Itselleni joulu tarkoittaa hyvää ruokaa, herkuttelua ja tietenkin elokuvia. Kaikki tämä tavallisesti hyvässä seurassa. Jouluna on aikaa ja sukulaisten luona tulee käytyä sekä vietettyä enemmän aikaa kuin arkena. Tai siis… Ainakin näin normaalisti joulu on edennyt. Joulunpyhinä Komisario Palmun erehdys vaakatasossa konvehtien kera. Hidas aamu ja lähtö katsomaan mitä sukulaislapset ovat saaneet lahjaksi. Perillä kahvia ja taas hiukan (ja sitten hiukan lisää) jouluherkkuja. Ja aina päivälliseksi jouluruokaa. Ja sitten taas hieman suklaata.

Tämä aika ja rajoitukset tarkoittavat erilaista joulua lähipiirissäni – kuten miltei kaikkialla muuallakin. Näihin kuitenkin sopeudutaan. Tämä jouluna ei vierailla lähipiirissä tai muuallakaan. Siksi onkin erityisen tärkeää juuri tänä jouluna pitää yhteyttä toisilla tavoilla, vaikkapa ihan perinteisesti soittamalla läheisille ja ystäville. Varsinkin jos joulukorttien postitus on jäänyt hieman viime tippaan.

Jouluna monella meistä on siis edessä poikkeukselliset ajat. Ehkäpä tätä pitääkin lähestyä positiivisesti. Nyt on hyvä aika uudistaa omia joulunvieton tapoja ja luvan perästä keksiä jotain erityisen kivaa menneen vuoden vastapainoksi. Ihan jo pelkkä lepo ja akkujen latailu on myös erittäin hyvä vaihtoehto.

Olen kuitenkin toiveikas tulevan suhteen. Joulu mennään vielä poikkeuksellisesti, mutta uusi vuosi antaa näkymän paremmasta. Toivon, että ensi keväänä puhutaan taas vappuna toreilla ja ystävien muistelu palaa taas yhteiseksi ajaksi. Ja sitten taas ensi jouluna ollaan taas isommilla porukoilla koolla ja kurotaan kiinni yhteisöllisyysvajetta tältä vuodelta. Nyt juhlitaan maltilla, jotta huomenna on paremmin kuin tänään.

Rauhallista joulunaikaa!