Evan tilaaman analyysin nimi ei peittele asennetta valtio-omistajuuteen – Laiska jättiläinen.

Analyysin on kirjoittanut Kauppalehden entinen päätoimittaja, tietokirjailija ja kolumnisti Hannu Leinonen.

Teema on ajankohtainen.

Myös suurin oppositiopuolue SDP viimeistelee omistajapolitiikan strategisia linjauksiaan.

Sipilä sanoi, että omistajaohjaukseen on tulossa muutoksia, mutta ei vielä avannut linjauksen sisältöä.

Kokenut työmarkkinavaikuttaja ja kahden edellisen hallituksen työministeri, kansanedustaja Lauri Ihalainen (sd.) näkee Evan Laiska jättiläinen -analyysissa “ideologista väristystä”.

– Tämmöinen Kaikki on kaupan -ohjelma, hän määrittelee Demokraatille.

Lähtökohta on kovasti toinen kuin SDP:n valmistelemassa Sinivalkoisen omistamisen ohjelmassa, Ihalainen toteaa.

– Se tarkoittaa, että kaikki ei ole kaupan meidän ohjelmassa.

– Evan raportti menee mielestäni vähän överiksi. Siinä lähdetään siitä, että valtion omistus pantaisiin aika paljon lihoiksi. Ei ajatella enää edes sitä, että on strategisia yhtiöitä, joilla on tietty merkitys. Periaatteessa kaikki kaupalliset toimivat yhtiöt voitaisiin tämän mukana myydä, hän arvioi lukemaansa.

Myös strategiseksi luokitellut pörssissä noteeratut yhtiöt – Fortum, Neste, Finnair – olisivat sellaisia.

– Puhumattakaan Postista, VR:stä ja Finaviasta, joista saataisiin muka tuloja ja näin poispäin. On vähän vaikea löytää mitään sellaista, joka jäisi ikään kuin myyntilistan ulkopuolelle, Ihalainen jatkaa.

Ohjelmaan liittyy Ihalaisen mielestä niin paljon ideologista rummutusta, että se on “uskottavuuden rajamailla”.

–Totta kai ymmärrän ohjelman aikataulun. Että yritetään vaikuttaa siihen työhön, jota pääministeri itse vetää hallituksen omistajapolitiikan strategian päivittämisen suhteen.

Miksi ei pidä ajatella Eva-raportin tavoin? Miksi kaikki ei voi olla muodikkaasti kaupan?

– Valtio omistajana yhtiössä ei ole sen huonompi omistaja kuin muutkaan yhtiöt. Jos katsoo historiasta tuloksia, ei tässä nyt kannata pullistella yksityisen puolen omistajuuden viisaudella tai paremmuudella, Ihalainen vastaa.

– Vaikka kehittämisen varaa on, en allekirjoita asennetta, että valtio omistajana on laiska jättiläinen ja kankea.

Koska Suomi on pääomaköyhä maa, tarvitsemme pitkämielistä kotimaista pääomaa, hän painottaa.

– Tarvitaan myös valtiota omistajana.

Sillä voi olla tärkeä rooli myös kansallisen omistuksen varmistamiseksi.

SDP:n näkemykset eivät Ihalaisen mukaan lähde siitä, etteikö valtion salkun rakennetta ja omaisuutta pidä muuttaa ja kehittää uusiin tavoitteisiin.

– Toinen johtava ajatus on se, että omistajapolitiikan pitää olla nykyistä aktiivisempaa, pitkäjänteistä ja strategista ajattelua tukevaa.

– Haluamme nivoa omistajapolitiikan myös kasvun, elinkeino- ja innovaatiopolitiikan kokonaisuuteen. Ei se ole siitä irrallaan, mitä Suomi toteuttaa, hän lisää.

Omistajapolitiikan on oltava pitkäjänteistä, yli vaalikausien ulottuvaa linjausta.

Tämän vuoksi SDP tulee Ihalaisen mukaan ohjelmassaan ehdottamaan muun muassa sitä, että valmistellaan parlamentaarisesti omistajapolitiikan isot strategiset linjaukset, jotka hyväksytään eduskunnassa.

– Kukin hallitus omalla kaudellaan määrittelee kauden omistajapolitiikan tavoitteet näiden isompien strategisten linjausten pohjalta.

Tämä koskee myös palkitsemispolitiikan tavoitteita.

– Näin myös eduskunta olisi mukana merkittävän kansallisen omaisuuden strategisten linjausten hahmottamisessa, Ihalainen perustelee.