Tasavalta hallitusmuotona astui Suomessa voimaan 17. heinäkuuta 1919 ja ensimmäinen presidentti valittiin vaalissa noin viikkoa myöhemmin 25. heinäkuuta.

Ståhlberg sai eduskunnan suorittamassa vaalissa 143 ääntä ja hänen vastaehdokkaansa C. G. E. Mannerheim 50. Lauri Kristian Relander ja Väinö Tanner saivat kumpikin yhden äänen.

Suomen presidenttinä Ståhlberg toimi vuosina 1919–1925. Relanderista tuli myöhemmin Suomen toinen presidentti ja Mannerheimista aikanaan kuudes vuonna 1944.

Ståhlberg muistetaan perustuslain ja tasavallan hallitusmuodon pääarkkitehtina. Hänet nimitettiin keväällä 1917 Suomen perustuslakikomitean puheenjohtajaksi. Komitean tehtävänä oli laatia mietintö Suomen uudesta hallitusmuodosta.

Alun perin Ståhlbergin komitea oli kaavaillut ehdotusta Venäjän yhteydessä olevasta Suomen tasavallasta. P. E. Svinhufvudin senaatti antoi 4. joulukuuta 1917 eduskunnalle itsenäisyysjulistuksen, jolloin Ståhlbergin komitean oli kiireesti muutettava ehdotustaan Suomen itsenäiseksi tasavallaksi.

Kun hälinä ensimmäisen presidentin valinnan ympärillä alkoi, Ståhlbergin nimi nousi pian esiin. Hän ei kuitenkaan itse innostunut presidenttiydestä ja uskoi Mannerheimin tulevan valituksi.

Lopulta kesäkuussa 1919 Ståhlbergin uskotaan pyörtäneen päätöksensä kantaan, jonka mukaan hän ”ei sinänsä suostunut ehdokkuuteen mutta ei myöskään katsonut olevansa oikeutettu kieltäytymään siitä”.

Ståhlberg tuli lopulta valituksi ensimmäiseksi presidentiksi ja seuraavana päivänä järjestettiin virkaanastujaiset.

– Suomen kansaneduskunnan perustuslain mukaan tekemää päätöstä on minun noudatettava. Minun on ryhdyttävä Suomen tasavallan presidentin vastuunalaiseen toimeen, Ståhlberg sanoi juhlallisessa vakuutuksessaan eduskunnalle 26. heinäkuuta 1919.

Ståhlbergin presidenttikautta leimasivat Suomen itsenäisyyden alkuhankaluudet ja nuoren tasavallan lyhytikäisten hallitusten vaikeudet. Ståhlberg ehti presidenttiytensä aikana nimittää peräti seitsemän hallitusta.

Hänen presidenttikautensa aikana saatiin kuitenkin vietyä maaliin muun muassa armahdus-, kieli-, asevelvollisuus-, uskonnonvapaus- ja asutuslait.

Presidenttiys oli Ståhlbergille raskasta, eikä hän asettunut seuraavissa presidentinvaaleissa ehdolle. Hän tosin pyrki presidentiksi uudelleen vaaleissa 1931, 1937 ja 1946.

Ståhlberg oli koulutustaustaltaan oikeustieteilijä ja lakimies. Presidenttiyden jälkeen Ståhlberg pysyi politiikassa lainvalmistelukunnan jäsenenä ja myöhemmin myös rivikansanedustajana.

K. J. Ståhlberg syntyi 1865 Suomussalmella ja kuoli 1952 Helsingissä. Hänen ristimänimensä oli Carl Johan, mutta ylioppilaana hän muutti sen muotoon Kaarlo Juho.