Kansalaissodan jälkeen, vuonna 1919 perustettu TUL on käynyt läpi vaikeat vuosikymmenet. Vaikka tärkeintä onkin katsoa tulevaisuuteen, menneisyydestä saattaa löytyä jotain ammennettavaa.

TUL:n toiminnan käynnistäminen ja sen vakiinnuttaminen seuraavan vuosikymmenen aikana on jo yksi syy nostaa urheiluliitolle hattua. Lapuan liikkeestä sai 1930-luvulla osansa  myös TUL. Se taas näkyi vaikkapa TUL:n urheilijoiden syrjimisenä ei ainoastaan urheilu- vaan myös työelämässä.

Sotavuosien jälkeen työväenliikkeen kokonaisvaltainen hajoaminen vaikeutti sekin liiton toimintaa. Kun työväenliike eheytyi, seurasi 1990-luvun valtionapujen raju leikkaus, joka ”Tullissa” koettiin ja koetaan liiton toiminnan “tappamisena”.

Tampereen piirin koettelemukset

TUL:n Tampereen piiri oli hyvässä vauhdissa 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa. Elettiin aikoja, jolloin TUL:n urheilijat olivat, toki vieläkin, maan eliittiä. Vuonna 1989 TUL:n valtionapu oli reilut 26,5 miljoonaa markkaa. Muita avustuksia siunaantui vielä useita miljoonia. Vuonna 1994 valtionapu putosi 7,4 miljoonaan markkaan. Osa TUL:n valmentajista siirtyi lajiliittoihin. Henkilöstöä irtisanottiin.

Samoihin aikoihin suomalainen ”urheilukenttä” kävi läpi uudistuksen, jonka myötä huippu- ja kilpaurheilu siirtyi lajiliittojen harteille. TUL ja Tampereen piiri joutuivat hakemaan uutta tai sopeutumaan uuteen. SVUL, SLU (HLU), Valo ja Olympiakomitean huippu-urheiluyksikkö seurasivat toisiaan.

TUL:n Tampereen piirin puheenjohtaja Leena Mankkinen kirjoitti vuoden 2000 toimintakertomuksessa, että “painotus kunto- ja terveysliikunnan suuntaan ja toisaalta lasten iltapäivätoiminnan järjestämiseen muuttaa seurojen perinteistä roolia entistä enemmän palvelujen tuottajaksi”.

Roolin muutos oli toki ollut selvä jo aikaisemmin. Silti ison laivan kääntäminen ei tapahtunut hetkessä. Esko Vatasella, 2000-luvun alun toiminnanjohtajalla, oli tehtävää. Kun vuosina 2007-2010 oli useampi toiminnanjohtaja, tulevaisuudesta oli vaikea saada otetta. Tampereen piirissä ongelmia lisäsi sekin, että TUL:n 90-vuotisjuhlat eli liittojuhla 2009 aiheutti ison loven Tampereen piiriin kassaan. Piiri hoiti laskunsa. Positiivisen tuloksen se teki muutama vuosi myöhemmin. Ilman liiton apua.

Uuteen yritykseen

Tampereen piirin toiminnanjohtaja Jukka Nieminen kysyy, moniko piiri olisi vastaavasta selvinnyt? Nieminen oli tappiollisen liittojuhlan aikaan Tampereen piirin puheenjohtaja ja vuodesta 2010 piirin toiminnanjohtaja.

Vaikka talous on edelleen tiukalla, Tampereen piirin pää on pysynyt pinnalla. Ehtona on ainakin yhden ison tapahtuman järjestäminen vuodessa. Se voi olla monille tututuksi tullut Joy Games -tapahtuma tai veteraanitapaaminen. TUL:n ystävät tietävät, että kahvien, mehujen, makkaroiden ja leivonnaisten myynti urheilutapahtumissa on piirille rahallisesti iso juttu.

Kuten sanottu, viime vuosikymmenet monessa mukana ollut Jukka Nieminen ajattelee jäävänsä eläkkeelle ensi helmikuussa. Hän toivoo jatkossa panostamista tiedotukseen ja etenkin sosiaaliseen mediaan.

– Edelleen piirin tulee tarjota ainakin koulutusta, leirejä ja kisoja. Sitäkin sopii kysyä, tarvitaanko muuta?

Tällä hetkellä piirissä on puolisen tusinaa toimivaa urheilujaostoa ja parikymmentä lajien yhteishenkilöä. Toimintaryhmiä ovat naiset, veteraanit, seuratoiminta, nuoriso ja harrastustoiminta.

Paini ja Karkun Isku

Niemisen mukaan TUL:n Tampereen piirissä toimii aktiivisesti noin 80 seuraa. Lisää ihmisiä seuratoimintaan soisi löytyvän. Piirin aktiiveja on kymmeniä – ei satoja.

Vilkkaana toimivista lajeista hän mainitsee painin, jonka yhtenä vetäjänä on vuosikymmeniä vaikuttanut viialalainen eli Akaan Viialassa asuva Matti Humaloja. Seuroista aktiivisena esimerkkinä hän mainitsee Karkun Iskun.

Toki kaikki tietävät Tampereen Sisun, jolla on parisenkymmentä omaa valmentajaakin tai piirin kuuluvat lentopalloilijat, yleisurheilijat …

Nieminen toteaa, että ennen kuin hän jää eläkkeelle, seuraaja olisi hyvä löytää.

– Verkosto, joka on minun käsissäni, pitää siirtää seuraajalleni. Tosin tykkään tästä työstä. En minä eläkevuosien koittaessa ole TUL:a jättämässä.

Niemisen mukaan Tampereen piirin painopiste tulisi jatkossakin olla tapahtumissa, harrastus- ja naistoiminnassa sekä kilpailuissa unohtamatta lasten ja nuorten harrastuksia. Niihin kynnys pitäisi säilyttää matalana. Kiitosta hän antaa naisille, jotka osaavat järjestää toimintansa useiksi vuosiksi eteenpäin.

– Uskomme edelleenkin talkootyöhön, mutta koulutustakin tarvitaan. Miten esimerkiksi seurojen verot ja gramex-maksut hoidetaan?

Oli uudistus mikä tahansa, TUL:n edustajat tuntevat, että liiton edustajia ja seuroja ei noteerata. Ei, vaikka jo pari sukupolvea sodan jälkeen on vaihtunut tai vaihtumassa. Niinpä Nieminen toivoo ja edellyttää TUL:n seurojen edustajia lajiliittojen hallintoon.

– Lajiliitoissa TUL:n mies on leimattu. Leimattu siitäkin huolimatta, että asiasta on taisteltu ja keskusteltu jo vuosikymmeniä.