– Erityisesti lasten ja nuorten kohdalla olisi ensiarvoisen tärkeää, että rikolliseen toimintaan puututaan mahdollisimman ripeästi ja paljon rikoksia tekevät tunnistettaisiin viranomaisten toimesta. Tällä hetkellä rikosprosessit ovat pitkiä, eikä poliisi automaattisesti saa tietoa toisen poliisilaitoksen alueella tehdyistä rikoksista, Marttila sanoo tiedotteessa.

Aiheesta kirjallisen kysymyksen hallitukselle jättänyt Marttila viittaa Viroon, jossa on viiden vuoden ajan sovellettu uudenlaista, nuorisoystävällisen rikosprosessin mallia nuoriin rikoksentekijöihin. Uudesta lähestymistavasta on saatu hyviä tuloksia, Marttila kertoo. Syyttäjän ja poliisin vaihtoehdot ovat lisääntyneet siinä, millaisia toimenpiteitä lapseen tai nuoreen kohdistetaan.

– Lähtökohtana ovat ennen kaikkea lapsen tai nuoren omat tarpeet siinä, millaista apua hän tarvitsee. Ruotsissa jengiongelman yhteydessä on puhuttu jopa poikiin kohdistuvasta kunniaväkivallasta, mikä korostaa erityisesti alaikäisten näkemistä paitsi rikosten tekijöinä, osaltaan myös itsekin uhreina, eduskunnan Väkivallan vastaisen verkoston varapuheenjohtajana toimiva Helena Marttila kertoo.

– Kukaan ei ota hänestä kokonaisvastuuta ennen kuin rikokset ovat jo hyvin vakavia. Jos nuori on useaan otteeseen tekemisissä viranomaisten kanssa erilaisten rikkeiden tai rikosten vuoksi ja kokonaistilanne jää viranomaisilta huomaamatta, järjestelmän riittämätön tuki voi johtaa jopa syvenevään syrjäytymiskierteeseen, Marttila kuvaa.

MARTTILA nostaa esiin, että hallitusta on kritisoitu siitä, että se perustaa jälleen uuden työryhmän saman aiheen ympärille. Edellinen työryhmä ehdotti vuonna 2019, että toistuvasti vakaviin rikoksiin syyllistynyt nuori ohjattaisiin jatkossa yhden tukihenkilön luo. Tukihenkilö pysyisi nuoren tukena, kunnes tämän elämä palaisi paremmille raiteille.

– Ajatus tukihenkilöstä ja siitä, että yksi ihminen ottaisi nuoresta kokonaisvastuun, on hyvä. Valitettavasti kuitenkaan esimerkiksi hyvinvointialueiden rahoitus ei nykyisellä pohjalla varmasti taipuisi tällaiseen. Siksi pidän ensiarvoisen tärkeänä, että etenkin ennaltaehkäisevän toiminnan, kuten nuorisotyön rahoitus turvataan. Sosiaalihuolto tulisi mieltää entistä vahvemmin sisäistä turvallisuutta turvaavana viranomaistoimintana, itse lastensuojelun sosiaalityössä ennen kansanedustajuuttaan työskennellyt Marttila sanoo.

Marttila kysyy hallitukselta, voitaisiinko Viron-mallin mukaista nuorisoystävällistä rikosprosessia soveltaa Suomessa ja miten lapset ja nuoret ja heidän tarpeensa voitaisiin paremmin huomioida rikosprosessissa.

– Nuoren rikoksentekijän kohdalla rikos on usein signaali pahoinvoinnista. Siksi nuoret tarvitsevatkin ennen kaikkea apua ja tukea päästäkseen eroon rikoskierteestä. Jos nuorten tekemiin rikoksiin reagoidaan ensisijaisesti kovin keinoin, uhkana on ajautuminen yhä vakavampien rikosten pariin ja vankilakierteeseen, mikä ei palvele nuoren itsensä etua ja kehitystä eikä myöskään ole yhteiskunnan kannalta sosiaalisesti kestävää, hän sanoo.