Niistä suurelle näyttämölle tulee yksi modernin näytelmäkirjallisuuden keskeisimmistä klassikoista, Arthur Millerin Kauppamatkustajan kuolema. Sen ohjaa Mika Myllyaho ja pääosassa Willy Lomanina nähdään Hannu-Pekka Björkman.

Pienelle näyttämölle tulevat ranskalaisen Pascal Rambertin ohjaus omasta Rakkauden päätös -näytelmästään sekä Kjell Westön viimeisimmän menestysromaanin Rikinkeltainen taivas näyttämösovitus, jonka ohjaa Juhana von Bagh. Willensaunan näyttämölle tulee Minna Nurmelinin uusi näytelmä Kartta, jonka hän itse ohjaa, ja Omapohjaan Jean Cocteaun Ihmisen ääni ohjaajanaan espanjalais-ranskalainen Charles Gonzalès.

Lisäksi syysohjelmistossa on mukana Camilla Rantasen kirjoittama näytelmä Otteita, joka käynnistää Kansallisteatterin uuden nuorten näyttämö Kantin toiminnan. Kantti-hankkeen vetäjä Satu Linnapuomi ohjaa nuorilta kerättyihin haastatteluihin pohjaavan draaman, jonka esityspaikka tulee löytymään teatteritalon ulkopuolelta.

Lähivuosina talon ulkopuolella tehdään moni muukin esitys. Elokuun lopussa alkavan uuden näyttämövuoden alkupään tuotannot totetuvat ihan totulla kuviolla, mutta vuoden vaihteen jälkeen Kansallisteatterissa on edessä myllerryksen aika. Toivottavasti. Pääjohtaja Mika Myllyaho sanoo, että vuonna 2020 alkavaksi suunnitellun  talon toisen puoliskon remontin alkua ei voi enää lykätä. Ongelmana on vain se, että lopullinen rahoituspäätös 62 miljoonaaeuroa  maksavaan peruskorjaukseen on valtiovallan puolelta vielä siunaamatta. Pääjohtaja on toiveikas, että uusi hallitus sen ensitöinään tekee.

– Me lähdemme nyt siitä, että vuodenvaihteen jälkeen Pieni näyttämö ja Willensauna ovat kiinni, tuli rahaa tai ei. Väistötiloja on jo kartoitettu, mutta päätöksiä niistä ei ole tehty. Aikataulumme on tosi tiukka, mutta peruskorjausta ei enää voi lykätä. Työskentelyolosuhteet talon 1954 käyttöönotetussa uudisosassa ovat alkaneet käydä jo terveudelle vaaralliseksi.

Myllyaho vakuuttaa, että  tammikuussa kansallisnäyttämön Kaisaniemen puiston puoleiset ovet ovat kiinni. Joko remontin vuoksi tai sitten – jos korjausrahaa ei tule – sulkeminen muuttuu mielenilmaukseksi.

50-luvun uudisrakennuksen ja teatterin graniittilinnamaisen vanhimman osan välissä on vielä  1930-luvulla rakennettu lisäosa, joka on remontissa suunniteltu purettavaksi kokonaan. Jopa Museovirasto on näyttänyt sujuvasti vihreää valoa aikeelle, koska tuo täydennysosa ei tyylillisesti nivoudu oikein mitenkään teatterirakennuksen kokonaisuuteen.

Tilalle on määrä nousta uudisosa, johon tulisi muun muassa harjoitus- ja teknisiä tiloja sekä ylimpään kerokseen ”taivastila”, jossa voisi toteuttaa esimerkiksi vierailunäytäntöjä. Remonttisuunnitelmassa Kansallisen pieni näyttämö pysyisi sijoillaan, mutta Willensaunalle ”kaivautuisi” sali maan alle uudelle paikalle. Sen vanhoihin tiloihin Läntisen teatterikujan ja Kaisaniemenpuiston kulmaan avautuisi uusi teatterikahvila.