EU:ssa on tiivistettynä lähdetty siitä, että tekoälyä tulee säädellä, myös sen riskeistä on oltava kartalla eikä monella tapaa hahmottumatonta ja muuttuvaa teknologiaa saa käyttää miten ja missä hyvänsä.

Yhdysvalloissa ja Kiinassa teknojätit saavat mellastaa valvomatta, ja niillä on myös taloudellista selkänojaa ja teknistä etumatkaa. Tämä on herättänyt kysymyksiä, onko Euroopalla ja EU-alueella enää mahdollisuuksia pärjätä tekoälymarkkinoilla, tai ylipäätään vaikuttaa kehityksen suuntaan. Tällä hetkellä 80 prosenttia tekoälyteknologiasta tulee Euroopan ulkopuolelta.

Henna Virkkunen korostaa, että vaikka kansainvälinen kilpailu on kovaa, se on myös jossain määrin ylikuumentunutta.

EUROOPASSA alan isoin pullonkaula liittyy Virkkusen mukaan infrastruktuurin puutteeseen. Tekoälyn kehittäminen vaatii kooltaan valtavaa laskennallista kapasiteettia; tekoäly kun ei ajattele eikä luo uutta, se laskee ja yhdistelee.

– EU:ssa on tehty päätökset 19 tekoälytehtaasta, jossa supertietokoneen ympärille kerätään laadukasta dataa. Toiminnassa tuodaan yhteen tekoälyn kehittäjät, julkisyhteisöt ja yritykset, Virkkunen kertoo.

Virkkusen mukaan samalla pystytään avaamaan laskentakapasiteettia start up -yrityksille ja tutkijoille. Tällä hetkellä toimintaan on pitkät jonot.

– Samasta syystä helmikuussa 2025 unionissa lanseerattiin ajatus neljästä tai viidestä gigatehtaasta, eli vielä nykyistä isommista yksiköistä. Komissiossa mietittiin, että riittääköhän näihin kiinnostusta, mutta alustavan kiinnostuksensa ilmoitti 76 konsortiota – myös Suomesta.

Tekoälytehtaat eivät tupruta ilmaan saasteita, mutta kuluttavat luonnonvaroja toisella tapaa. Virkkusen mukaan EU:ssa etsitään mahdollisimman energiatehokkaita teknologioita sekä veden- ja sähkönkulutuksen huomioivia ratkaisuja.

– Suomessa on saatavilla runsaammin puhdasta energiaa kuin monissa muissa EU-maissa, ja se on kilpailuvaltti.

LOKAKUUSSA EU esitteli tekoälyn käyttöönottostrategiansa, johon kuuluu 11 Euroopan menestyksen kannalta keskeistä sektoria. Ne ovat terveydenhuolto, lääketeollisuus, energia, liikenne, valmistava teollisuus, rakentaminen, maatalous, puolustus ja kulttuuri.

Strategialla pyritään Virkkusen mukaan nimensä mukaisesti edistämään tekoälyn käyttöönottoa siellä, missä se hyödyttää eurooppalaisia aloja ja yrityksiä eniten. Käytännössä kyse on siitä, että vaikkapa mainittuja EU:n rahoittamia supertietokoneita saadaan tehokkaasti yhteiskuntien käyttöön.

– Euroopassa todella kehittyneen ja toimivan robotiikan yhdistämisellä tekoälyyn pystytään tehostamaan toimintaa auto- ja muussa teollisuudessa. Terveydenhuollossa on iso potentiaali siinä, miten tekoälyä voidaan käyttää entistä paremmin apuna sairauksien diagnosoinnissa ja hoidon vaikuttavuudessa, Virkkunen antaa esimerkkejä.

Suurimmat mahdollisuudet tekoälyn hyödyntämisessä komissaari näkeekin tällä hetkellä lääketeollisuudessa ja terveydenhuollossa, etenkin erikoissairaanhoidossa.

– Sillä voitaisiin tuoda palveluja seuduille, joissa niitä ei ole muuten saatavilla. Energiatehokkuus, liikenneturvallisuus ja maatalous ovat niin ikään aloja, joissa tekoäly voi auttaa tulevaisuudessa paljon. EU-alueella kolmasosa maanviljelijöistä on ylittänyt eläkeiän, eikä ammatti kiinnosta nuoria.

VIRKKUNEN korostaa, ettei kyse ole vain ylätason hankkeista. Mukaan halutaan pienyritykset, joille tekoäly voi olla kaukaiselta ja hankalalta tuntuva asia.

– EU:ssa on innovaatiokeskuksia, jotka ovat aiemmin auttaneet pienyrityksiä digitalisaatiossa. Nyt painopistettä siirretään siellä tekoälyn käyttöönoton suuntaan.

EU:ta moititaan usein – eikä aivan syyttä – hitaudesta, byrokraattisuudesta ja kankeudesta. Joukko eurooppalaisia suuryhtiöitä ja EU:n kilpailukykyraportin laatinut Mario Draghi, Euroopan keskuspankin entinen pääjohtaja, esittivät hiljattain unionin tekoälyasetukselle vuoden lykkäystä.

Esitystä perusteltiin sillä, että liian tiukkana pidetty sääntely voi hidastaa innovaatioita, mutta Virkkusen mukaan juuri lykkääminen loisi epävarmuutta ja hidastaisi niitä.

Kärsivällisyys, tutkimukseen perustuva kehitystyö ja tietty määrä sääntelyä voivat pidemmän päälle olla tekoälynkin kanssa etu, ei haitta.

– Kuten uusien teknologioiden kohdalla usein käy, alkuvaiheessa vauhti, hype ja odotukset ovat niin kovat, ettei niille ole katetta. Lyhyellä aikavälillä voi tulla pettymyksiä, kun teknologia ei lunastakaan lupauksia eikä mullista asioita, mutta pidemmän aikavälin muutokset voivat olla jopa luultuja merkittäviä, Virkkunen sanoo.

HYPEN takana on myös taloudellisia ja yhteiskunnallisia pyrkimyksiä, jotka liittyvät julkiseen puheeseen. Jotkut tahot hyötyvät aina siitä, että teknologinen tai mikä tahansa murros esitetään väistämättömäksi luonnonvoimaksi eikä siksi, mitä se on: ihmisten valintojen, pyrkimysten ja toimien seuraukseksi.

Suomessa tekoälykeskustelua hallitsee kansallinen erityispiirre, jota ei vastaavassa laajuudessa muussa Euroopassa näe. Eli lähinnä kiilusilmäinen hekumointi sillä, kuinka monta ammattia, tehtävää, työpaikkaa ja työntekijää tekoäly ”väistämättä ihan pian korvaa”, ja kuinka sen avulla päästään lisäämään jo nyt vuodesta toiseen jatkuvia massairtisanomisia – ja siinä sivussa EU-alueen kärkipään työttömyyttä.

Toisaalta esimerkiksi Teknologiateollisuus on julkisesti kritisoinut tekoälyllä pelottelua sekä katteettomaksi että psykologisesti epäviisaaksi, ja perännyt rakentavampia lähestymistapoja ja viestintää.

Myös kansainvälisten tekoälyfirmojen asiantuntijat ovat suomalaismedioiden haastatteluissa toistuvasti toppuutelleet villeimpiä skenaarioita ja muistuttaneet tekoälyn luonteesta: se on kehitysvaiheessa oleva ja monella tapaa keskeneräinen teknologia, ei kaikkivoipa epäjumala.

Henna Virkkunen myöntää, että kaikki tällä hetkellä käytössä olevat tekoälymallit tekevät isoja määriä virheitä, jopa hyvin yksinkertaisissa kysymyksissä – kuten kuka tahansa tekoälyä työssään käyttävä tai pelkkää internetin meemi- ja somevirtaa seuraava voi vahvistaa.

Virkkusen mukaan tekoäly tulee jatkossakin todennäköisesti tarvitsemaan ihmisen ohjausta ”muissa kuin hyvin rutiiniluontoisissa asioissa”. Samalla syntyy uusia työtehtäviä ja -käytäntöjä.

– Näkisin, että tekoäly voisi täysin korvata lähinnä sellaisia vaarallisia ja ikäviä töitä esimerkiksi kaivosteollisuudessa, joita ihmiset eivät mielellään tee, hän kommentoi.

EU:N parjattu sääntely takaa esimerkiksi sen, ettei tekoälytoimintoja voi tuoda markkinoille eikä ottaa käyttöön testaamatta ja ilman ihmisen kontrollia niin sanotuissa korkean riskin tehtävissä, kuten sairaaloissa tai liikenteenohjauksessa.

Unionin tekoälyasetuksen (AI ACT) ensimmäisessä, helmikuussa voimaan tulleessa osioissa kiellettiin täysin tietyt tekoälyyn perustuvat erittäin korkean riskin toiminnot, kuten Kiinasta tuttu ihmisten kasvojentunnistus ja ”pisteytys” julkisilla paikoilla sekä tunteiden reaaliaikainen seuranta työpaikoilla.

Jokainen voi halutessaan miettiä, millainen yhteiskunta ja (työ)elämä kansalaisia odottaisi, mikäli tällaista sääntelyä ei olisi.

Henna Virkkunen kertaa, että elokuussa voimaan tulleessa toisessa osiossa säädellään ChatGPT:tä ja muita vastaavia tekoälyn kielimalleja niin, ettei niiden sisällöstä voi löytyä ohjeita vaikkapa kyberhyökkäyksen tai kemiallisen aseiskun tekoon.

– Viimeisessä eli vuoden kuluttua voimaan tulevassa osiossa määritellään se, miten tekoälyä saa käyttää esimerkiksi työpaikkojen rekrytoinneissa ja pankkilainan tai opiskelupaikan haussa. Tällaisten korkeariskisten mallien pitää täyttää tietyt standardit ja läpäistä testit, eikä niitä saa käyttää sillä oletuksella, että tekoäly tekisi jotenkin automaattisesti oikeita tai parempia päätöksiä.

Virkkusen mukaan sääntelyä tarvitaan sitä enemmän, mitä enemmän tekoälyä käytetään ihmisten elämään vaikuttavien päätösten tekoon ja mitä korkeammat riskit siinä on.

– Mielestäni tämä EU:n riskiperusteinen lähtökohta sääntelylle ja käytölle on oikea. Suurimmassa osassa tekoälyn käyttötarkoituksia riski on matala tai olematon, mutta ei kaikissa. Kyse on myös demokratiasta ja ihmisten luottamuksesta tekoälyyn.

TIETOMASSA, jota tekoäly käyttää laskelmiinsa, ei ole neutraalia, objektiivista tai edes kattavaa. Sen sisällön ja preferenssit määrittävät pitkälti samat tahot, jotka käyttävät nyt tekoälyfirmoissa ja maailmantaloudessa valtaa muutenkin – eli amerikkalaiset ja kiinalaiset teknojätit.

– Tämänkin vuoksi Eurooppa tarvitsee tekoälyä, jonka pohjana ovat maanosan omat lait, arvot, kielet ja kulttuurit. Yhtä lailla täällä täytyy pyrkiä löytämään keinoja, jotka estävät tekoälyn vinoutumisen. Sehän oppii koko ajan datasta, jota sinne syötetään, ja kehittää itseään sen mukaan, Henna Virkkunen sanoo.

Virkkunen vertaa tilannetta internetin yleistymiseen 1990-2000-luvulla.

– Silloin oltiin vakuuttuneita, että internet tulee demokratisoimaan päätöksentekoa, lisäämään tasa-arvoa ja kaikkien pääsyä tiedon lähteille. No, on niinkin tapahtunut, mutta kehityskulut ovat tunnetusti olleet myös vähemmän auvoisia, hän hymähtää.

TEKOÄLYN tieteellisen tutkimuksen, riskien ja haittavaikutusten huomioimisen ja sääntelyn tarve kumpuaa Virkkusen mukaan lopuksi hyvin perustavanlaatuisista asioista.

– Tekoälystä ei saa tulla villiä länttä, jossa eivät päde mitkään normaalielämän säännöt ja jonka toiminnoista päättää muutama teknomiljardööri. Siihen tarvitaan myös kansalaisten digitaitoja, medialukutaitoa ja etenkin riippumatonta vapaata mediaa. Tekoälyäkin kun valitettavasti käytetään disinformaatioon, valeuutisiin, vihankylvöön ja yhteiskuntien vakauden ja turvallisuuden rapauttamiseen.

Henna Virkkuselle on selvää, että vaikka tekoäly olisi kuinka mullistava teknologia, se on silti väline: renki, ei isäntä.

– Mielestäni kaikessa teknologiassa ihmisen pitää pysyä kuskin paikalla. Somealustojen addiktoivuuden ja niiden negatiivisten vaikutusten ihmisten hyvinvointiin ja kanssakäymiseen, lasten ja nuorten kasvurauhaan, vastakkainasettelun ja väärän tiedon lisääntymiseen ja muuhun vastaavaan pitäisi olla riittävä näyttö siitä, ettei teknologia saa ohjata ihmistä, vaan päinvastoin. Vastuu siitä on sekä lainsäädännöllä, yrityksillä että kansalaisten omalla toiminnalla.