– Sanotaan, että jos olisi ollut mahdollista tehdä kahden vuoden diili jatkosta, niin olisin sen ottanut. Vaikka kun maailmalle katsoo, niin hilluuhan Silvio Berlusconikin siellä vielä kasikymppisenä, ja on niitä muitakin. Mutta silti ajatus siitä, että jäisin eduskunnasta eläkkeelle 80-vuotiaana, ei tunnu järkevältä, kansanedustaja Jukka Gustafsson (sd.) kertoo.

Ikkunan takana maisema vaihtuu vilisten – olemme aamujunassa matkalla Tampereelta Helsinkiin. Gustafsson on toiminut kansanedustajana vuodesta 1987, joten tämä matka on todella tullut tutuksi. Hänellä on asunto Helsingissä, mutta hän kulkee lähes päivittäin Tampereelle.

– Minusta on aina kiva tulla illalla kotiin, eikä jäädä Helsingin kiusauksiin, hän virnistää.

– Kun eduskuntaan tulee uusia, taiteilijoita ja muita, heillä voi olla sellainen ”tässä, nyt ja heti” -ajatus, mutta moni asia vaatii aika paljonkin työtä ja sitkeyttä, Gustafsson muistuttaa.

Tavoitteiden edistäminen ja työnsä tulosten näkeminen saattaa vaatia ylivaalikautista puurtamista. Gustafsson tietää, miltä tuntuu onnistua siinä ja saada siitä kiitosta. Toisaalta on myös niin, että usein suuri yleisö ei tunne lakien ja uudistusten taustoja ja tekijöitä, vaikka niillä olisi ollut suurikin vaikutus heidän elämäänsä.

– Politiikka on siitä kova laji, että ihmiset luulevat asioiden tippuvan taivaasta, Gustafsson kiteyttää.

TURUSSA syntynyt Jukka Gustafsson vietti lapsuutensa Pansiossa, parin telakan kupeessa. Pansio oli turvallinen, mutta myös vilkas. Oli hyvin toimiva urheiluseura Pansion Tähti ja seurakuntatalo, jossa oli paljon tapahtumia. Talvisin Gustafsson hiihti paljon. Kesäisin hän pelasi jalkapalloa, josta tulikin hänen ykköslajinsa.

Koulunkäynti oli muutoin mukavaa, mutta Turun suomalaisessa yhteiskoulussa henki oli Gustafssonista turhan oikeistolainen. Lähtemättömästi on jäänyt mieleen, kuinka esitelmä Väinö Linnan teoksesta Täällä pohjantähden alla sai opettajan reagoimaan voimakkaasti.

– Luokassa syntyi tavallaan henkinen konflikti, kun opettaja aika kovasanaisesti antoi ymmärtää, että Linnan kuvaus kansalaissodasta on väärä. Puoluepolitiikasta ei koulussa puhuttu, mutta lapsi ymmärtää vaistonvaraisesti asioita kunkin ihmisen lähtökohdista. 40 oppilaan luokasta ehkä vain kuusi oli työläistaustaisia. Tämä tapahtuma on jättänyt minuun kohtuullisen ison jäljen, se oli jotain aivan poikkeuksellista.

Keskikoulun jälkeen Gustafsson työskenteli Laivateollisuuden telakalla kuusi vuotta, opiskellen samalla työväenopistossa muun muassa sosiaalipolitiikkaa. Armeijan jälkeen hän lähti Kiljavalle SAK:n ammattiyhdistysopistoon.

– Se oli erinomaista aikaa, se oli minulle kirjaimellisesti kansankorkeakoulu. Pääsin syventymään kansantalouteen, historiaan, sosiaalipolitiikkaan. Sain kannustusta pyrkiä Tampereen yliopiston opetusjaostoon suorittamaan yhteiskunnallista tutkintoa (sosionomi). Aloitin opinnot syksyllä 1970. Jo alussa oli selvää, että haluan jatkaa myös tiedekuntaan, turkulainen kertoo tiestään Tampereelle.

Gustafsson pelasi opiskeluaikoinaan jalkapalloa SM-tasolla Tampereen Pallo-Veikoissa ja löysi aikaa opiskelijapolitiikallekin. Opinnot etenivät silti aikataulussa.

– Valmistuin viidessä vuodessa työmiehestä maisteriksi. Olin erittäin motivoitunut ja kurinalainen.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Jukka Gustafsson oli aikoinaan varma, että hän palaisi kansanedustajan hommista vielä Murikka-opiston rehtoriksi, mutta päätöksenteko eduskunnassa tempaisi mukaansa. Kuva: Nora Vilva

OPINTOJEN loppusuoralla Jukka Gustafsson kuuli Metallityöväen liiton ostaneen Teiskosta tontin, jolle se aikoi rakentaa oman koulutuskeskuksen. Gustafsson sai vinkin, että töitä voisi löytyä hänellekin. Ja niin löytyikin – ensin koulutussuunnittelijana ja sitten uuden Murikka-opiston ensimmäisenä rehtorina.

Gustafsson ymmärsi, ettei koulutuksen kehittäminen ole yhden miehen show. Hän hyödynsi suhteitaan Kiljavan opiston, Voionmaa-opiston ja E-instituutin rehtoreihin kerätäkseen kaiken mahdollisen ajankohtaisen tiedon aikuiskoulutuksesta.

Murikan koulutusten ytimessä oli alkuun luottamushenkilö- ja työsuojelukurssit, ja oppia tarjottiin myös muiden muassa ammattiosastojen puheenjohtajille ja sihteereille.

– Parin, kolmen vuoden kuluttua – natsat ensin hankittuani – esitin liittokokoukselle ja hallinnolle, että laajennetaan koulutusta vahvemmin koko jäsenistölle. Ay-tiedon peruskurssi, taloustiedon peruskurssi, kulttuuripolitiikan ja kansainvälisen politiikan kursseja, Gustafsson listaa.

– Murikassa käynnistyi myös ensimmäinen tietotekniikan kurssi vuonna 1983. Vaikka itse sanonkin, olimme koulutuksellisesti ajan hermolla.

Gustafsson kuvailee Murikkaa liiton jäsenistön yhteisölliseksi koulutuskeskukseksi, jossa oli aivan omanlaisensa henki. Ammattiosastot järjestivät linja-automatkoja Murikkaan ja rehtori olikin usein lauantaisin oppaana opistossa vieraileville. Murikassa Gustafsson todella viihtyi.

– Kun tulin valituksi eduskuntaan, ajattelin katsovani, mitä se eduskuntatyö on. Viihdynkö siellä, antaako se minulle jotain, voinko vaikuttaa asioihin. Olin ihan oikeasti sitä mieltä, kun olin pohjimmiltani kansan sivistäjä ja Murikka oli se mun juttuni, että minä palaan sinne. Toisen kauden jälkeen jätin tehtävän, jotta sijaiseni saa vakituisen paikan, Gustafsson kertoo.

JUKKA GUSTAFSSON kuvailee itseään politiikan kymmenottelijaksi, jolla on muutama vahva laji. Hän luettelee vahvuutensa: sivistys- ja koulutuspolitiikka, työmarkkina- ja yhteiskuntapolitiikka, pohjoismaisen hyvinvointivaltion kehittäminen. Hän oli ehtinyt jo perehtyä asioihin hyvin lähtiessään ehdolle eduskuntaan. Tuolloin 40-vuotiaana hän oli toiminut liki kymmenen vuotta Tampereen kaupunginvaltuutettunakin.

Aika eduskunnassa on ollut rikasta ja monella tavalla palkitsevaa. Erityisesti työ eri valiokunnissa on ollut Gustafssonille tärkeää. Hän on erityisen tyytyväinen saatuaan pitkäaikaisena sivistysvaliokunnan jäsenenä tehdä ”syvää jälkeä koulutuspolitiikkaan”.

– Olen monesti sanonut, että en olisi ollut näin pitkään kansanedustajana, jollen olisi saanut niin paljon iloa ja tyydytystä siitä, ja kokenut vaikuttavani eri asioihin valiokunnan jäsenenä, hän summaa.

Hän kertoo esimerkiksi sivistysvaliokunnan silloisen kokoomuslaisen puheenjohtajan kanssa tekemästään ”historiallisesta kompromissista”. Gustafsson esitti, että kokoomuksen vierastamasta nuorisokoulu-uudistuksesta voidaan luopua, jotta ammattikorkeakoulu-uudistus voi edetä.

Gustafssonin vuosiin kansanedustajana mahtuu monenlaisia saavutuksia, joista hän nostaa esiin muiden muassa talkootyön verottomuuden eteen tehdyn työn, eläkeläisiä kurittaneiden pankkimaksujen korjaamisen ja muutoinkin pienituloisten eläkeläisten aseman parantamisen.

LUONTEELTAAN empaattinen Jukka Gustafsson eläytyy heikossa asemassa olevien ihmisten puolustajana herkästi heidän ahdinkoonsa. Sen kuulee – hänen äänensä värisee, kun puheeksi tulee jollain tavalla kärsivien tai epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi tulleiden asiat.

Näin tapahtuu myös, kun hän muistelee ensimmäisen eduskuntakautensa loppuvaiheita. Suomi romahti ”maailmanennätyslamaan”, satoja tuhansia jäi vaille töitä, kymmeniä tuhansia terveitä yrityksiä meni nurin.

– Muistan sen syvällisen huolen, jota itse koin kansanedustajana. Että kuinka meidän käy, miten Suomi tästä kuopasta nousee. Se oli tavattoman ahdistavaa.

Demokraatin joulupukkina tänä vuonna esiintynyt Gustafsson jakoi risuja huonosti käyttäytyville perussuomalaisille, joiden puheet ovat koventuneet kiihtyvää tahtia vaalien lähestyessä. Tapa, jolla he lyövät sanoillaan hallitusta, ei lämmitä kansanedustajakonkarin mieltä lainkaan.

– Jos ajatellaan sitä kautta 1991-95, jolloin oltiin oppositiossa, niin kyllä minä olin aika kiltti poika sen synkän kauden ajan. Oppositiosta on helppo antaa julmaakin kritiikkiä. Itselläni on sellainen kuva, että vaikka totta kai hallituksen toimia kritisoinkin, olin myös osin hallituksen toimia ymmärtävä ja vaikean tilanteen näkevä.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Demokraatin perinteisessä jouluvisailussa parran taakse piilotettiin tänä vuonna kansanedustaja Jukka Gustafsson. Kuva: Nora Vilva.

ALUSSA MAINITUSTA ylivaalikautisesta puurtamisesta hyvä esimerkki on vuorotteluvapaa – saavutus, josta Jukka Gustafsson on erityisen ylpeä. Hän oli jo Murikan rehtorina perehtynyt Ruotsissa SAK:ta vastaavan työmarkkinakeskusjärjestön LO:n kirjaan Fri år mitt i livet eli vapaa vuosi elämän keskellä.

– Olin viehättynyt ajatukseen, että ihminen voisi siirtyä hetkeksi pois tästä oravanpyörästä, joten tein siitä puoluekokousaloitteen. Se hyväksyttiin. Meni muutama kuukausi, eikä mitään tapahtunut. Kysyin puoluesihteeri Ulpu Iivarilta, mitä puolue aikoo asialle tehdä. Hän sanoi, että kerää työryhmä ja ryhdy valmistelemaan. Tein työtä käskettyä, Gustafsson taustoittaa.

Työn pohjalta tehtiin esitys, jota ryhdyttiin viemään eteenpäin valtiollisen työryhmän asettamisella Holkerin hallituksessa. Välissä ehti olla Ahon hallituksen kausi ennen kuin alkoi tapahtua. Vuonna 1995 SDP nappasi vaaleissa ”supervoiton” ja pääministeripuolueen aseman. Gustafsson kuvailee paimentaneensa vuorotteluvapaan Lipposen I hallituksen ohjelmaan. Hän muistaa, kun työministeri Liisa Jaakonsaari (sd.) nimesi esittelypuheenvuorossaan lain häneltä etukäteen kysymättä.

– Eduskunta saa nyt käsiteltäväkseen hallituksen esityksen vuorotteluvapaakokeiluksi, Lex Gustafssonin, jota hallitus nyt ylpeänä esittää eduskunnalle, Jaakonsaari sanoi eduskunnassa lokakuussa 1995.

Kokeilussa oli puutteensa Gustafssonin visioon verrattuna, eikä vuorotteluvapaa ole vuosien mittaan pysynyt niin hyvänä kuin se parhaimmillaan oli. Sekin on politiikan todellisuutta.

– Harva voi sanoa, että on tehnyt lähes puoli miljoonaa ihmistä onnelliseksi. Niin monta ihmistä on tähän mennessä ollut vuorotteluvapaalla tai päässyt tekemään oikeita töitä sijaisena. Muistan, kun Tampereella yksi postimies pysäytti ja kiitti kädestä pitäen, että hän oli päässyt vuorotteluvapaalle.

– OPETUSMINISTERIN tehtävä oli kuin minulle tehty, oli onnenpotku, että sain sen. Ei käy kieltäminen, ettei se olisi ollut merkittävä tehtävä, Jukka Gustafsson sanoo.

Haastattelussa hän nostaa esiin yhden kuluvan vaalikauden tärkeimmistä uudistuksista. Oppivelvollisuuden laajentaminen on historiallinen koulutuspoliittinen saavutus, hän sanoo.

– Hallitusohjelmaneuvotteluissa olimme Pilvi Torstin kanssa demarien pääneuvottelijat ja saimme uudistuksen ohjelmaan. Sekin on yksi sinnikkään työn tulos, jossa olen ollut keskeisesti mukana, Gustafsson sanoo.

Gustafsson on vaikuttanut vuosien saatossa SDP:n koulutuspoliittisessa työryhmässä, myös sen puheenjohtajana. Oppivelvollisuusiän laajentaminen on ollut puolueen agendalla pitkään – esitys siitä tehtiin jo vuonna 2013.

Tuloksia aletaan nähdä kunnolla vasta muutamien vuosien kuluttua, mutta Gustafsson huomauttaa, että jo nyt ilman opiskelupaikkaa peruskoulun jälkeen jäi vähemmän nuoria kuin aiemmin.

Gustafsson on tyytyväinen hyvään hallitusohjelmaan ja siihen, että SDP:lle tärkeitä asioita on saatu maaliin siitä huolimatta, että korona ja Ukrainan sota ovat koetelleet. Myös puolueen kannatus on pysynyt hyvänä.

– On ollut tekemisen meininki, Gustafsson kiteyttää.

PARI MAALIA vielä, niin saadaan hyvä loppukiri kamppailuun kokoomuksen kanssa. Näin Jukka Gustafsson kiteyttää näkemyksensä puolueen pelikirjasta eduskuntavaaleihin. Ensimmäinen tarpeellinen maali on SDP:n puheenjohtajan, pääministeri Sanna Marinin pärjääminen vaalitenteissä.

– Luotan täysin, että näin tapahtuu. Koskaan ei tarvitse pelätä, kun Sanna avaa suunsa.

Gustafsson muistelee automatkaa vuosien takaa, kun hän otti Sanna Marinin puoluevaltuuston kokouksesta kyytiinsä. Pari tuntia Tampereelle vierähti jutellen. Silloin hän hoksasi, että Marinissa on potentiaalia.

– Johtopäätökseni oli, että Sanna on ikäisekseen kypsä, tasapainoinen ja aatteellinen. Hänessä on sisäänrakennettuna sellainen moderni aatteellisuus – arvothan elävät, ne eivät säily aina täysin muuttumattomina. Sannan aatteellisuus on sellaista, että hän tietää, keiden asialla hän on.

Gustafsson esitti myöhemmin, että Marin asetettaisiin Pirkanmaan piirin ehdokkaaksi puolueen varapuheenjohtajistoon. Näin tapahtui ja Marin nousi SDP:n 2. varapuheenjohtajaksi vuoden 2014 puoluekokouksessa.

Entäpä se toinen vaalimaali?

– Haluaisin, että toinen ratkaiseva maali tulisi siitä, että kykenemme viestittämään, että äänestämällä sosialidemokraatteja äänestää kaikista huolta pitävän pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamallin puolesta.

Sitä ilosanomaa Jukka Gustafsson aikoo olla punaisine kaulahuiveineen vaalikentillä jakamassa, vaikkei itse enää ehdolla olekaan. Miltä tuntuu, etteivät jaossa ole enää omat vaalimainokset?

– Kyllähän se tuntuu myös haikealta, olenhan ikäisekseni terve ja erittäin motivoitunut. Mutta enhän minä minnekään katoa. Jatkan Tampereella kaupunginvaltuutettuna ja vaikka mitä!

Demokraatin perinteisessä joulupukkivisassa joulupukiksi naamioidun Jukka Gustafssonin haastattelu on julkaistu Demokraatin aikakauslehdessä 23/22.