Viisipäiväisten neuvottelujen aikana Pariisin metropolialueelle sataa miljardeja mikromuovihiukkasia, yhteensä noin 40-48 kiloa vuorokaudessa. Näin povaavat “muovisääennusteessaan” tutkijat australialaisesta Minderoo Foundation -säätiöstä. Jos viikko tuo tullessaan rankkasateita, muovikertymä voi olla tutkijoiden mukaan jopa kymmenkertainen.

Ei ihme, että maailmasta on nykyisin vaikea löytää muovitonta kolkkaa. Muovia on löydetty vuorenhuipuilta, mertenpohjista, eläimistä ja ihmisistä.

Kansainvälisen muovisopimuksen ensimmäinen neuvottelukierros viime syksynä Uruguayssa oli Suomen ympäristöministeriön mukaan osittain pettymys. Alustavaan sopuun päästiin kuitenkin sopimuksen tavoitteesta eli muovisaastumisen lopettamisesta vuoteen 2040 mennessä.

Sopimukseen halutaan toimia, jotka kattavat muovin koko elinkaaren tuotannosta ja käytöstä kierrätykseen ja jätehuoltoon, kertovat Toikka ja neuvotteleva virkamies Tarja-Riitta Blauberg ympäristöministeriöstä.

Muovisaastuminen on globaali ongelma, johon tarvitaan globaaleja ratkaisuja, he painottavat. Muovisaastumisesta kärsivät myös sellaiset maat, jotka eivät tuota itse lainkaan muovia.

NEUVOTTELUIDEN pohjaksi on tehty lista mahdollisista toimenpiteistä. Virkamiehet painottavat, että toimet muovin tuotannon rajoittamiseksi ovat olennaisia ongelmien ratkaisemiseksi: jos kylpyamme tulvii yli, on turha alkaa pyyhkiä lattiaa, ennen kuin hana on laitettu kiinni.

Muovin elinkaaren vaiheita koskevilla rajoituksilla olisi vaikutuksia myös toisiinsa.

-  Jos asetetaan tavoite vähentää uusiutumattomista fossiilisista raaka-aineista valmistetun muovin tuotantoa, se myös lisäisi kysyntää kierrätetylle muoviraaka-aineelle. Tai sopimuksessa voisi olla vaikkapa tavoite, että tietty osa markkinoille saatettavasta muovista on kierrätettyä, Toikka sanoo.

Lisäksi esimerkiksi kierrättäminen on otettava huomioon jo suunnitteluvaiheessa: jotta tuotteiden kierrättäminen olisi ylipäätään mahdollista, niissä ei saa olla haitallisia aineita.

Oma ongelmansa on kertakäyttömuovi. Lähes puolet kaikesta muovista käytetään lyhytikäisten tai kertakäyttöisten tuotteiden valmistukseen.

Sopimukseen voitaisiin saada tässä asiassa mallia EU:n kertakäyttödirektiivistä, virkamiehet arvioivat. Sopimukseen voisi liittää kiellettävien tuotteiden listan, jota voisi myöhemmin täydentää edeten helpoista asioista laajempiin ja vaikuttavampiin, Toikka sanoo.

Rajoituksia tai kieltoja voitaisiin asettaa esimerkiksi kertakäyttöisille pakkausmuoveille, muoveissa oleville haitallisille kemikaaleille ja mikromuoveille.

Yksi teema on tuottajavastuu eli tuottajan vastuu tuotteen elinkaaren loppupäästä. Suomessa siitä on tällä hetkellä olemassa maakohtaisia ja EU-tasoisia säädöksiä. Tuottajavastuuseen voisi kuulua paitsi tuotesuunnittelua ja kierrätyksen edistämistä myös esimerkiksi valistusta ja roskaantumisen estämistä koskevia vaatimuksia, Blauberg sanoo.

-  Vaikka tuottajavastuu olisi kansallinen, sille voitaisiin määritellä tiettyjä kriteerejä.

HAASTEITA neuvotteluihin aiheuttavat maiden erilaiset näkemykset siitä, ovatko kansainvälisesti sitovat velvoitteet tarpeen vai riittäisivätkö kansalliset toimintasuunnitelmat.

Muovin tuotannon rajoitukset ovat kova pala purtavaksi etenkin suurille öljyntuottajamaille. Esimerkiksi Yhdysvallat on pitänyt kansallisia toimintasuunnitelmia riittävinä työkaluina saastumisen torjuntaan.

Muun muassa Suomi ja EU puolestaan kannattavat laillisesti sitovaa sopimusta, joka sisältäisi velvoitteita koko muovin elinkaaren ajalle. Suomi on virkamiesten mukaan muovisaastumisen torjunnassa etujoukoissa, mistä yksi osoitus on muovin kiertotaloutta edistämään laadittu kansallinen ohjelma Muovitiekartta.

Haastetta aiheuttaa myös rahoitus.

-  Jotta saadaan aikaan sisällöllisesti kunnianhimoinen sitova sopimus, se vaatii jonkinlaista tukea kehittyville maille, Toikka sanoo.

Aktivistien keskuudessa on ollut huolta siitä, pääseekö muoviteollisuus vaikuttamaan neuvotteluihin liikaa.

Toikan mukaan muoviteollisuuden edustajia kuitenkin tarvitaan neuvotteluissa asiantuntijoina.

-  Meillä virkamiesneuvottelijoilla ei ole riittävää asiantuntemusta esimerkiksi tuotantomenetelmistä ja innovaatiomahdollisuuksista, hän sanoo.

-  Sitten täytyy itse pystyä päättelemään, mikä osa on etujen ajamista ja mikä on hyödynnettävissä olevaa tietotaitoa.

Seuraavat muovisopimusneuvottelut on määrä pitää marraskuussa. Tavoitteena on saada sopimus laadittua ensi vuoden loppuun mennessä. Aikataulu on tiukka, mutta mahdollinen, Toikka sanoo.

Toteutuessaan muovisopimus olisi Toikan mukaan ensimmäinen kansainvälinen kiertotalouden sopimus maailmassa.

Muovisaastuminen on siinä mielessä suoraviivainen ongelma, että se aiheutuu vain ja ainoastaan ihmisen toiminnasta, Toikka sanoo. Siten myös sen ratkaisu on täysin ihmisten käsissä.

-  Kun emme enää heitä muovia meriin, ei sitä sinne mistään muualtakaan tule.

Maiju Ylipiessa / STT