Suomalaisnuorista 60 prosenttia tuntee turvattomuutta maailmanpoliittisen tilanteen vuoksi, ja vain 17 prosenttia suhtautuu maailman tulevaisuuteen positiivisesti.

Työnsaannin paineet ovat nousseet historiallisen korkeiksi. Jopa 70 prosenttia suomalaisnuorista jännittää löytyykö työtä, ja puolet tunnustaa olevansa epävarma omista työllistymisestään.

Yli 80 prosenttia nuorista tavoittelee korkeakoulututkintoa, mutta koulutuspolut koetaan ahtaiksi ja kilpailu kovaksi. Myös ammatinvaihtoon liittyvät asiat jännittävät.

Moni nuori miettii, onko työelämässä tilaa, kun epävarmuus, pätkätyötilanne ja kilpailu kiristyvät. Nousee helposti pelko siitä, vaikka työ löytyisi, riittääkö se toimeentuloon.

Nuorilla on paljon myös toivoa. Tulevaisuus ei huolestuta nuoria vain siksi, etteivät he olisi kunnianhimoisia tai kykeneviä.

Huoli ei ole merkki negatiivisuudesta, vaan havainto siitä, että maailma muuttuu nopeasti. Maailmaa johdetaan uhkailemalla.

Nuoret haluavat opiskella, tehdä työtä ja rakentaa elämää. Nuoret eivät kaipaa pelkkiä rohkaisevia sanoja. He kaipaavat tekoja, jotka palauttavat tunteen siitä, että he ovat turvassa, tulevaisuus on yhteinen ja heillä on aito mahdollisuus vaikuttaa siihen.

VAADIMME nuorilta hyviä käytöstapoja ja uskoa tulevaisuuteen, vaikka emme itse aina tarjoa samaa heille.

Tahdommeko antaa nuorillemme mallin, jossa heidän pitäisi tehdä ilmaiseksi töitä? Työpaikalla tulee saada perehdytys ja mahdollisuus kasvaa parhaaksi mahdolliseksi työntekijäksi, eikä irtisanominen uhkaa heti, jos jokin virhe tapahtuu.

Meidän tulee taata, että nuoret saavat onnistumisen kokemuksia ja vahvistavat siteitään yhteiskuntaan.

Nuoret ymmärtävät edelleen, etteivät asiat tapahdu hetkessä. Moni on valmis ponnistelemaan tulevaisuutensa eteen – he vain tahtovat, että ponnistelulla on merkitystä.

Tulevaisuuden rakentaminen ei ole vain nuorten velvollisuus, meidän täytyy rakentaa sitä nuorten kanssa yhdessä.

Kirjoittaja on opettaja ja kuntapäättäjä (sd) Seinäjoelta.