menetys siellä meneillään olevassa sodassa on järkyttävä. Israelin ja Hamasin välisissä yhteenotoissa on menehtynyt pelkästään vuoden 2023 aikana noin 50 000 paikallista. Kuolleiden lapsien osuus tässä sodassa on suuri – noin kolmasosa uhreista.

Suhteutettuna Estonian onnettomuuteen uhriluku on 58-kertainen.

Suurin ihmishenkien menetys on tapahtumassa Ukrainan valtiossa. Venäjän hyökkäyksen takia ihmisiä on kuollut parissa vuodessa noin 300 000. Se vastaa 352-kertaisesti Estonian uhrien määrää.

Ukrainan tilanne on tullut meille kaikkein läheisemmäksi. Ehkä siksi, että olemme valtiona tukeneet Ukrainaa jo noin 1 500 miljoonan euron edestä. Tämäkin monivuotiseksi pitkittyvä sota on tullut meidän olohuoneisiimme uutisten välityksellä.

Olemme myös saaneet sotaa pakoon lähteneitä Ukrainan kansalaisia maahamme ja antaneet vapaaehtoistyönä lahjoituksia Ukrainaan. Mutta sotaan tai surmansa saavien ihmisten virtaan ei vielä näy loppupäivää.

KAIKKI EDELLÄ kuvatut tapahtumat vastaavat laskennallisesti 443:n Estonia-laivan tragediaa.

Vaikka sotia ei voi verrata onnettomuuksiin, yhteistä on se että kaikissa kriiseissä ja tragedioissa kuolee ihmisiä ennenaikaisesti. Myös sivullisia ja syyttömiä.

Jos Suomen lähivesillä jonain yhtenä päivänä uppoaisi 443 matkustajalaivaa kaikkine mukanaolijoineen, suhtautuisimme varmaan asiaan eri tavalla. Huutaisimme päättäjille epäuskoisina, ottaisimme kantaa meriturvallisuuteen, vaatisimme muutoksia ja katastrofien ennaltaehkäisemisen keinoja.

Vastaavan ihmismäärän menettäminen on kuitenkin jo tapahtunut. Ja tämä on tapahtunut ihmisten omalla tekemisellä, yhä jatkuen.

Kirjoittaja on puolueosaston puheenjohtaja (sd.) Mustasaaresta.