Muutosta on selitetty paitsi pääministeriksi vaihtuneen Sanna Marinin henkilökohtaisella suo­siolla myös korona-ajan kriisioloilla, mutta koko totuus se ei varmasti ole. Alma Media uutisoi SDP:lle peräti 24 prosentin kannatuksen, jollaisiin korkeuksiin puolue ei ole yltänyt missään mittauksessa sitten vuoden 2006. Eilen ilmestyneen puoluebarometrin mukaan suomalaiset suhtautuvat tällä hetkellä kaikista puolueista selvästi positiivisimmin SDP:hen. Nyt 54 prosenttia ajattelee puolueesta erittäin tai melko myönteisesti, ja SDP on ottanut peräti 13 %-yksikön loikan puolessa vuodessa.

SDP:ssä asialla ei ole suuremmin elämöity. Syyn ymmärtää: hyvinvointiamme mittaavien käyrien käännyttyä laskuun kaikenlainen ilakoiminen juuri tällä asialla voisi näyttää pröystäilyltä. Silti kainosteluunkaan ei ole syytä. Kannatus- ja muut kyselyt kertovat, kuinka hallituksen ja SDP:n on katsottu onnistuneen kriisin hoidossa: hyvin. Tätä ei some-elämöinnin keskellä aina huomaa, kun kaikki on mukamas mennyt pieleen.

Epidemian lieventyessä ja rajoitusten höllentyessä normaali oppositiopolitkointikin on palannut. Petteri Orpon ja Marinin yhteenotto varasti huomion toissa viikonloppuna. Orpo sai huomata, että vastassa on suorasanainen poliitikko, jolle ei voi kaiken aikaa jankata omiaan.

Jos jotain, kriisi on paljastanut juuria myöten, kuinka köykäisillä eväillä populismi pelaa hädän hetkellä, kun pelkät sloganit ja uhkakuvat eivät kanna. Suomessa ja länsinaapurissa kehitys on kulkenut yhtäläisesti, vaikka kriisin hoidon politiikka on ollut erilaista.

Hallituksen luottamuksen taustalla on hallitusohjelman eetos, jolla on enemmistön vahva tuki. Tästä eetoksesta on pidettävä kiinni myös silloin, kun katsotaan pidemmälle tulevaisuuteen ja kriisin jälki­hoitoon.