– Oma arvioni on, että kriisit ovat opettaneet – ja pakottaneet – EU-maat toimimaan aikaisempaa tiiviimmässä yhteistyössä. Samalla yhteenkuuluvuuden tunne on vahvistunut, Urpilainen sanoo Demokraatille.

Hän vastaa komissaarina EU:n kansainvälisistä kumppanuuksista ja valmisteli muun muassa komission esityksen Afrikka-strategiaksi.

Urpilainen myöntää, että EU:n 27 jäsenmaan välillä on hyvinkin erilaisia näkemyksiä EU:n suunnasta. Hän myöntää turhautumisen, jos pitkään valmisteltu iso asia lopulta kaatuu yhden maan vastustukseen.

EU-KOMISSIO aloitti työnsä Ursula von der Leyenin johdolla joulukuussa 2019. Ohjelma oli kunnianhimoinen. Green Deal, Euroopan digiloikka, monet poliittiset avaukset… Sitten iski korona. Hätätoimet siirsivät komission tavoitteita.

– Euroopan komissiosta tuli kriisiorganisaatio. Vaikka alun uudistusinto vaihtui koronan torjuntaan, on EU myös onnistunut olemaan aloitteellinen ja ajamaan isoja tavoitteitaan eteenpäin kuten ilmastopakettia. Koronaan liittyvä iso ponnistus oli elvytysrahasto. Mutta varmasti ilman koronaa olisimme pystyneet esittämään politiikkatoimia jo noin puoli vuotta aikaisemmin, Urpilainen sanoo.

Urpilainen ihmettelee Suomessa käytävän EU-keskustelun passiivisuutta ja näköalattomuutta – suomalaisten vahvasta EU-kannatuksesta huolimatta. Hän muistuttaa, että EU:n menestyminen merkitsee myös Suomen menestymistä.

Urpilainen patistaakin Suomea osallistumaan nykyistä aktiivisemmin EU:n kehittämiseen. Tähän tarjoaa yhden mahdollisuuden toukokuussa aloittanut EU:n Tulevaisuuskonferenssi, jossa EU-kansalaiset voivat osallistua unionin tulevaisuuden pohdintaan.

– Suomen pitäisi olla etunojassa vaikuttamassa EU:n kehitykseen ja päätöksentekoon. Tällä on kiire, sillä jo Saksan syyskuun liittopäivävaalien jälkeen saattaa alkaa keskustelu ainakin EU:n kasvu- ja vakaussopimuksen tulevaisuudesta. Erilaisia mielipiteitä EU:n sisällä ei pidä pelätä. Ehkä täällä ei ymmärretä, kuinka paljon pienikin maa voi EU:ssa vaikuttaa yhteistyössä muiden kanssa. Suomessa pitäisi herättää uudelleen samanlainen EU-into kuin oli jäsenyyden alkuvaiheessa. Tuolloin osasimme kertoa, mitä Suomi haluaa ja myös hakea muilta mailta tukea näille tavoitteille.

Kuvaaja Jani Laukkanen

URPILAINEN pitää koronaa eräänlaisena geopoliittisena vedenjakajana. Se on palauttanut uskoa monenkeskiseen yhteistyöhön aikana, jona Yhdysvaltojen America first -politiikkaa tarkoitti pitkään lähinnä toimintaa muista välittämättä. Samaan aikaan Kiinan toiminta ja ulkopolitiikka on perustunut sen omiin arvoihin ja yhteiskuntamalliin.

Urpilainen sanoo demokraattisille arvoille olevan tilausta – ja tarvetta. Kiina on kasvattanut vaikutusvaltaansa Afrikassa erilaisilla investointihankkeilla. Infrastruktuurin rakentamisen varjolla Kiina pyrkii myös saamaan jalansijaa edustamalleen yhteiskuntamallille.

Hän muistuttaa, että Kiinan roolin vahvistumisesta huolimatta monessa Afrikan maassa etenkin nuoret arvostavat eurooppalaista demokratiakäsitystä – toisin kuin osa päättäjistä. Ja Afrikan väes­töstä yli 60 prosenttia on alle 25-vuo­tiaita. Urpilainen on tästä syystä painottanut nuoria Afrikka-politiikassaan.

– Länsimailla on nyt tarkka paikka, kuinka korona hoidetaan kehittyvissä maissa. Moni länsimaa pohtii jo kolmannen rokotteen antamista, mutta esimerkiksi Afrikassa vasta vain noin kaksi prosenttia aikuisväestöstä on saanut kaksi rokotetta. Rokotteiden kohdentamista pitää miettiä myös solidaarisuuden näkökulmasta. Tämä voi osaltaan ratkaista, mikä tarina, Kiinan vai EU:n, voittaa Afrikassa.

Urpilainen muistuttaa, että Euroopan unioni on merkittävä toimija ja rahoittaja kehittyvissä maissa. Esimerkiksi joka neljäs YK:n käyttämä euro tulee EU-maiden veronmaksajilta. EU:n jäsenmaat ovat sitoutuneet toimittamaan 200 miljoonaa rokoteannosta kehittyviin maihin.

– Valitettavasti emme ole tarpeeksi hyviä viestimään tällaisista asioista. Se voi osaltaan selittää Kiinan nopeaa maihinnousua Afrikkaan, Urpilainen pohtii.

Komissaariaikanaan Urpilainen on nähnyt nopean muutoksen niin Afrikassa kuin myös muiden maiden suhtautumisessa siihen. Euroopassa on tajuttu, että Afrikka on meille merkittävä ja iso naapuri.

– Afrikka on yli 50 valtion mosaiikki. Ei mikään monoliitti. Siellä on kriisialueita, mutta myös paljon nopeasti kasvavia talouksia.

Lue Jutta Urpilaisen koko haastattelu Demokraatin aikakauslehdestä täällä.