– Tiedonkulku ylimmässä valtiojohdossa ja presidentin ja valtioneuvoston välillä ei saa olla vain henkilösuhteiden varassa. Erityisesti EU:n ulkopoliittisen päätöksenteon laajuus ja EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan merkitys Suomen kannalta on jäänyt liian vähälle huomiolle, Urpilainen toteaa tiedotteessaan.

Aiheen nosti viikonloppuna esille Lännen Media, joka kartoitti presidentinvaaliehdokkaiden kantoja.

Urpilainen kertoo vierastavansa sellaisia leimoja kuin ”Nato-presidentti” ja ”EU-pääministeri”, sillä ulkopolitiikassa on entistä enemmän tarvetta koordinaatiolle, tietojenvaihdolle ja tehokkaalle yhteistoiminnalle, ei uusille siiloille ja rajanvedoille.

– Koska lainsäädäntö on raskas ja myös aikaa vievä ratkaisu, tulisi eduskuntaryhmien ensi tilassa sopia keskenään selkeistä käytänteistä, joilla tiedonsaanti molemmin suuntaisesti turvataan. Riippumatta siitä minkä värinen hallitus on tai kuka toimii presidenttinä.

– TP-UTVA, eli valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta, johon presidentti osallistuu, on keskeinen koordinaation ja päätöksenteon foorumi. Voisiko kyseeseen tulla esimerkiksi TP-UTVA:n ja EU-ministerivaliokunnan yhteiskokous silloin, kun huippukokouksessa tiedetään käsiteltävän merkittäviä ulkopolitiikan kysymyksiä?

– Pääministerin ja valtioneuvoston on pidettävä presidentti riittävällä tavalla informoituna myös nopeista käänteistä EU-huippukokouksissa.

KATKEAMATON tuki Ukrainalle ja Venäjään kohdistuvien sanktioiden kiristäminen ovat tällä hetkellä kiistatta merkittävimpiä ulko- ja turvallisuuspoliittisia kysymyksiä Suomelle. Näitä kysymyksiä koordinoidaan nimenomaan EU:n kautta, ja myös Ukrainan jälleenrakennuksessa EU tulee olemaan keskeisin eurooppalainen toimija.

– Toinen ajankohtainen esimerkki on Lähi-idän tilanne, joka näyttää kehittyvän yhä vaarallisemmaksi. Sodan eskaloitumisella olisi valtava merkitys koko maailmanpolitiikkaan. Suomen ulkopolitikkaa hoidetaan tässäkin asiassa EU:n kautta. Konfliktin laajeneminen on saatava pysäytettyä. EU:lla on tärkeä rooli rauhanpyrkimysten ja kahden valtion mallin edistämisessä.

EU-politiikan valmistelu ja johtaminen kuuluu pääministerille ja valtioneuvostolle. EU-politiikan kannanmuodostus tehdään eduskunnan suuren valiokunnan kautta. Tätä Urpilainen pitää uniikkina ja syvästi kansanvaltaisena järjestelmänä.

– Olen itse istunut viime vuodet komissaarien kollegiossa, jossa valmistellaan esityksiä EU-johtajien huippukokouksiin, joissa Suomea edustaa pääministeri. Huippukokouksissa käsitellään asioita, jotka vaikuttavat Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Jotta perustuslain kirjaus toteutuu, tasavallan presidentin on oltava näistä asioista tietoinen etu- ja jälkikäteen, ja hänen on osallistuttava kriittiseen kannanmuodostukseen. Pääministerin on huippukokouksissa ja huippukokousten illallispöydissä oltava varma siitä, että hänen linjansa on Suomen ulkopoliittisen johdon linja.